Joulureissu Kuopioon ja kipeä tassu

Viime viikolla, ennen joulua huomasimme, että Artturin oikea etutassu on kipeä. Raukka ontui jalkaa kävelessä ja seisoskeli kolmella jalalla. Pesun jälkeen selvisi, että vika on varpaanvälissä, jalkaan on varmaankin sattunut joku. Pesin jalkaa ja desinfioin septidinillä. Aluksi tassu näytti paranevan näillä toimenpiteillä. Muuten A käyttäytyi normaalin reippaasti, mutta pysähtyessä paikalleen Artturi nosti toisen jalan ylös sekä hitaasti kävellessä varoi jalkaa. Juostessa (tavallisin eepeen liikkumismuoto) ei olisi uskonut, että tassu on kipeä... Milläpä vilkasta siiliä saisi pysymään aloillaan, A:n hermoille kävi jo puhdistamisoperaatiotkin!

Tassu oli vielä joulunakin kipeä. Kysyimme puhelimitse neuvoa tutulta tohtorilta ja hän antoi ohjeeksi tassun
huuhtelun viileällä vedellä 2-3 koertaa päivässä mielellään viisi minuuttia. Sen jälkeen kuivasimme jalan huolella ja laitoimme siihen antibioottipuuteria. Tosiasiassa viiden minuutin huuhtelu oli mahdotonta toteuttaa, huuhtelin jalkaa aina siihen asti kun A suinkin suostui tähän toimenpiteeseen. Nahkahanskoja tms. kovempia toimenpiteitä ei ihmeekseni tarvittu vaikka A alkoikin vilkuilla sormiani sillä silmällä, että pääsisin varmaan vapaaksi jos puren tuosta oikein kovaa... Parin päivän huolellinen tassunhoito tuotti tulosta ja tassu alkoi paranemaan. Jalassa on vielä ns. rupi mutta muuten jalka näyttää terveeltä eikä A varo tassua enää yhtään. Tämän toteaminen vaatii kyllä melko pitkää tarkkailua kun täytyy saada siili sekä kävelemään että seisomaan paikallaan!

Joulun Artturi vietti taas vanhempieni luona. Tällä kertaa ei ollut siilillämme kovin kiva reissu kun jouduin jatkuvasti häiritsemään ressukkaa typerillä jalan huuhteluilla. Artturi sai taas joululahjaksi kalkkunan kaulan. A ei suostunut avaamaan pakettia yleisön edessä, mutta aamulla lahjapaperit oli avattu ja aarre kopin edustalla.

Joulupäivänä pelasimme Mikon ja veljieni kanssa Carcassonne-peliä Ville huoneen lattialla. Artturi juoksenteli vapaana luonamme ja olohuoneessa. Pelilauta meinasi mennä aina välillä uusiksi kun A juoksenteli spurtteja keskelle peliä. Sitten Artturi kiipesi veljeni Jussin syliin ja nukahti! Siis tosiaankin A kiipesi jalan päälle, otti hyvän asennon ja rupesi noin vain nukkumaan. Katsoimme ihmeissämme, että jaahas, onpa Jussilla näköjään mukavat farkut. Artturi on muutaman kerran nukahtanut syliin mutta se vaatii aina silittelyä, että A malttaa ylipäätään pysyä aloillaan. Jussin sylissä oli kuitenkin niin hyvä nukkua, että Jussi sai välillä siirtää Artturia parempaan asentoon ja siili vain jatkoi uniaan (minun sylissänihän A herää aina jos käännän lukemani kirjan sivua, siiliin koskemisesta puhumattakaan!)