Luottavainen siili

Olen tänään kahdestaan Artturin kanssa kotona. Heti kun on hiljaisempi ilta, Artturi säikkyy pienimpiäkin ääniä. Normaalisti video tai musiikki saa pauhata rauhassa ja jätkä vaan painelee pyörässään menemään mutta nyt kun vähänkin liikahdan niin A syöksyy lähimpään piiloon. Äsken Artturi viihtyi sylissäni harvinaisen pitkään. A makasi piikit selkää vasten ja silmät alkoivat jopa lupsahdella kiinni. Siiliä silitellessä (vai pitäisikö sanoa eepeetä) saa olla aina vähän varuillaan, ikinä ei tiedä milloin siili tuhahtaa ja pomppaa yös merkiksi, että nyt riittää. Artturi joutui taas pesulle kun tassut olivat päässeet taas likaantumaan. Tänään harjoittelin käyttämään pikkulemmikeille tarkoitettuja kynsisaksia. Ne ovat kuulema siitä paremmat, että kynsi ei pääse lohkeamaan, mitä se saattaa tehdä ihmisten kynsisaksilla leikatessa. Nyt kun porkkanasoseen avulla manikyyri on helppoa, jopa lemmikkien kynsisaksilla sain tuloksia. Tosin pariin kynteen ja reunaan ns. piikki, mitä en meinannut saada poikki ennen kuin hain tutut leikkurit. Uusilla saksilla ehdin vain napsaista yhden jalan. Täytyy jatkaa huomenna harjoituksia.

Artturi on päässyt nyt viilin makuun. A lipitti viiliä kupista aivan yhtä innoissaan kuin siinä olisi ollut maitoa. Hylaviili ei ole sekoittanut Artturin vatsaakaan.

Taas matofarmilta "perheuutisia": näin tänään ensimmäisen jättismatovauvan. Kaikki viisi jättistä eivät siis onneksi olekaan samaa sukupuolta.