Joulun odotusta
Onpas aika hurahtanut viime kerrasta. Joulukuun alussa, 4.12 Tiia soitti, että Artturista on tullut jälleen isä! Nessun pesässä piipittää kolme pientä siilivauvaa! Yksi piiperöinen oli joutunut pesän ulkopuolella, ja Tiia joutui nostamaan vauvan lusikalla takaisin pesään. Pesään ei saa koskea viiteen päivään synnytyksestä mutta eksynyt poikanen täytyy tietenkin nostaa takaisin pesään. Nyt Nessun pesässä on kaikki hyvin ja ensimmäisiä kuviakin on jo poikasista siiliyhdistyksen kuvagalleriassa. Harmittelen täällä, että ei taida oikeasti olla tilaa toiselle siilille...
Päivittäistä ruoka-annosta hieman isontamalla ja jokapäiväisellä punnituksella Artturin paino on nyt noussut noin 395grammaan, mikä on mielestäni juuri sopiva paino Artturille. Vaikka punnitsin Artturin joka päivä suurin piirtein samaan aikaan, ennen kuin A sai iltaruokansa, paino saattoi olla noussut (tai laskenut) yhden vuorokauden aikana jopa 10grammaa! Se on melko paljon Artturin kokoon nähden.
Ostin Artturille kokeeksi uutta herkkua, kuivattua katkarapua. Annan pienen palasen silloin tällöin, en joka päivä. Kiinnostusta rapu ainakin herättää kun joka kerta siitä täytyy tehdä vaahtis!
Matofarmille kuuluu hyvää. Kasvatetut madot eivät ole vielä kovinkaan suuria, mutta pääasia on, että purkeissa käy melkoinen vilinä. Pieniä jättismatoja on myös näkynyt, täytyy kohta vaihtaa kopppikset uuteen purkkiin ja jättää madot kasvamaan rauhassa. Juuri kun olin jo vähän miettinyt torakoiden kokeilemista "Artturin ruokalautaselle", luin kauhulla ohjeita niiden hoidosta. Otukset pääsevät kiipeämään sileääkin pintaa pitkin ylöspäin, mutta jos vaseliinin levittäminen astian yläreunaan pitää ne sisäpuolella. Huh, taidan kyllä miettiä vielä vähän aikaa. Nyt vaan matojen kasvatus sujuu niin voisi kokeilla jotain uutta...
Jouluna Artturi matkustaa taas kanssamme Kuopioon. Talveen on nyt ainakin varauduttu hyvin vaikka ei ulkona kovin kylmä olekaan. Artturin kuljetuskopille on oma "talvitakki", eli tuulenpitävä kangaseristys ja Artturille on oma vesisänky eli kuumavesipullo.
Päivittäistä ruoka-annosta hieman isontamalla ja jokapäiväisellä punnituksella Artturin paino on nyt noussut noin 395grammaan, mikä on mielestäni juuri sopiva paino Artturille. Vaikka punnitsin Artturin joka päivä suurin piirtein samaan aikaan, ennen kuin A sai iltaruokansa, paino saattoi olla noussut (tai laskenut) yhden vuorokauden aikana jopa 10grammaa! Se on melko paljon Artturin kokoon nähden.
Ostin Artturille kokeeksi uutta herkkua, kuivattua katkarapua. Annan pienen palasen silloin tällöin, en joka päivä. Kiinnostusta rapu ainakin herättää kun joka kerta siitä täytyy tehdä vaahtis!
Matofarmille kuuluu hyvää. Kasvatetut madot eivät ole vielä kovinkaan suuria, mutta pääasia on, että purkeissa käy melkoinen vilinä. Pieniä jättismatoja on myös näkynyt, täytyy kohta vaihtaa kopppikset uuteen purkkiin ja jättää madot kasvamaan rauhassa. Juuri kun olin jo vähän miettinyt torakoiden kokeilemista "Artturin ruokalautaselle", luin kauhulla ohjeita niiden hoidosta. Otukset pääsevät kiipeämään sileääkin pintaa pitkin ylöspäin, mutta jos vaseliinin levittäminen astian yläreunaan pitää ne sisäpuolella. Huh, taidan kyllä miettiä vielä vähän aikaa. Nyt vaan matojen kasvatus sujuu niin voisi kokeilla jotain uutta...
Jouluna Artturi matkustaa taas kanssamme Kuopioon. Talveen on nyt ainakin varauduttu hyvin vaikka ei ulkona kovin kylmä olekaan. Artturin kuljetuskopille on oma "talvitakki", eli tuulenpitävä kangaseristys ja Artturille on oma vesisänky eli kuumavesipullo.
posted by Aino Ilona at 7:52 PM
1 Comments:
Torakoista sen verran, että vain madagaskarin sihisevä on sellainen kiipeilevä, mutta esim. jättiläistorakka tai argentiinalainen eivät kiipeile, tosin kasvavat hitaammin kuin madagaskarilainen. Kannattaa kokeilla rohkeasti jotakin niistä, ainakin Dinolle torakka kuin torakka on namia :)
Post a Comment
<< Home