Sosiaalinen kaveri

Nessu lähti kotiin muutama päivä sitten. Yritimme treffejä vielä viime kirjoituksen jälkeen, mutta Nessu oli heti puremassa Artturia, joten parin illan kokeilemisen jälkeen päätimme lopettaa treffit ja antaa siilien olla omissa aitauksissaan. Pari viikkoa meni kyllä todella nopeasti. Kerkesin jo tottu kahden pyörän pesuun ja tarjoilemaan sapuskat kahteen pikkukippoon...

Nessu tykkäsi kovasti peuhata hiekkalaatikossaan. Toisella viikolla siilirouva oli jo selvästi oppinut, että kun tulen aitaukseen matolaatikon kanssa, on paras olla painumatta unille vaan tulla hakemaan herkkumatoja. Nessu viihtyi myös yllättävän hyvin sylissä kunhan vaan käveli ympäriinsä, paikallaan ei malttanut olla yhtään. Silitelläkin sain vähän piikkejä. Kerran kävimme Nessun kanssa pesulla kun siili oli tehnyt ”muutaman” vaahtiksen piikkeihinsä. Nessu oli kyllä Artturiin verrattuna melko arka mutta toisaalta olihan Nessu aivan vieraassa paikassa.

Artturin jalka on vielä hieman kipeä, tai ainakin kipeän näköinen. Olen peuhdistanut ja lääkinnyt jalan nyt aamuin illoin eikä A enää näytä yhtään aristavan jalkaa. Jalka on myös huomattavasti terveemmän näköinen mutta siihen asti kun tassu on täysin kunnossa, on paras jatkaa lääkitsemisoperaatiota.

Olen antanut Artturin olla melko omissa oloissaan lähiaikoina. Treffien aikana Artturi ei yleensä ole ollut kovinkaan ”käsiteltävissä” ja jatkuvasta tassupesu”kidutuksesta” johtuen olen ajatellut Artturin mieluummin hengailevan yksikseen, sen verran kovat puhinat kuuluu aina siiliä nostaessa yms. Niinpä olinkin hyvin ihmeissäni, kun pari iltaa sitten laittelin Artturin ruokia jne.lattialla ja A kiipesi syliin. Siinä ei vielä sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta A selvästi tykkäsi kun silittelin piikkejä ja otsaa. Otin Artturin vielä sohvalle syliin ja A nukahti kädessäni jopa selälleen! Siinä vaiheessa sai taas mietiä, että onhan se varmasti terve... Tähän asti olen saanut kutitella takajalkoja ja joskus varovasti mahaa siilin ollessa selällään mutta se on silti asento, jossa siilit ovat hyvin turvattomia ja varomattomasta liikkeestä saa kyllä hampaat sormeensa.

Rakensin Artturille parista pahvipakkauksen sisuksesta ”linnoituksia” lattialle kun näytti, että A alkaa kaivata lisää aktiviteettia. Kehittelin myös ”aktivointipelin” muovisista ruokapurkeista ja kuivaruuasta. Laitoin pieniä ruokakippoja ja niiden kansia lattialle väärin päin ja kuivaruokaa niiden alle. Rasioiden nostamisen A keksi melkein heti, mutta matalat kannet tuottavat vähän enemmän päänvaivaa.

Kaivoin myös varastosta esille Artturin vanhan, suurehkon matalareunaisen hiekkalaatikon. Ajattelin kokeilla, osuisiko kakat siihen useammin jos juoksupyörän ja ruokakupin nostaisi siihen. Parin yön kokemuksella voi sanoa, että siitä ei kyllä ole suuremmin hyötyä... Laitoin alustaksi fleecekankaan mutta vaihdan siihen varmaan sanomalehteä. Hiekkaa siihen ei oikein voi laittaa tai muuten hiekkaa on koko eteinen täynnä.

Torstaina kävimme Vuosaaressa moikkaamassa nopeasti Frida neitiä. Minun piti tietenkin saada pitää Fridaa sylissä mutta eepeeseen tottunut ”arkajalka” ei uskalla luottaa siihen, että siili ei pure vaikka sen ottaa käteen paljain käsin...