Kesäkuvia 2008

Siiliyhdistyksen kalenterikuva 08/2009


Loma-aitaus

Artturin oma auto, jonka sisälle piilotan kuivattuja hyönteisiä. Auto saa välillä niin kovaa kyytiä, että se pitää poistaa yöksi.

Pet Expo

m

Palasimme juuri lemmimessuilta messukeskuksesta. Olimme Artturin kanssa esittelemässä siilejä Suomen siiliyhdistyksen esittelypisteellä. Hauskaa oli, mutta molemmat taitavat olla melkoisen poikki!

Tiia oli myös messuilla Artturin nuorimpien poikasten, Selenen ja Orionin kanssa. Vauvat olivat kyllä valtavan suloisia! Naamoja ei paljon näkynyt piikkien alta, sen verran vieraita hajuja ja meteliä oli pikkuisille. Tässä on poika, Orion

Ja tässä Selene tyttö

Tutustuimme esittelyn ohella uusiin siilisteihin ja tapasimme vanhoja tuttuja. Kysymyksiin sai vastailla niin paljon, että välillä oli pakko hakea juomista! Siilin emännän näkökulmasta hauskimpia kysymyksiä oli: ”onko se piikikäs” ja ”pistääkö sen piikit”. Hauskaa on kun kysyjä samalla katsoo ja koskettaa siiliä...

Artturi jaksoi hurjan hyvin olla siliteltävänä ja ihasteltavana. Välillä tietenkin piti vähän pomppia mutta Artturia sai silitellä vaikka kuinka paljon eikä A edes yrittänyt purra, vaikka monet toivatkin oudonhajuiset sormet näykkäisyetäisyydelle. Tapasimme myös erään hauskan pariskunnan, joka kertoi tavanneensa Artturin myös syksyllä Myyrmäessä lemmikkimessuilla! Väenpaljoudessa en ehtinyt heidän kanssaan juurikaan juttelemaan. Terveisiä vaan, jos sattuvat seikkailemaan Artturin sivuilla! :)

Loppuajasta Artturi alkoi olla jo niin väsynyt, että nukahti välillä pedille syliin! Viimeisen esittelytunnin ajaksi laitoinkin A:n nukkumaan koppiinsa. Tänään A saa palkkioksi vielä kasan matoja. Luulen, että seurustelu ihmisten kanssa ei enää illalla kiinnosta...

Huomenna menemme vielä aamusta pariksi tunniksi messuille.

Tässä Artturi on Amandan sylissä esiteltävänä ja siliteltävänä.

Kevättä rinnassa

Olenpas ollut taas laiska kirjoittamaan uutisia.

Nessu on saanut kaksi poikasta. Pääsemme ihastelemaan niitä parin viikon päästä PetExpo tapahtumassa, jonne menemme Artturin kanssa esittäytymään. Vapun jälkeisenä lauantaina olemme taas Jumbon Faunattaressa kertomassa siilleistä, joten tapahtumia riittää.

Pääsiäisenä kävimme taas Kuopiossa. Artturi vietti pääsiäisloman veljeni Jussin luona, koska me Mikon kanssa kävimme mökillä, jonne Artturia ei voi talvella viedä. Artturi oli kuulema katsonut Jussin ja Anskun kanssa telkkaria ja nukahtanut Anskun syliin!

Eilen otimme ”virallisia” Artturi ja Mikko -kuvia. Tässä on paras otos. Kumpaakin sattui hymyilyttämään samaan aikaan :) Kuva kannattaa klikata suuremmaksi, että näkee Artturin ilmeen.

Viime viikonloppuna kävimme Mikon kanssa Tampereella Matin syntymäpäivillä. Olimme vain yhden yön poissa ja jätimme Artturin yksin kotiin. Laitoin lähtiessä kuppiin ruokaa ja tietenkin A heräsi popsimaan sapuskat jo heti iltapäivällä. On voinut suututtaa illalla kun ruoka-annosta ei ole kuulunut vaikka miten olisi aktivointipalloa pyöritellyt...

Käydessäni viime viikolla Helsingissä löysin antikvariaatista melkoisen aarteen: Kaarina Turtiaisen loppuunmyydyn kirjan Siili pihapiirin lemmikki. Siinä on paljon minullekin uutta tietoa siileistä. Kirja keskittyy eurooppalaiseen siiliin ja on hauska tehdä vertailua Artturin ja sen suomalaisten sukulaisten välillä. Monet asiat poikkeavat yllättävänkin paljon.

Epäloogisesti päivien pidentyessä Artturi on alkanut heräilemään yhä aikaisemmin. Luulisi jotenkin, että pimeään aikaan talvella A voisi heräillä jo iltapäivällä mutta ei, Artturi heräili silloin vasta noin 24 aikoihin. Nyt muutamana iltana aktivointipallo on kolissut jo yhdeksän jälkeen. Myös ruokahalu on kasvanut. Paino oli viime punnituksessa pari päivää sitten tasan 400g, mikä on mielestäni Artturin ihannepaino.

Varpaat ovat nyt olleet hyvässä kunnossa. Mahaan sen sijaan tuli pääsiäisen jälkeen jotain ihottumaa. Se parani onneksi muutamassa päivässä huolellisella puhdistamisella ja rasvaamisella. Jatkuvien huoltotoimenpiteiden ansiosta Artturi on tottunut erilailla käsittelyyn ja vähän aikaa sitten tehtiin taas kesytysennätys: leikkasin yksin etutassujen kynnet niin, että Artturi oli sylissäni. Otin vain tassun käteen ja napsin kynnet saksilla. Seuraavaksi varmaan pitää kokeilla takajalkojen kynsien leikkaamista Artturin ollessa sylissä selällään... Olen vähän totuttanut Artturia käsittelyyn myös selällään ja kutitellut takajalkoja. Joskus saa silittää myös mahan turkkia. Välillä A on jo suu auki valmiina nappaamaan kiinni mutta onneksi siinä asiassa A ei ole kovin nopea.

Artturin videoita

Lisäsin Youtubeen pari videota Artturista, linkit löytyvät oikealta. Molemmat videot on kuvattu syksyllä.

Sosiaalinen kaveri

Nessu lähti kotiin muutama päivä sitten. Yritimme treffejä vielä viime kirjoituksen jälkeen, mutta Nessu oli heti puremassa Artturia, joten parin illan kokeilemisen jälkeen päätimme lopettaa treffit ja antaa siilien olla omissa aitauksissaan. Pari viikkoa meni kyllä todella nopeasti. Kerkesin jo tottu kahden pyörän pesuun ja tarjoilemaan sapuskat kahteen pikkukippoon...

Nessu tykkäsi kovasti peuhata hiekkalaatikossaan. Toisella viikolla siilirouva oli jo selvästi oppinut, että kun tulen aitaukseen matolaatikon kanssa, on paras olla painumatta unille vaan tulla hakemaan herkkumatoja. Nessu viihtyi myös yllättävän hyvin sylissä kunhan vaan käveli ympäriinsä, paikallaan ei malttanut olla yhtään. Silitelläkin sain vähän piikkejä. Kerran kävimme Nessun kanssa pesulla kun siili oli tehnyt ”muutaman” vaahtiksen piikkeihinsä. Nessu oli kyllä Artturiin verrattuna melko arka mutta toisaalta olihan Nessu aivan vieraassa paikassa.

Artturin jalka on vielä hieman kipeä, tai ainakin kipeän näköinen. Olen peuhdistanut ja lääkinnyt jalan nyt aamuin illoin eikä A enää näytä yhtään aristavan jalkaa. Jalka on myös huomattavasti terveemmän näköinen mutta siihen asti kun tassu on täysin kunnossa, on paras jatkaa lääkitsemisoperaatiota.

Olen antanut Artturin olla melko omissa oloissaan lähiaikoina. Treffien aikana Artturi ei yleensä ole ollut kovinkaan ”käsiteltävissä” ja jatkuvasta tassupesu”kidutuksesta” johtuen olen ajatellut Artturin mieluummin hengailevan yksikseen, sen verran kovat puhinat kuuluu aina siiliä nostaessa yms. Niinpä olinkin hyvin ihmeissäni, kun pari iltaa sitten laittelin Artturin ruokia jne.lattialla ja A kiipesi syliin. Siinä ei vielä sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta A selvästi tykkäsi kun silittelin piikkejä ja otsaa. Otin Artturin vielä sohvalle syliin ja A nukahti kädessäni jopa selälleen! Siinä vaiheessa sai taas mietiä, että onhan se varmasti terve... Tähän asti olen saanut kutitella takajalkoja ja joskus varovasti mahaa siilin ollessa selällään mutta se on silti asento, jossa siilit ovat hyvin turvattomia ja varomattomasta liikkeestä saa kyllä hampaat sormeensa.

Rakensin Artturille parista pahvipakkauksen sisuksesta ”linnoituksia” lattialle kun näytti, että A alkaa kaivata lisää aktiviteettia. Kehittelin myös ”aktivointipelin” muovisista ruokapurkeista ja kuivaruuasta. Laitoin pieniä ruokakippoja ja niiden kansia lattialle väärin päin ja kuivaruokaa niiden alle. Rasioiden nostamisen A keksi melkein heti, mutta matalat kannet tuottavat vähän enemmän päänvaivaa.

Kaivoin myös varastosta esille Artturin vanhan, suurehkon matalareunaisen hiekkalaatikon. Ajattelin kokeilla, osuisiko kakat siihen useammin jos juoksupyörän ja ruokakupin nostaisi siihen. Parin yön kokemuksella voi sanoa, että siitä ei kyllä ole suuremmin hyötyä... Laitoin alustaksi fleecekankaan mutta vaihdan siihen varmaan sanomalehteä. Hiekkaa siihen ei oikein voi laittaa tai muuten hiekkaa on koko eteinen täynnä.

Torstaina kävimme Vuosaaressa moikkaamassa nopeasti Frida neitiä. Minun piti tietenkin saada pitää Fridaa sylissä mutta eepeeseen tottunut ”arkajalka” ei uskalla luottaa siihen, että siili ei pure vaikka sen ottaa käteen paljain käsin...

Onnistunut treffi-ilta

Nessu oli vihdoin suostuvainen Artturin vikittelyille. Mirka oli meillä vierailulla ja pääsi katselemaan livenä ”luontodokumenttia” :) Aluksi saatiin taas toimia erotuomareina ja kerran Artturi rääkäisi taas kamalasti Nessun purressa. Näytti kuitenkin, että siilejä ei kannata aivan vielä erottaa tänä iltana. Tuttu kuvio taas: ensin hurjasti pyörimistä toistensa ympäri ja parittelun jälkeen heti hurjaa jahtaamista ympäriinsä, pelastin Nessun taas omaan aitaukseensa turvaan.

Illalla huomasin Artturin taas hieman aristavan tassuaan. Vein A:n pesulle, otsasta löytyi tuore vaahtis niin pestiin pitkästä aikaa piikitkin. En tiedä mistä Artturi on vaahtistellut, en ole antanut sille mitään uusia herkkujakaan. Laitoin tassuun taas lääkepuuteria. Nyt myöhemmin tassu ei näyttänyt niin vaivaavan tai sitten oli muuten vaan niin vauhti päällä, ettei muistanut edes tassua varoa. Äsken ruokin Artturin ja otin siilin olkapäälle ihmettelemään. A jaksoi olla tosi nätisti sylissä, ei Nessu näköjään kokonaan Artturin päätä sekoita. Kiva juttu ensi viikkoa ajatellen, silloin ei ole tarkoitus enää jatkaa treffejä.

Luulen, että yritetään saada siilit parittelemaan vielä kerran. Toisaalta aiemmilla treffeillä pari kertaa on riittänyt Nessun raskaaksi tulemiseen. Muistelen kyllä, että viimeksi kolmatta kertaa yritettäessä myös Artturi oli menettänyt mielenkiintonsa Nessuun eikä vain toisinpäin. Voivatkohan siilit tietää, milloin naaras on raskaana?

Alan kyllä vähitellen uskoa, että Nessulla on joku kuukautiskiertoa vastaava rytmi kun treffit näyttävät menevän aina saman kaavan mukaan: pari iltaa äksyillään ja kolmantena päivänä päästään asiaan. Pitäisi ehkä hankkia Nigel Reeven siiliopus ja katsoa, sanotaanko siinä tuosta mitään. Tänään saa kyllä huokaista helpotuksesta, että treffit ovat onnistuneet tähän mennessä yhtä hyvin kuin aiemminkin.

Sylisiili Nessu

Tänään treffit sujuivat eiliseen malliin, tai vielä huonommin. Kovin kauaa en viitsinyt edes pitää siilejä yhdessä kun koko ajan sain olla irrottamassa Artturia Nessu hampaista. Artturi säntäili ympäriinsä ihmeissään kun nostin Nessun pois ja A yritti hyökätä mm. jalkojeni kimppuun.

Nessu on rapsutellut itseään paljon ja suihkutin vähän Humilac-suihketta piikkien väliin ja kylkiin. Nessu antoi tehdä tämän toimenpiteen paljon mieluummin kuin Artturi. Pidin Nessua pitkään sylissä, silittelin vähän piikeistä ja kävelin ympäriinsä jutellen sille. Välillä tuli äkäistä tuhahtelua mutta palloksi ei menty edes siinä vaiheessa, kun laitoin käden mahan alle. Luulin, ettei Nessu viihdy yhtään sylissä! Tassutarkistuksen teen samoin kuin Artturillekin, eli käännän siilin selälleen. Nessu arastelee vielä sen verran, että olen käyttänyt pillars-säilykematoa houkuttimena. Nessu ojentaakin jalat nätisti esille eikä rimpuile heti pois kuten A.

Kun sylissäpitäminen ja silittely onnistui noin hyvin, uskaltauduin tarjoamaan pikkumadot kädestä kuten Artturillekin. Aluksi jännitti, että nyt tulee kyllä hampaita mutta kukas sitä nyt kämmeniä järsisi jos siinä on myös matoja vieressä.

Huomasin juuri, että olen ihan unohtanut kertoa, että Artturista meinasi tulla filmitähti. Myrsky -elokuvaan etsittiin siiliä kuvauksiin. Artturin korvat olivat tällä kertaa esteenä: elokuvan trailerissa esiintyi jo valkovatsasiili ja valkovatsat ovat kuitenkin melko erinäköisiä kuin eepeet. Luulen myös, että siilin osa elokuvassa oli pieni sivurooli ja Artturi olisi saattanut olla rooliin vähän liian eksoottisen näköinen. Elokuvaan haettiin kuitenkin rohkeaa siiliä ja rohkeutta ainakin olisi löytynyt!

Kolmas treffipäivä

Aamulla herätessäni löysin Nessun olohuoneen lattialta repustani. En ollut edes ehtinyt tarkistaa, ovatko siilit siellä missä pitääkin kun puhina paljasti Nessun uuden pesäkolon. Ongelma vaan oli, kuten voi arvata, että reppu oli aitauksen ulko-eikä sisäpuolella! Olin rakentanut aitauksen eilen illalla niin, että nurkkaan oli selvästi jäänyt siilinmentävä kolo. Nessuraukka ei kuitenkaan ollut löytänyt takaisin pesäänsä ja siili oli tosi nälkäinen nostettuani hänet takaisin aitaukseen.

Treffit sujuvat tänään yhtä hyvin ts. yhtä huonosti kuin ensimmäisenä iltana. Nessua kiinnostaa kaikki muu paitsi Artturi ja Artturi seuraa perässä kuin perävaunu tosiaankin. Äsken Nessu meni juomaan ja Artturi änkesi Nessun mahan alle niin, että Nessun takajalat olivat ilmassa. Rouva siili ei antanut sen häiritä vaan jatkoi veden latkimista.

Tässä on taas pari kuvaa tämäniltaisilta treffeiltä. Istuva siili on Nessu, selvästi hyväksi havaittu tapa sanoa, että tänään ei treffailut kiinnosta.

Rakkautta ilmassa

Kuten otsikkokin kertoo, tänään treffailu sujui romanttisemmissa merkeissä kuin eilen.

Artturi oli hereillä yhdeksän maissa ja herättelin Nessun houkuttelevalla matoaterialla. Laskettuani Nessun eteisen lattialle Nessu kipitti heti Artturin hiekkalaatikkoon ja Artturi syöksyi perästä. Korjailin Nessun aitausta olohuoneessa ja hiekkalaatikosta kuului kova hiekan pöllytys ja rapina. Olin jo hiipimässä katsomaan kun Artturi rääkäisi Nessun purressa lujaa. Työnsin fleecellä suojatut kädet äkkiä laatikkoon ja nostin lähimmän siilin pois. Sen jälkeen tukin hiekkalaatikon oven, parempi pitää siilit lattialla jolloin pääsen erottamaan ne toisistaan helpommin. Jäin lattialle fleecen kanssa tarkkailemaan tilannetta valmiina hyökkäämään väliin.

Tänään Nessu oli myös kiinnostunut Artturista eikä vain tutkaillut paikkoja. Muutaman kerran jouduin vielä syöksymään väliin mutta nyt siilit eivät enää juosseet kilpajuoksua pitkin lattioita vaan kiersivät toisiaan ympäri. Vihdoin siilit pääsivät asiaankin mutta melkoista touhua se kyllä on näin ihmissilmin.

Parittelun jälkeen alkoi taas hurja juoksu kun Artturi jahtasi Nessua. Nostin Nessu raukan pois Artturin luota ja jätin Artturin juoksentelemaan yksinään ympyrää. Kävellessäni eteisessä Artturi syöksähteli luokse ja puhisi kovasti. Annoin A:n jäähdytellä tunteitaan hetken rauhassa. Tarjosin porkkanasosetta äsken ja A oli jo melkein oma itsensä. Nessu meni iltaunille vielä.

Artturin hieman rauhoituttua yritin tarkastaa ”vahingot”. A ei ollut tänään oikein sylissäolotuulella ja sain varoia sormiani. Kyljessä oli pieni haava Nessun puremisen jäljiltä ja alaleuka vereslihalla mutta muuten siilimme näytti ehjältä...

Aamulla jännitin, onko Nessu pysynyt aitauksessaan. Kumpikin siili oli noustessani hereillä ja siellä missä pitikin! Nessun aitauksen eli Artturin matka-aitauksen teippauksem olivat päivällä vähän pettäneet. Illalla rakensin uuden aidan yhdestä vanhan kirjahyllyn sivusta ja parista pahvista. Kaikkea alakerran varastostamme löytyykään!

Tänään en ehtinyt leikkiä paparazia mutta tässä on muutama eilinen otos. Laitoin jotain kuvia myös siiliyhdistyksen kuvagalleriaan, löytyy suvijohanna-kansiosta.

Siilitapaaminen ja treffit

Tänään meillä on ollut tapahtumarikas päivä. Iltapäivällä olimme pääkaupunkiseudun Piikkipallojen tapaamisessa ja illalla Nessu tuli meille treffeille.

Oli taas oikein hauska tavata uusia ja vanhoja tuttuja siilistejä ja siilejä. Mukana oli taas Anita ”kauppa-autolla”, valitettavasti toimintansa lopettavan nettieläinkaupan ”täti”, joka on tuonut meillekin usein ruokaa. Ostin täydennyksiä mato-ja sirkka-varastoihin, raksuja ja kana-kissanruokaa. Kissanruoka on hyvää esimerkiksi matkoilla.

Artturi ei tietenkään malttanut pysyä sylissä kovin pitkiä aikoja. Päästin Artturin välillä juoksentelemaan Sinin, tapaamisen emännän, keittiöön. Artturi kipitti (tietenkin) ensimmäiseksi ruokakupille syömään koiranraksuja. Seuraavaksi piti juoda vähän vettä koirankupista ja sitä seurasi tietenkin vessahätä...

Artturia tuli ihmettelemään Sinin valtavan suloinen ja kiltti koira. Rotua en tietenkään muista, mutta hän on valkoinen, pehmeä ja näyttää aivan leikkikoiralle! Hauska oli seurata Artturin ja hauvan tutustumista: ensin koira tulee Artturin perässä uteliaana, kunnes Artturi huomaa, että häntä seurataan ja A kääntyy ympäri. Koira näikähtää kohti tulevaa Artturia ja peruuttaa taaksepäin ja hypähtelee. Artturi menettää kiinnostuksensa ja kääntyy poispäin. Ja sama alkoi taas alusta... Yritin saada kuvia kaveruksista mutta eihän se tietenkään onnistunut.

Kotiin tultuamme olin vasta rakentelemassa Nessulle lomakotia olohuoneen nurkkaan kun ovikello soi ja Tiia toi Nessun treffeille. Nessu on meillä kaksi viikkoa, ensin on viralliset treffit ja sitten Nessu lomailee meillä muuten kun Tiia on etelän auringossa.

Aluksi näytti, että siilit eivät kiinnitä toisiinsa juuri mitään huomiota. Yhtäkkiä Artturi näytti kuitenkin tajuavan, että vieressä on N-E-S-S-U ja kipitti täysillä Nessun perään. Sen jälkeen eteisen lattiaa pitkin kipittikin pari tuntia majakka ja perävaunu... Nessu oli paljon kiinnostuneempi uudesta ympäristöstä kuin Artturista ja Artturi taas juoksi hulluna Nessun perässä. Noin kolmen tunnin ”jonottamisen” (ne oikeasti näyttävät siltä kuin jonottaisivat) jälkeen nostin Nessun omaan loma-asuntoonsa kun Nessu alkoi hermostua Artturin vikittelyihin ja puri Artturia. Huomenna uusi yritys taas. Saa nähdä onko Nessun alue tarpeeksi tukeva Nessulle vai joudunko kehittelemään jotain muuta keskellä yötä...

Nessu muuten maistoi Artturin kupista muurahaisenmunia ja väänsi yhtään liioittelematta ainakin seitsemän vaahtista. Tällä kertaa tällä paparazilla oli kamerakin valmiina mutta kuvia saatte odottamaan huomiseen, minä lähden nyt ruokkimaan yhtä vierailevaa tähteä ja yhtä hyperaktiivista ja äkäistä siiliä!

Karkurit jää ilman evästä

Aamulla heräsin kylpyhuoneesta kuuluvaan meteliin. Artturi siellä kolisteli rikkaimurin pesussa ollutta suutinta. Vikkelä otus oli illalla Mikon huomaamatta livahtanut kylpyhuoneeseen ja jäänyt sinne koko yöksi jumiin ilman ruokaa ja mikä pahinta: ilman juoksupyörää! Avatessani oven minua odotti erittäin nälkäinen ja kiukkuinen siili. Voitte varmaan kuvitella miten hyväntuulinen A oli kun jouduin vielä viemään sen tassupesulle. Tietenkin annoin nälkäisen siilin syödä ensin ja käydä vähän juoksentelemassa pyörässä.

Onneksi kylpyhuoneesta vastaan juoksi virkeä ja vilkas kaveri. Sauna on näin talvella sen verran kylmä ja vetoisa, että en uskaltaisi sinne siiliä majoittaa. Artturi ei ole koskaan yrittänyt horrostaa, toivottavasti sellaista tilannetta ei tulekaan.

Tassu on hieman parantunut lisää mutta täysin kunnossa se ei vieläkään ole. Nyt olen puhdistanut tassun enää aamuisin ja iltaisin. Tassupesu alkaa käydä jo melko rutiinilla vaikka Artturi ei kyllä meinaa siihen alistua vieläkään. Välillä A on niin unenpöpperössä, että tassua saa huuhtoa rauhassa pitkäänkin ja välillä ei voisi olla hetkeäkään aloillaan. Lääkkeen laittaminen onnistuu paljon helpommin kuin huuhtelu.

Ahkeran käsittelyn ansiosta Artturi on hyvin kesy. Nostelusta A yhtään pidä, se kun nykyisin tarkoittaa pesulle joutumista. Välillä A:n ollessa selällään sylissä saan kutitella mahasta, kainaloista ja jalkapohjista. Syliin nukahtaminen tai ainakin rennosti makoilu on nykyään normaalia.

Ostin Artturille nettikaupasta kokeeksi isoja säilykekatkarapuja. Eilen kokeilin niitä ensimmäistä kertaa ja kaikki oli hävinnyt kupista! Tietysti voi olla, että aamulla siiliparalla oli niin kova nälkä, että kaikki kelpasi... Täytyy kyllä aina tarkistaa, että Artturi on oikealla puolella ovea. Tähän asti on vain aina huomannut, milloin A livahtaa saunan puolelle... Olen antanut A:lle myös laktoositonta maitojuomaa taas. Se näyttää maistuvan hyvin. Harmi, että Artturi on ainoa joka sitä meillä juo, siilille ei ehdi/voi juottaa koko litraa sinä aikana kun maito säilyy jääkaapissa hyvänä. Pitäisi varmaan taas pakastaa sitä.

Tammikuun lopulla on taas siilitapaaminen Siilitiellä. Kiva nähdä taas muita siilistejä. Toivottavasti paikalle tulee paljon uusiakin ihmisiä!

Teen nyt poikkeuksen ja laitan tähän yhden huonolaatuisen kuvan. Voitte vaan arvailla, miten hieno kuva olisi, jos Artturi-pedon kita olisi tarkka...

Kiroileva siili

Artturi ei erityisemmin pidä jatkuvasta tassujen pesusta. Nostaessani A:n syliin siili puhiseen ja palloilee kovasti. Sylissä A kuitenkin rentoutuu, mutta selvästi tassun hoitaminen on saanut sen pitämään minusta vähemmän kuin ennen. Äsken olin eteisessä Artturin alueella hyvästelemässä ystävääni. Kun hän oli lähdössä, nostin Artturin syliini ettei A livistäisi samalla ovesta. Artturi ei malttanut pysyä paikallaan ja nostin sitä sylissä paremmin. Artturi nappasikin kädestäni hampaillaan kiinni. Ensin A näykkäsi vähän mutta ennen kuin ehdin tajuamaan mitään siili tarttui oikein lukkopurennalla kämmenen reunaan. Onneksi tällä kertaa siili ei jaksanut kovin kauaa kädessä roikkua piikkipallona. Täytyy nyt taas olla varoivaisempi Artturin käsittelyssä. Suututti kyllä kovasti, että pitikö sen nyt purra kun A on ollut tosi pitkään oikein kiltti, joskus on vain vähän näykkäissyt mutta viimeksi sain kunnon puraisun A:n ollessa alle puolivuotias. No, tämä johtuu kyllä varmasti vain näistä hoitotoimenpiteistä.

Joulureissu Kuopioon ja kipeä tassu

Viime viikolla, ennen joulua huomasimme, että Artturin oikea etutassu on kipeä. Raukka ontui jalkaa kävelessä ja seisoskeli kolmella jalalla. Pesun jälkeen selvisi, että vika on varpaanvälissä, jalkaan on varmaankin sattunut joku. Pesin jalkaa ja desinfioin septidinillä. Aluksi tassu näytti paranevan näillä toimenpiteillä. Muuten A käyttäytyi normaalin reippaasti, mutta pysähtyessä paikalleen Artturi nosti toisen jalan ylös sekä hitaasti kävellessä varoi jalkaa. Juostessa (tavallisin eepeen liikkumismuoto) ei olisi uskonut, että tassu on kipeä... Milläpä vilkasta siiliä saisi pysymään aloillaan, A:n hermoille kävi jo puhdistamisoperaatiotkin!

Tassu oli vielä joulunakin kipeä. Kysyimme puhelimitse neuvoa tutulta tohtorilta ja hän antoi ohjeeksi tassun
huuhtelun viileällä vedellä 2-3 koertaa päivässä mielellään viisi minuuttia. Sen jälkeen kuivasimme jalan huolella ja laitoimme siihen antibioottipuuteria. Tosiasiassa viiden minuutin huuhtelu oli mahdotonta toteuttaa, huuhtelin jalkaa aina siihen asti kun A suinkin suostui tähän toimenpiteeseen. Nahkahanskoja tms. kovempia toimenpiteitä ei ihmeekseni tarvittu vaikka A alkoikin vilkuilla sormiani sillä silmällä, että pääsisin varmaan vapaaksi jos puren tuosta oikein kovaa... Parin päivän huolellinen tassunhoito tuotti tulosta ja tassu alkoi paranemaan. Jalassa on vielä ns. rupi mutta muuten jalka näyttää terveeltä eikä A varo tassua enää yhtään. Tämän toteaminen vaatii kyllä melko pitkää tarkkailua kun täytyy saada siili sekä kävelemään että seisomaan paikallaan!

Joulun Artturi vietti taas vanhempieni luona. Tällä kertaa ei ollut siilillämme kovin kiva reissu kun jouduin jatkuvasti häiritsemään ressukkaa typerillä jalan huuhteluilla. Artturi sai taas joululahjaksi kalkkunan kaulan. A ei suostunut avaamaan pakettia yleisön edessä, mutta aamulla lahjapaperit oli avattu ja aarre kopin edustalla.

Joulupäivänä pelasimme Mikon ja veljieni kanssa Carcassonne-peliä Ville huoneen lattialla. Artturi juoksenteli vapaana luonamme ja olohuoneessa. Pelilauta meinasi mennä aina välillä uusiksi kun A juoksenteli spurtteja keskelle peliä. Sitten Artturi kiipesi veljeni Jussin syliin ja nukahti! Siis tosiaankin A kiipesi jalan päälle, otti hyvän asennon ja rupesi noin vain nukkumaan. Katsoimme ihmeissämme, että jaahas, onpa Jussilla näköjään mukavat farkut. Artturi on muutaman kerran nukahtanut syliin mutta se vaatii aina silittelyä, että A malttaa ylipäätään pysyä aloillaan. Jussin sylissä oli kuitenkin niin hyvä nukkua, että Jussi sai välillä siirtää Artturia parempaan asentoon ja siili vain jatkoi uniaan (minun sylissänihän A herää aina jos käännän lukemani kirjan sivua, siiliin koskemisesta puhumattakaan!)

Artturin viikonloppureissu Mirkan ja Roope-koiran luona

Viikonloppuna minä ja Mikko olimme Tampereella tapaamassa ystäviämme. Kyläpaikkaan oli tulossa paljon ihmisiä ja koira, joten päätimme viedä Artturin Mirkan luokse hoitoon. Siellä asuu myös Roope-koira, mutta he tarjosivat Artturille oikein hienoa lomahotellia: isoa kylpyhuonetta lattialämmityksellä!

Olin kysynyt jo kesällä Mirkalta, että voisiko Artturi tulla viikonlopuksi hoitoon. Mirka ja Artturi ovat pitkin syksyä tehneet lähempää tuttavuutta aina Mirkan vieraillessa meillä. Mirka on myös varmaan ainoa meillä vieraillut ihminen, joka aina haluaa tarjota Artturille eläviä matoja. (olenhan kertonut siitä, kun esittelin Mirkalle uudet otuksemme, elävät torakat? Hän oli jo työntämässä kättään torakkapurkkiin kun minä huomautin, että minäkään en kyllä noita kammotuksia uskalla paljain käsin kosketella... että elävä ruoka ei ollut hoitopaikassa mikään ongelma!)

Tamperetta kohti ajellessamme sain viestin Mirkalta, että hän oli mennyt katsomaan Artturia ja istuutunut lattialle seuraamaan A:n touhuja. Artturi oli väkisin kiivennyt syliin ja siihen oli kuulema loppunut arkailu puolin ja toisin. Artturi oli ollut oikein kiltti ja seurallinen sylisiili. Roope-koiraa oli kyllä ihmetettynyt oudon hajuinen vieras yläkerrassa!

Artturi hoidossa Frida siilin kotona

Artturin perheen ihmiset eli minä ja Mikko juhlimme häitämme pari viikkoa sitten Kuopiossa. Koska häiden järjestelyssä oli paljon hommaa, päätimme jättää Artturin pääkaupunkiseudulle hyvään hoitoon siksi aikaa. Jo elokuussa Fridan loman yhteydessä oli puhetta Artturin kyläilystä näin marraskuussa. Nyt Fridan perhe pääsi tutustumaan reippaaseen ep siiliin samoin kuin valkovatsa Frida on ollut meillä ihmeteltävänä ja ihasteltavana.

Artturi oli päättäny heti tutustua kyläpaikkaan tarkemminkin ja oli livistänyt ensimmäisenä yönä aitauksestaan. Susannan mukaan aitaus oli kasattu valkovatsastandardien mukaan ja eihän se silloin ole eepeen pitävä. Artturi oli myös mm. onnistunut kylässä kaatamaan uuden juoksupyöränsä (jossa on erittäin tukevat jalat)... Ymmärtääkseni Artturi oli kyllä uteliaisuutensa lisäksi esitellyt muita positiivisia puoliaan ja heittäytynyt oikein sylisiiliksi. Minulle myös kerrottiin, että hampailla sormenpäässä riippumista ei kyläpaikassa onneksi kokeiltu. Niin he ainakin väittivät ;)

Artturista kyllä huomasikin kotona, että A oli saanut seurustella paljon ihmisten kanssa. Hääkiireistä johtuen itsellä oli ollut hyvin vähän aikaa leikkiä Artturin kanssa ja se kyllä näkyy siilin käytöksessä hyvin pian. Viedessä hoitoon A oli sylissä puhiseva pallo ja haettassa lättänäksi taipuva seurallinen kaveri.

A:n kotiinpaluun jälkeen istuin yhtenä iltana Artturin alueella selaamassa lehtiä ja etsimässä jotain neuleohjetta. A kiipesi heti syliin ja tuli tallustelemaan lehden päälle. Siili pyöri siinä sylissä ja minä yritin samalla selata lehteä ja silitin hajamielisesti Artturia. A yllätti taas ja kävi kainaloon pitkäkseen, piikit selkää myöten ja selkä aivan kuopalla nautiskellen! Mikko sanoikin, että nyt joudut loppuillan istumaan eteisen lattialla kun eihän tuommoisina harvinaisina hetkinä raski siiliä poiskaan nostaa.

Vaikka ennen häitä siilin kanssa seurustelu oli ihan minimissään, oli todella outoa kun Artturi ei ollutkaan kotona! Veimme Artturin lähtöä edeltävänä iltana hoitoon ja kyllä eteisen lattia oli aamulla aivan liian puhdas ja tyhjä! Automatkalla Kuopioon Mikko oli jo miettinyt, että voiko Artturin jättää wc-tauon ajaksi autoon vai pitääkö koppa ottaa mukaan... Artturille oli varattu lomahotelli maanantai-illaksi asti mutta kyllä A piti saada kotiin jo kotimatkalla sunnuntai-iltana. A ei vaan itse arvostanut kotimatkaa kovin suuresti kun ehti jo herätä iltalenkille. Eihän kuljetuskopissa ole vilkkaalle siilille mitään tekemistä!

Siiliyhdistyksen kuvagalleriassa Susun kansiosta löytyy alakansio Artturi, jossa on Artturista kuvia hoitopaikassa. Kuvia ei valitettavasti pysty linkittämään suoraan.

Artturin 2-vuotissynttärit ja muita syksyn kuulumisia

Meidän pikkusiili täytti jo 2 vuotta 11.9. Tällä kertaa päätin käyttää Artturin synttäreitä syynä kutsua ystäviä meille kylään. Askartelin Artturille hienon jauhelihatäytteisen ja sirkkakuorrutteisen kakun (joka kyllä läsähti kasaan sulaessaan) ja ostin ison kalkkunankaulan, jonka paketoin muutamaan kerrokseen sanomalehteä. Sain pari videota paketin avaamisesta, yritän saada ne nettiin lähiaikoina.

Kyläilemään tuli Mirka ja Jukka sekä Sini ja Ville. Mirkalta ja Jukalta Artturi sai hienon (hillitysti) kilisevän pallon ja kuivattua porkkanaa sisältävän puuhalelun. Porkkanaherkku ei kiinnostanut Artturia kuivattuna mutta pallo saa aina välillä kyytiä. Sini ja Ville toivat Artturille lemmikeille tarkoitetun pehmopedin. Siinä on sininen tikkikangaspohja ja teddykarvainen päällys. Ajattelin, että voin laittaa sen Artturille matkakoppaan tai voin laittaa sen päälle fleecen kun Artturin pitää päästä ainaa piiloon nukkumaan. Mirka piteli Artturia pitkään sylissä pedin päällä ja Artturi jopa nukahti Mirkan syliin. Ihmettelin kovasti, että mikäs juttu tuo nyt on, ei A vaan minun syliini noin vain nukahtele!

Seuraavana iltana nostin Artturin taas pedin kanssa syliin ja A oikein venyttäytyi parempaan asentoon ja antoi silitellä vaikka kuinka pitkään. Sen lisäksi, että siili menee aivan pyöreäksi palloksi, se saa myös käännettyä selkäänsä toisinpäin, selkä menee kuin kupiksi kun löytyy mukava paikka jossa voi rentoutua. Lyhyesti sanottuna pedin saatuamme meillä on ollut sylisiili, jonka kanssa voi vaikka katsella tv:tä (siis yle areenaa täällä). En tiedä onko siihen petiin laitettu jotain rauhoittavaa tuoksua vai mikä siinä niin vetoaa mutta ainakin se on huippu juttu Artturille. Pestä sitä ei kyllä uskalla, jos taika vaikka häviääkin.

Ahkeran silittelyn ansiosta Artturi on nyt oikein kesy. Äsken eteisen lattiaa jynssätessä Artturi kiipesi syliin ja kun silitin niin jäi (vain vähän puhisten) syliin istumaan eikä lähtenyt pois ennen kuin lopetin silittämisen!

Pari viikkoa sitten kävimme Artturin kanssa siilitapaamisessa siilitiellä. Sielläkin Artturi käyttäytyi oikein nätisti, oli paljon rauhallisempi kuin viimeksi. Siilitapaamiseen tuli myös Dismapetin Anita "kauppa-autoineen" enkä voinut vastustaa kiusausta ostaa Artturille juoma-automaattia ja keinulautaa. Keinulautaa olin metsästänyt jo Artturin syntymäpäivälahjaksi. Pelkäsin, että Artturi ei taaskaan käytä sitä mutta jo ensimmäisenä yönä jouduin ottamaan sen pois kun heräilin pam! -ääniin laudan leikahtaessa parkettia vasten. Seuraavana päivä liimailin siihen muutaman huopatassun...

Parin viikon päästä menemme esittelemään siilejä lemmikkimessuille Vantaalle. Se onkin paljon suurempi tapahtuma, saa nähdä mitä Artturi siitä sanoo.

Ostin Artturille uuden juoksupyörän. Siiliyhdistyksen foorumilla oli käytetty pyörä myytävänä ja minä onnistuin saamaan sen. Uusi pyörä on huomattavasti tukevampi ja rullaa paremmin. Entisen pyörän veimme Kuopioon niin ei tarvitse aina raahata pyörää mukana. Artturi oli tällä kertaa meidän kanssa Mikon vanhempien luona aitauksessaan. A oli onnistunut yöllä kaatamaan pyöränsä, mutta onneksi siili ei ollut jäänyt alle. Aitauksessa oli sentään Artturi pysynyt, olisiko pyörä kaatunut vasta aamulla...

Kesälomailua

Onpas pitkä aika kun olen viimeksi kirjoittanut Artturin kuulumisia. Mitään kovin ihmeitä ei Artturin elämässä ole tapahtunut. Keväällä kävimme esittäytymässä Viito Lemmikille -yhdistyksen tapaamisessa Tapiolassa. Minua ensin jännitti kovasti esiintyminen melko suurelle ja tuntemattomalle yleisölle mutta siileistä tietää (varsinkin omastaan) niin paljon, että aiheesta on helppo kertoa muillekin. Artturi sai paljon ihailijoita vaikka ei itse tainnut olla kovin innoissaan. Antoi kuitenkin melko nätisti silittää eikä purrut ketään...

Juhannuksena olimme mökillä Vaajasalossa. Artturi pääsi taas haistelemaan ulkoilmaa nurmikolle. Paljon oli taas siilillä ihmeteltävää ja varsinkin mustikkapuskissa olisi ollut kiva rymytä pitempäänkin, mutta sinne ei kyllä voinut hetkeksikään Artturia jättää vahtimatta. Jotain A kerkesi ulkona maistelemaankin ja vähän pelotti, miten A:n maha kestää ulkoilman pöpöjä mutta ei onneksi tullut mitään ongelmia.

Naruleikkiä kehitimme vähän eteenpäin: lanka vaihtui paperinaruksi, jonka avattuun päähän on hyvä piilottaa pari kuivattua sirkkaa. Artturi kipittää narun perässä hurjaa vauhtia ja saalistaa narun päätä kuin mikäkin petoeläin. Kerran Artturi on kuulema puraissut Mikkoa varpaastakin kun naru oli mennyt varpaan vierestä ja A ei ihan hoksnnut mitä piti purra. Olen kyllä miettinyt, että miten tuommoinen hurja saalistusleikki soveltuu yhteen sen kanssa, että yritän kesyttää siilistämme kilttiä sylisiiliä. Onneksi sormet eivät haise samalle kuin sirkat. Hajun perusteella Artturi selvästi naruakin jahtaa. Näkökyky ei taida olla siilillämme kovin hyvä.

Artturi on nyt kesällä muuttunut todella nälkäiseksi. Ruoka-annos on samankokoinen kuin ennenkin ja paino on myös pysynyt kohdallaan. Joka ilta ruokkijaa odottaa niin ahne siili, että voisi luulla ettei ole viikkoo saanut ruokaa. Matoja kädestä syöttäessä hampaat toisinaan osuvat kämmeneen kun ei kiireessä ennätä katsomaan mitä purra. Ruokakuppi tyhjenee hetkessä ja A yrittää kiivetä aitauksen seinää pitkin ylös, että eikö sieltä tippuisi vähän lisää herkkuja, pliiiis! Hurjan ruokahalun vuoksi paperinarun perässä jukseminenkin kiinnostaa niin kovasti. Mikko sanoo, että Artturi on vaan kesälomalla ja silloin saa syödä enemmän.

Artturi on ruvennut heräämäänkin todella aikaisin. Luulen senkin johtuvan ruokahalun kasvusta, ruokaa kun yleensä saa heti kun herää. Pimeneviä iltojakaan ei voi syyttää kun A herää nykyään jo ennen iltayhdeksää.

A on vihdoin useiden siilien tapaan löytänyt Kengät. Artturihan majailee meillä eteisessä. Kaappien edessä pitää olla esteet, ettei A pääse esimerkiksi Mikon pilkkireppuun (tai lakanakaappiin, Mikko soitti kerran minun ollessa lomailemassa Kuopiossa ja kertoi miten hienon pesän A oli tehnyt pyyhkeiden keskelle...). Kenkäteline on kuitenkin tähän asti saanut olla rauhassa. Nykyään herään melkein joka yö siilin rapisteluun kenkien keskellä. Ja tietenkin A:lla pitää olla vielä hyvä ja kallis maku: aina A löytyy minun nahkasaappaitteni kimpusta. Parina yönä olen nyt takavarikoinut saapaani kylpyhuoneeseen.

Meillä on taas valkovatsasiili Frida kylässä. Tällä kertaa Frida on meillä pari viikkoa hoidossa. Frida on selvästi kesän aikana rohkaistunut kovasti. Ensimmäisenä oltana piti tietenkin puhista ja palloilla kovasti, mutta sen jälkeen F on ollut niin touhukas, että hyvä kun sylissä pysyy. Ja Fridaa saa silitellä jopa kyljen vatsakarvoista. Sen verran olen epeen kasvattama siilisti, että en uskalla täysin luottaa siihen, että Frida ei pure. Fleecetakki on oikein hyvä vaate siilin antaa möriä kainalossa.

Artturi ei onneksi nytkään ole reagoinut Fridaan juuri mitenkään. Annoin Artturin vähän haistella Fridan selkäpiikkejä takaa. Toinen siili kiinnostaa kyllä kovasti mutta A ei ”tule hulluksi” kuten eepeetyttöjen läheisyydessä käy.

Hoitosiili

Tällä hetkellä meillä on hoidossa valkovatsasiili Frida! Frida kaipasi hoitopaikkaa perheensä matkan ajaksi ja minä taas halusin kovasti tutustua valkovatsaan, ja nähdä miten erilaisia otuksia nämä siilit ovat. Fridan emäntä on Susanna, joka kävi joskus tutustumassa Artturiin ja kokeilemassa, aiheuttavatko siilit hänelle allergiaa. Tapasimme Susannan ja Fridan myös Piikkipallojen tapaamisessa maaliskuussa.

Frida tuli meille keskiviikkoiltana ja lähtee jo huomenna maanantaina. Jo maanantaina! Valittelin juuri Mikolle, että harmi kun pikkuneiti lähtee jo kohta kotiin, on ollut niin hauskaa hoitaa söpöläistä. Mikolta tuli jyrkkä vastaus, että meille ei oteta toista siiliä kun sille ei ole tilaa! Minä jo pikkuisen kerkesin haaveilla pikku valkovatsasiilistä... pahus.

Susannan ja Fridan saapuessa meille Artturi pyöri ympärillä ihmettelemässä. Artturi kiipeili Susannan sylissä ja kehotin Susannaa vetämään paljaat sormensa siilin lähistöltä pois. Artturi kun jotenkin tietää, että ihosta ”kannattaa” purra. Artturi nappasikin Susannan paidanhihasta kiinni ja roikkui siinä. Yritin kutitella Artturia mahasta, että siili päästäisi irti, mutta sekään ei nyt auttanut. Onneksi paita oli vielä ehjä kun saatiin siili vihdoin irti. Artturi ei ole ennen käyttäytynyt noin, syyn täytyy olla herkullisessa toisen siilin hajussa.

Piikkipallojen tapaamisessa Artturi reagoi valkovatsatyttöihin niinkuin Nessuunkin, joten ajattelin, että Fridan vierailun aikana meillä on käsittelemätön ja hurja purijasiili mutta Artturi onkin käyttäytynyt aivan normaalisti.

Frida raukka oli aivan peloissaan uudessa paikassa. Frida on muutenkin luonteeltaan hyvin arka ja siili pelästyi jokaista rapsahdusta. Herättelin siilin syömään matoja (niitä en enää uskalla jättää kuppiin) ja kesti kauan aikaa, ennen kuin Frida uskalsi työntää nenänsä pallosta ulos ja tulla syömään. Enempää en uskaltanut siiliä stressata vaan annoin Fridan tutustua rauhassa hoitopaikkaansa. Yritin olla aivan hiljaa, että siili uskaltaisi lähteä liikkeelle. Valojen ollessa päällä Frida kömpi kuitenkin vielä unille. Yöllä havahduin välillä hereille ja kuulin tepsutuksen myös Fridan pyörästä. Aamulla pyörä oli likainen ja kuppi melko tyhjä, joten kaikki oli niin kuin pitääkin siilin asumuksessa.

Seuraavana iltana otin Fridan syliin. Yritin tarjota siilille porkkanasosetta kun arvelin Fridan pitävän siitä yhtä paljon kuin Artturi. Siili oli kuitenkin vain pallona ja puhisi. Muistin Susannan sanoneen Fridan tuodessaan, että Frida innostui Artturin hajusta niin kuin Piikkipallojen tapaamisessa ja eikä meinannut malttaa pysyä sylissä ollenkaan. Pyysin Mikkoa tuomaan Artturin kokeeksi olohuoneeseen. Mikko nosti Artturin pöydälle Fridan ja porkkanakupin viereen. Mietin, että otan Artturin heti pois, jos se menee hätyyttelemään Fridaa. Meidän ”herrasmiehemme” ei kuitenkaan edes huomannut toista siiliä vaan ryntäsi päättäväisesti tyhjentämään Fridan porkkanakuppia. Fridakin puhisi samaan malliin, joten Artturi vietiin pois. Madot kiinnostivat enemmän kuin porkkana ja ne siili uskaltautui taas tulla syömään.

Suurimpana ongelmana yhteiselossamme pidin Fridan jalkojen tarkistamista. Artturin jalat on helppo muidenkin tarkistaa: siili vain selälleen ja odotetaan kunnes A avautuu pallosta ja rimpuilee pois. Kaikki jalat sojottavat eri suuntiin ja samalla näkee koko siilin vatsapuolen. Kokeilin tietenkin samaa Fridalle, mutta tämä yrittikin poispääsyä eritavalla: takajalat pallon sisällä ja etujalkojakaan ei näkynyt kuin vähän. Jos taas siiliin koski vähänkään alapuolelle tai piikkien rajaan, siili oli heti puhisevana pallona! Miten ihmeessä Fridan jalkoja pääsisi vilkaisemaan, kylpyynkään en halunnut siiliä viedä kun Fridakaan ei taida siitä pitää.

Otin Fridan käsitttelyyn siilin oman fleecen ja tuttu tuoksu näytti rohkaisevan neitoa. Porkkanasoseen sijasta tarjosin siilille herne-maissa-paprikaa ja se osoittautui yhtä namiksi kuin porkkanasose on Artturille. Kolmantena iltana Frida rauhoittui sylissä ja uskalsi möyriä fleecen ja paitani välissä. Siili kömpi kainalooni ja puri paitaani. Ensin meinasin nostaa siilin pois peläten, että Frida puree myös minua (eepeen emännän luontainen refleksi) mutta tajusin, että Frida vain taitaa tehdä paidastani vaahtiksen. Kun siili kääntyi nuolemaan vaahtoa piikistöönsä, minä käytin tilaisuutta hyväkseni ja käänsin Fridaa hieman nähdäkseni mahan ja jalat. Kaikki oli onneksi aivan kunnossa. Fridan jaloissa riittää minulle ihmeteltävää kun ne ovat todella pikkuruiset Artturin varpaisiin verrattuna. Luulisi niiden minikynsien leikkaamisenkin olevan paljon vaikeampaa kuin eepeiden.

Kun keksin, että Frida oikeasti viihtyy sylissä, on siilin hoito ollut paljon helpompaa. Sylissä Frida ”aktivoituu”, välillä antaa silitellä rauhassa ja välillä mönkii fleecen seassa. Eilen ajattelin, että laitan siilin omalle alueelleen juoksentelemaan kun ei malttanut enää pysyä paikallaan sylissä, mutta lattialla Frida kömpikin vain pesäänsä nukkumaan.

Eepeen omistajana mietin Fridalle aitausta rakentaessani, että pysyyköhän siili nyt aitojen sisällä. Yritin rakentaa alueesta kiinnostavan putkilla ja pahvilaatikkopesällä, mutta Fridan ehdottomat lempparit ovat oma pesäpussi ja juoksupyörä. Siivouksestakin selviää melkein pelkällä pyörän pesulla.

Artturi on selväsi ottanut mallia Fridasta kun minua odottaa aamuisin kaksi erittäin likaista pyörää. Yleensä Artturi ei pyöräänsä juurikaan sotke. Meillä varmaankin järjestetään öisin siilien kuntopyöräilyn kestävyyskisoja...

Kevätkuulumisia

Vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa kuulumisia. Aloitetaan nyt alusta eli Artturin kotiinpaluusta. Ajattelin, että saisin aloittaa taas Artturin kesyttämisen melko alusta viikon jälkeen. Artturi ylllättikin istumalla kiltisti sylissä, sain silitellä siiliä aivan kuten kotonakin. Minua ei siis oltu unohdettu aivan kokonaan loman aikana. Kotiin päästyämme Artturi oli heti ”kotonaan”. Pienempänä Artturi oli aina ihmeissään kun tultiin reissulta takaisin eikä näyttänyt muistavan, että täältähän me pari päivää sitten matkalle lähdettiin...

Artturista on tullut ahkeran sylissäpitämisen ansiosta oikein kesy. Sylissä maltetaan olla pitkään ja välillä A on jopa nukahtanut silittelyyni. Yritin myös lukea kirjaa siilin nukkuessa sylissäni, mutta A heräsi rapinaan kun yritin kääntää sivua. Nykyään ei myöskään haittaa, vaikka menisikin muutama ilta vähemmällä siilin käsittelyllä. Tuhahdellakaan Artturi ei juuri jviitsi, palloilusta puhumattakaan.

Nyt kun siilinsä alkaa tuntea läpikotaisin, huomaan itsekin välttäväni asioita, joista
Artturi ei pidä. Nykyään olen rauhoittanut Artturin pesän niin, että sinne ei mennä enää rapistelemaan ja kaivamaan siiliä esille. Artturi tulee itse pesästään tervehtimään, jos lattiaa rapsuttaa lähistöllä. Myös siilin käsittelemisessä olemme päässeet enemmän yhteisymmärrykseen. Artturin käsittelyyn on syntynyt rutiineja, joista Artturi tietää, mitä seuraavaksi teen. Esimerkiksi nostaessani Artturin takaisin lattialle siili ei mene palloksi (kuten yleensä nostettaessa) vaan odottaa jalat ojossa pääsevänsä taas juoksentelemaan. Ja kun menen matopurkkien kanssa istumaan lattialle, Artturi ei yritä kiivetä matopurkkiin, vaan osaa heti juosta syliin, jossa madot meillä tarjoillaan.

Siiliyhdistyksen palstalla monet kertoivat siilinsä pitävän narun jahtaamisesta aivan kuten kissa. Päätin kokeilla tätä leikkiä Artturille ja kyllä se toimi meilläkin! A juoksi avainnauhani perässä ja välillä yritti selvästi saalistaa sitä pyrähtelemällä narunpään kimppuun. Täytyy vaan kehittää parempi leikkiväline, sellainen naru johon Artturin kynnet eivät voi sotkeutua. Narun päähän voisi vielä lisätä kuivatun hyönteisen niin leikistä tulisi vielä mielekkäämpi...

Lomaterveiset!

Palasimme juuri kotiin Egyptistä. Matka oli oikein mukava, oli lämmintä ja aurinkoista. Artturi on vielä yhden illan Annukan luona hoidossa. Artturin loma on kuulema mennyt myös oikein hyvin. Alkaa olla jo kova ikävä pikku siiliämme, kuvittelin jo kuulevani Artturin rapistelemassa eteisessä vaikka koppikset vain touhuilivat purkissaan.

Yritin kovasti katsella, mutta en löytänyt matkalta mitään siiliaiheista. Kaikenlaisia koriste-esineitä oli tarjolla; delfiinejä, kilpikonnia, kaloja mutta ei yhtään pitkäkorvaista siiliä!

Artturi lähtee lomalle

Tänään viemme Artturin Annukan luokse hoitoon. Eilen Artturi kävi kylvyssä, eihän sitä likaisena voi lähteä lomailemaan! Artturin vatsakarvoitus siilimiehen pissimistavoista johtuen on ollut pitkään kellertävä. Olen pessyt Artturia pitkään pelkällä vedellä, eikä vesi riitä puhdistamaan keltaisuutta. Ostin Artturille ”Eläinten Helläpesu” -nimistä pesuainetta, jota kokeilimme eilen. Kertapesu ei tainnut vielä auttaa Artturin vatsakarvojen valkaisussa, mutta tuli ainakin puhtaampi siili.

Artturin tavaroita en ole pessyt nyt ennen lomaa, Artturi saa omantuoksuiset tavarat mukaansa. Siilille hajut ovat tärkeä asia, ja nyt Artturin lomahotellissakin tuoksuu tutulle. Ihmiset voivat kyllä olla näistä ”tuoksuista” hieman eri mieltä, välillä Artturin fleecet on vain aivan pakko pestä.

Artturi saa mukaansa iglupesän ja oman kassin. Juoksupyörää ei saa tällä kertaa unohtaa, kuten minulle kävi jouluna! Siili saa nukkua iltaan asti rauhassa pesässään. Kun Artturi on viety hoitoon, minä jynssään eteisen lattian perusteellisesti ilman, että A heti pissii puhtaalle lattialle! :D

Siilitapaaminen

Sunnuntaina kävimme tapaamassa muita siilejä ja siilistejä Pääkaupunkiseudun Piikkipallojen tapaamisessa. Piikkipallot ovat Suomen siiliyhdistyksen alajaosto ja tämä oli ensimmäinen tapaaminen. Jokainen toi nyyttäriperiaatteella jotain mukanaan ja ohjelmassa oli toisiimme tutustumista ja siilien ihastelua. Dismapet-nettikaupan "täti" Anita oli myös paikalla ja häneltä sai ostaa siilinruokaa.

Minua hieman jännitti etukäteen, millaisia ihmisiä tapaamiseen tulee ja miten Artturi suhtautuu muihin siileihin. Tapahtumaan osallistui noin parikymmentä ihmistä siileineen. Oli oikein hauska päästä vaihtamaan kokemuksia muiden siilistien kanssa ja ihastella valkovatsasiilejä. Pääsin tekemään muutaman valkovatsan kanssa lähempääkin tuttavuutta. Suloisia kavereita ja aivan erilaisia kuin pitkäkorvat! Valkovatsoilla on sirot pikkuruiset tassut ja huopaiset nallekorvat, piikitkin tuntuivat käteen erilaisilta. Hassua oli pidellä siiliä kädessä niin, ettei tarvinnut varoa hampaita. Tuhinaakaan ei kuulunut vaan siilit antoivat silittää rauhassa.

Artturi oli kiinnostunut tyttösiileistä siitäkin huolimatta, että laji oli toinen. Kovin lähelle en Artturia uskaltanut päästää, A:n hammaskaluston tuntien, mutta parin sentin päästä A pääsi tutustumaan uusiin siileihin. Tytöt kiinnostivat enemmän mutta poikiakin vähän nuuhkittiin.

Otin Artturin vierailuaitauksen mukaan, että voin päästää Artturin välillä jaloittelemaan sinne. Hurjaa epeesiiliä ei voi oikein lukita pieneen kuljetuskoppiin kuin pakollisiksi ajoiksi, joten tarvitsin jonkun paikan, jonne laskea Artturi sylistä. Jäbä oli kuitenkin niin väsynyt, päivä kun oli, että aitauksen paras paikka oli fleecen alla unilla.

Artturi käyttäytyi oikein hyvin koko tapaamisen ajan. Välillä kiukutti, kun kaivoin unisen siilin tervehtimään muita, mutta ei A kauaa jaksanut palloilla. Olin oikein ylpeä hyvinkäyttäytyvästä eepeestäni. Parin tapaamisen jälkeen Artturistakin tulee varmaan yhtä sosiaalinen kuin valkovatsoista ;)

Artturi sai hoitopaikan ystävämme Annukan luota Kilosta. Mirka lupautui myös hoitamaan Artturia, mutta luulen, että Roope koiran hajut Mirkan luona stressaisivat kovasti Artturia sen lisäksi, että siili joutuu pois omasta turvallisesta reviiristään. Mirkan loistavaan hoitoon jätämme tällä kertaa kukat ja matofarmin :D

Tapaamisen jälkeen Artturi ehti nukkua pari tuntia kun Annukka tuli tapaamaan Artturia. Artturi lähtee huomenna Annukan luokse kun me ihmiset lähdemme Egyptiin. Artturi oli vähän äksy mutta yhtä reipas ja utelias kuin yleensäkin. Madot maistuivat aivan yhtä hyvältä Annukankin kädestä.

Artturi etsii lomahotellia

Me olemme lähdössä matkalle Artturin juurille Egyptiin. Matka on maaliskuun lopulla, kuukauden päästä. Artturille täytyy löytää hoitopaikka siksi aikaa. Parikin ystäväämme sanoivat ottavansa Artturin mielellään hoitoon, mutta turvallisinta olisi saada Artturi siilistiperheeseen, jossa osattaisiin käsitellä piikikästä kaveriamme. Eihän Artturin hoito niin kovin vaikeata ole, tärkeintä on uskaltaa käsitellä siiliä ja siilin evästä eli matoja.

Erehdyin taas laittamaan päälleni The Fleecetakin. Ojensin käteni Artturin haisteltavaksi kuten yleensäkin. Artturi huomasi heti, että kyseessä on Fleecetakki ja raukka meni aivan sekaisin. A vahtasi hihaani kuin Nessua ja kun nostin käteni pois, Artturi yritti kiivetä aidan yli päästäkseen takaisin Fleecetakin luokse. Hetken katseltuani A:n touhuja riisuin takin ja annoin sen Artturin haisteltavaksi. Takki kuitenkin menettää kiinnostavuutensa kun se ei ole minun päälläni. Kerrassaan kumma tyyppi! Täytyy taas pitää mielessä, että kyseinen takki sopii vain ratsastustakiksi, ei kotona käytettäväksi.

Suunnitteilla on ensimmäinen Pääkaupunkiseudun Piikkipallojen, eli Suomen Siiliyhdistyksen pääkaupunkiseudun alajaoston tapaaminen. On hauska päästä tapaamaan uusia siilejä ja siilistejä. Saa nähdä miten Artturi suhtautuu muihin siileihin, valkovatsojahan A ei ole edes tavannut.

Jättisfarmilla oli taas eilen iloinen perhetapahtuma kun uusi koppis kuoriutui.

Helmikuun kuulumisia

Artturin kesyttämisoperaatio sujuu hyvin. Välillä työkiireiden takia siilin kanssa vietetty aika oli aivan minimissään eikä aikaa varsinaiseen seuristeluun tuntunut jäävän yhtään. Ajattelin, että kiire kostautuu taas arempana siilinä kuten yleensä. Nyt muutaman päivän tauko sylissäpitämisessä ei näyttänytkään vaikuttavan mihinkään. Eilen sain taas rapsutella Artturia otsasta ja korvan takaa pitkän aikaa. Nostin Artturin sitten jalkojeni päälle antaen A:lle mahdollisuuden mennä pois sylistä. Artturi yllättikin makoilemalla sylissä pitkään. Välillä A venytteli ja otti mukavamman asennon, mutta siilillä ei ollut mikään kiire pois!

Kuten viime kirjoituksessa arvelinkin, siilimme puremattomuudesta kirjoittamisen jälkeen sain taas kunnolla hampaista! Tällä kertaa uhrina ei ollut sormeni (olen oppinut melkoisen varoivaiseksi). Nostin Artturin syliini kuten joka ilta. A oli aivan pallona ja puhisi. Kun nostin siilin syliin, A upotti terävät hampaansa t-paidan läpi ihoon. Onneksi nyt kyseessä ei ollut ns. lukkopurenta (=siili roikkuu hampaillaan jostain, pahimmassa tapauksessa sormesta tms) vaan Artturi päästi melko nopeasti irti. Tämän jälkeen muutamana iltana käytin fleeceä minun ja siilin välissä siiliä käsiteltäessä! Puhina ja palloilu kuuluvat vieläkin asiaan nostettaessa, joten on vaikea tietää milloin Artturia ärsyttää vain nostelu ja milloin se aikoo iskeä vampyyrinhampaansa minuun kiinni.

Artturin paino on nyt pysynyt samassa, noin 400 grammassa. Artturin menu on nykyään seuraava:

Pakasteannos:
Noin 1 tl kalkkunan jauhelihaa/ lohi almo naturea
noin 15 säilykehyönteistä: pillarseja, silkkitoukkia ja sirkkoja.
Pakastan ruuat aina kerralla yhden illan annospusseihin, jotka on helppo ottaa sulamaan. Sulaneen ruuan päälle laitan vitamiinijauhetta, josta se tulee kuin huomaamatta syötyä.

Pakastetun ruuan lisäksi Artturi saa 10 jauhista ja 2 jättistä elävänä. Ilta-ateriaan kuuluu lisäksi teelusikallinen Claus-siilin kuivaruokaa, johon lisään ripauksen muurahaisenmunia ja kuivattua katkarapua. Hammaspesu suoritetaan muutamalla kissanraksulla ja herkkuina tarjoillaan kuivattuja hyönteisiä tai kalaa. Porkkananosetta tarjoillaan muutaman päivän kuureina, pakastan osan purkista ja kun entinen on syöty, pidetään pieni tauko ennen uuden aloittamista.

Tänään aloitin uuden kokeilun: keitetyn kananmunan. Artturi ei ollut kananmunasta yhtään kiinnostunut näin ensinäkemältä, mutta jatketaan totuttamista.

Aina ei tarvitse purra

Tämän kirjoituksen jälkeen saan varmasti taas kunnolla hampaita mutta uskallan silti sanoa, että Artturi ei selvästikään ole yhtä hanakka puremaan kuin aiemmin. Vieläkin saa varoa sormiaan esimerkiksi pesun ja sylissäpitämisen yhteydessä. Jos Artturi on lattialla, myös vieraat ja kiinnostavanhajuiset sormet ovat saaneet olla rauhassa. Välillä olen kyllä vähän pelännyt kyläilevän ihmisen sormien puolesta ja melkein pyytänyt vetämään sormet siilin nenän edestä pois. Artturi kuitenkin haistelee aikansa ja ikään kuin kohauttaa olkapäitään, "ai tuommoinen ihminen on tänään vierailulla" ja jatkaa matkaansa.

Olen jatkanut Artturin kesyttämistä pitämällä Artturia joka ilta sylissä. Välillä siili on aivan rento lätty, välillä taas puhiseva pallo. Hassua on, että A näyttää tottuneen normaaliin rutiiniin: ensin A saa pikkumatoja sylissä kädestä, sitten istuskellaan vähän aikaa paijattavana ja sitten saa herkkujättiksiä. Jos otan siilin muuten vaan syliini antamatta matoja, seuraa äkäinen puhina.

Jalkapalloilija

Artturilla on muutamia leluja, vaikka en tiedäkään kuinka paljon lelut Artturia oikeasti kiinnostavat. Artturi sai ensimmäisenä joulunaan Lauralta pienen punaisen pallon, jota A töytäisee aina välillä ohi juostessaan. Artturi sai synttärilahjaksi pari kumilelua, joita on myös joskus vähän maisteltu (kun kierittelin niitä ensin jättiksissä..). Huovutettua villapalloa Artturi myös retuuttaa välillä. Pääsääntöisesti lelut siis vain ovat ns. Artturin tiellä ja niitä voidaan vähän haistella ohi juostessa. Eräänä iltana Artturi yllätti taas meidät innostumalla pelaamaan "jalkapalloa" punaisella pallollaan. Pitäisi ehkä paremminkin sanoa, että käsipalloa kun A yritti purra palloa ja kieritti sitä etutassuillaan eteenpäin ja juoksi aina itse perässä! Harmi, ettei ollut taas kamera käsillä.

Yhtenä iltana päätin testata, leikkiikö Artturi leluillaan öisin vai saavatko ne olla rauhassa. Yleensä lelut ovat hujan hajan Artturin alueella. En voi olla varma liikutteleeko niitä Artturi vai ihmiset epähuomiossa ohikulkiessaan. Laitoin lelut riviin paikkaan, joka ei ole aivan Artturin reitin varrella, jotta A ei tönisi niitä vain juostessaan niiden ohi. Aamulla lelut olivat taas ympäriinsä lattialla ja kaikkia oli selvästi riepoteltu. Eli siis jotain virikettä ne varmasti tarjoavat. Parhaita juttuja Artturin mielestä kuitenkin ovat rakas juoksupyörä ja raksupallo.

Tässä on nyt myös joskus lupaamani kuva Artturin kuljetuskopin "talvitakista". Pahoittelen kuvan laatua, mutta näin talvella valo ei meinaa millään riittää. Siilikuvauksessa ei viitsi salamaakaan käyttää. (Siili on muuten kuvaushetkellä kopin takana, ei suostunut tulemaan kuvaan). Yläkuvassa on Artturin joululahjaksi saama uusi iglupesä.

Kylpysiili

Vaikka meillä kylvetään suurinpiirtein kerran viikossa (siis Artturi), ei A pidä peseytymisestä vieläkään yhtään. Paradoksaalista on, että pesun jälkeen Artturi on paljon kesympi ja antaa jopa silitellä mahasta. Luulisi, että Artturi kantaisi kaunaa ja olisi entistä ärhäkämpi kylvyn jälkeen. Vessahätä iskee aina pesun jälkeen. Puhdasta siiliä olisi kiva silitellä ja pitää sylissä mutta Artturi ei kuitenkaan tee koskaan tarpeitaan syliin vaan hänet on päästettävä lattialle.

Leikkasin pesun jälkeen Artturin kynnet. Tällä kertaa operaatio kävi melko nopeasti ja helposti. Lemmikkien kynsisakset vaan eivät ole kovin terävät, välillä sakset vaan taittavat kynnen leikkaamatta sitä poikki tai kynsi jää jostain reunasta kiinni. Ihmisten kynsisaksilla ei ollut sitä ongelmaa. Ne ovat kuitenkin suunniteltu ihmisten suorien kynsien leikkaamiseen ja Artturin kynnet saattavat lohjeta pahasti niillä leikattaessa
Tässä on vielä kuva Artturin nykyisestä siililandiasta. Tässä kuvassa ei vielä näy Artturin uutta hienoa turkoosia pesää (missä muuten A vetelee tälläkin hetkellä unia :) ). Artturilla on myös hieno töistä saamani mattoputki ja Artturin oma kassi näiden piilopaikkojen lisäksi. Valokuvailu on jäänyt vähemmälle kun aina on nykyään pimeää ja ikiliikkujasiilistä on tosi vaikeaa saada tarkkoja kuvia päivänvalossakaan.

Loppiaista

Artturin joululoma sujui tänä vuonna oikein hyvin. Artturi nukkui koko matkan rauhallisesti kopissaan. Perillä Kuopiossa odotti taas lattialämmitetty kylpyhuone-sauna eli oikea siilin hotelli. Ainoa miinuspuoli oli, että unohdin kiireessä Artturin juoksupyörän kotiin. Artturilla oli onneksi tilaa missä juoksennella, vaikka Artturin pyörää ei tietenkään korvaa mikään. Tarkkana sai taas olla kylpyhuoneesta lähtiessään, Artturi olisi mielellään laajentanut reviiriään kylpyhuoneen ulkopuolelle. Välillä kuultiinkin kiljahduksia: siili karkuteillä!

Artturi sai joulun kunniaksi oikean jouluaterian: paljon lihavia matoja ja kanankaula paketoituna paperiin. Kotona Artturia odotti vielä uusi hieno iglupesä. Toisin kuin yleensä käy, Artturi hyväksyikin heti uuden pesänsä ja käy siellä välillä nokosilla! Pesä löytyi ikean lastenosastolta, se on tarkoitettu seinään kiinnitettäväksi lelujen tms. säilytyspaikaksi. Vaakatasoon laitettuna siitä tulee täydellinen siilinpesä! Isä arveli, että jos joskus haluaa pitää lattiat siistinä, Artturi voitaisiin ripustaa seinälle pesässään. Ei taida isä tuntea Artturin kiipeilynlahjoja...

Joulupäivänä katsoimme Villen huoneessa elokuvaa ja Artturi juoksenteli ympärillämme. Istuin lattialla seurustellakseni Artturin kanssa ja annoin A:lle matoja. Artturi yllätti minut iloisesti kiivetessään syliin ja jääden paikalleen makaamaan siliteltäväksi! En tiedä iskikö siilille koti-ikävä, kotona ei tämmöistä ihmettä ole nähty, että Artturi asettuisi vapaaehtoisesti siliteltäväksi.

Uusi vuosi vaihtui Artturin kotona rauhallisesti. Viime vuonna Artturi ei näyttänyt yhtään välittävän rakettien paukahtelusta, joten tänä vuonna uskalsimme jättää Artturin illaksi yksin. Kotona meitä odotti taas hölmistynyt siili, joka ihmetteli, että joko te tulette kotiin... Madot kuitenkin maistuivat Artturille hyvin vaikkei muuten tainnut ollakaan meitä ikävä...

Joulun odotusta

Onpas aika hurahtanut viime kerrasta. Joulukuun alussa, 4.12 Tiia soitti, että Artturista on tullut jälleen isä! Nessun pesässä piipittää kolme pientä siilivauvaa! Yksi piiperöinen oli joutunut pesän ulkopuolella, ja Tiia joutui nostamaan vauvan lusikalla takaisin pesään. Pesään ei saa koskea viiteen päivään synnytyksestä mutta eksynyt poikanen täytyy tietenkin nostaa takaisin pesään. Nyt Nessun pesässä on kaikki hyvin ja ensimmäisiä kuviakin on jo poikasista siiliyhdistyksen kuvagalleriassa. Harmittelen täällä, että ei taida oikeasti olla tilaa toiselle siilille...

Päivittäistä ruoka-annosta hieman isontamalla ja jokapäiväisellä punnituksella Artturin paino on nyt noussut noin 395grammaan, mikä on mielestäni juuri sopiva paino Artturille. Vaikka punnitsin Artturin joka päivä suurin piirtein samaan aikaan, ennen kuin A sai iltaruokansa, paino saattoi olla noussut (tai laskenut) yhden vuorokauden aikana jopa 10grammaa! Se on melko paljon Artturin kokoon nähden.

Ostin Artturille kokeeksi uutta herkkua, kuivattua katkarapua. Annan pienen palasen silloin tällöin, en joka päivä. Kiinnostusta rapu ainakin herättää kun joka kerta siitä täytyy tehdä vaahtis!

Matofarmille kuuluu hyvää. Kasvatetut madot eivät ole vielä kovinkaan suuria, mutta pääasia on, että purkeissa käy melkoinen vilinä. Pieniä jättismatoja on myös näkynyt, täytyy kohta vaihtaa kopppikset uuteen purkkiin ja jättää madot kasvamaan rauhassa. Juuri kun olin jo vähän miettinyt torakoiden kokeilemista "Artturin ruokalautaselle", luin kauhulla ohjeita niiden hoidosta. Otukset pääsevät kiipeämään sileääkin pintaa pitkin ylöspäin, mutta jos vaseliinin levittäminen astian yläreunaan pitää ne sisäpuolella. Huh, taidan kyllä miettiä vielä vähän aikaa. Nyt vaan matojen kasvatus sujuu niin voisi kokeilla jotain uutta...

Jouluna Artturi matkustaa taas kanssamme Kuopioon. Talveen on nyt ainakin varauduttu hyvin vaikka ei ulkona kovin kylmä olekaan. Artturin kuljetuskopille on oma "talvitakki", eli tuulenpitävä kangaseristys ja Artturille on oma vesisänky eli kuumavesipullo.

Luottavainen siili

Olen tänään kahdestaan Artturin kanssa kotona. Heti kun on hiljaisempi ilta, Artturi säikkyy pienimpiäkin ääniä. Normaalisti video tai musiikki saa pauhata rauhassa ja jätkä vaan painelee pyörässään menemään mutta nyt kun vähänkin liikahdan niin A syöksyy lähimpään piiloon. Äsken Artturi viihtyi sylissäni harvinaisen pitkään. A makasi piikit selkää vasten ja silmät alkoivat jopa lupsahdella kiinni. Siiliä silitellessä (vai pitäisikö sanoa eepeetä) saa olla aina vähän varuillaan, ikinä ei tiedä milloin siili tuhahtaa ja pomppaa yös merkiksi, että nyt riittää. Artturi joutui taas pesulle kun tassut olivat päässeet taas likaantumaan. Tänään harjoittelin käyttämään pikkulemmikeille tarkoitettuja kynsisaksia. Ne ovat kuulema siitä paremmat, että kynsi ei pääse lohkeamaan, mitä se saattaa tehdä ihmisten kynsisaksilla leikatessa. Nyt kun porkkanasoseen avulla manikyyri on helppoa, jopa lemmikkien kynsisaksilla sain tuloksia. Tosin pariin kynteen ja reunaan ns. piikki, mitä en meinannut saada poikki ennen kuin hain tutut leikkurit. Uusilla saksilla ehdin vain napsaista yhden jalan. Täytyy jatkaa huomenna harjoituksia.

Artturi on päässyt nyt viilin makuun. A lipitti viiliä kupista aivan yhtä innoissaan kuin siinä olisi ollut maitoa. Hylaviili ei ole sekoittanut Artturin vatsaakaan.

Taas matofarmilta "perheuutisia": näin tänään ensimmäisen jättismatovauvan. Kaikki viisi jättistä eivät siis onneksi olekaan samaa sukupuolta.