Artturi saa tyttöystävän!

Artturin luokse tulee vierailemaan Nessu tyttö parin viikon päästä. Artturi ehtii täyttää ennen treffejä puoli vuotta, eli hänestä tulee täysi-ikäinen siilimies.

Artturi on ollut hieman kärttyisä viime päivinä. Mikko väittää sen johtuvan vain siitä, ettei A malttaisi millään odottaa Nessun vierailua. Itse mietin, että se saattaisi johtua tulevasta piikinvaihdosta. Irtopiikkejä ei ole kuitenkaan vielä löytynyt paria enempää.

Tänään taas ”kiusasin” Artturia laittamalla hänen lempipesänsä, sinisen fleeceputken, pesuun. Tilalle vaihdoin Artturin mielestä huonon punaisen putken. Artturi ei suvainnut ensin edes kömpiä putkeen sisään, vaan käveli sen päältä… Taisi A kuitenkin mennä putkeen jatkamaan uniaan.

Artturin paino oli eilen punnitessa 405 grammaa, joten ruoka-annokset taitavat olla sopivan kokoisia. Nyt omat madot ovat kasvaneet melkoisiksi jättiläisiksi. Ruokatilauksesta ainoina hengissä selvinneet jauhomadot ovat vielä melko pieniä. Eivät kuitenkaan kauaa, sen verran niihin uppoaa porkkanaa!

Olisi kiva tietää, onko Artturin päiväkirjalla lukijoita. Tiedän, että ainakin yksi ihminen seuraa Artturin juttuja tiiviisti ;). Olettehan huomanneet, että juttuja voi myös kommentoida, alareunassa on pikkuinen "comment"-nappula. Sanoa voi vaikka vain moi :)

Pitkästä aikaa kuulumisia

Pitkästä aikaa ehdin kirjoittaa vähän Artturin kuulumisia. Artturi on nyt jo viisi kuukautta, ja parin viikon päästä meidän pikkusiili on jo täysi-ikäinen! Artturin paino on pysynyt nyt aika lailla samassa, vähän yli 400grammaa. A on alkanut heräilemään toisinaan itsekseenkin ja vetelee nopeita spurtteja ympäri asuntoa vaikka me ihmiset oltaisiinkin hereillä.

Nyt meillä asustelee pienessä terraariossa kuusi jättikoppista. Ensimmäisten kuoriutumisen jälkeen koin taas kauhunhetkiä kun löysimme jättiläiskoppakuoriaisen olohuoneen katosta! Sen jälkeen katselin pitkään ympärilleni peloissani, että mistä niitä ötököitä tulee. Muutaman päivän päästä toinen löytyi tiskipöydältä… Terraariosta koppikset eivät ole voineet karata koska kaikki sinne laitetut ötökät on tallessa. Todennäköisesti kauan aikaa sitten karkuun päässeet jättikset ovat ryömineet jonnekin mukavaan lämpöiseen paikkaan koteloitumaan ja kuoriuduttuaan ovat lähteneet tutkimaan ympäristöä…

Porkkanasose on niin hyvää, että olen jopa saanut leikattua pari kynttä Artturilta hänen syödessään. Kun A syö sosetta, sitä saa silitellä mistä vain: mahasta, jaloista, korvista ja jopa otsalta! Eilen ostin Artturille eläinten kynsisakset, kun tavalliset sakset ovat liian tylsät siihen puuhaan. Ne olivat kuitenkin aivan liian isot ja kömpelöt Artturin pikkukynsille. Kynsienleikkaaminen on edelleen tosi inhottavaa hommaa. A ei kuitenkaan kauaa kurjia kokemuksia muista kun palkaksi saa ison matoaterian. A tunnistaa selvästi nyt lusikan kilahtelun porkkanasosepurkkiin, silloin tullaan paikalle juoksujalkaa.

Artturi on kasvanut niin isoksi, että onnistuu kipuamaan vaatekaapin alahyllylle. Eilen etsittiin taas siiliä kunnes kaapista kuulunut tuhina paljasti piikkipallon piilopaikan.

Toisinaan Artturi on rauhoittunut makoilemaan sylissä pitkiäkin aikoja. Syliin nostettaessa A tuhisee edelleen, mutta hän pitää etenkin fleecetakistani ja antaa sylissä ollessaan silitellä rauhassa. Lattialla juostessa Artturi haluaa olla yleensä rauhassa, silitysyrityksille hän vain tuhisee.

Pakkaspäiviä

Viime viikolla meillä vieraili eräs uusi siileistä kiinnostunut tuttavuus. Samoin kuin me kävimme tutustumassa Topiin, Nekkuun, Väinöön ja Wandaan, mekin halusimme antaa tulevalle siilistille mahdollisuuden päästä ihmettelemään siiliä livenä. Artturi vaan ei tietenkään pitänyt aikaisesta herätyksestä vaan tuhisi ja palloili sylissä. Artturi meni kuitenkin reippaasti haistelemaan, kuka meillä on vierailemassa.

Naudan vähärasvainen jauheliha ei edelleenkään ole kovin suurta herkkua siilimme mielestä. Eilen kokeilin sekoittaa sen porkkanasoseeseen, kun ajattelin, että se menee huomaamatta soseen mukana. Toisin kuitenkin kävi. Artturi huomasi heti, että siinä on nyt jotain vikana ja jätti soseen melkein kokonaan syömättä. Artturilla on nykyisin tapana viskellä ja kolistella pientä sosekuppiaan niin kovasti, että joudun hakemaan sen pois saadakseni nukuttua. Nyt laitoin Artturille lisää leluja pihalle, toivottavasti ne ovat mielenkiintoisempia pyöriteltäviä kuin ruokakupit...

Taas pakkasmittari näyttää miinus 20 astetta. Luulen, että kylmät pakkaspäivät ja kuiva huoneilma kuivattavat Artturinkin ihoa, A on taas rapsutellut itseään kovasti.

Tänään aion antaa Artturille ensimmäistä kertaa itse kasvatettuja matoja. Eilen syötin viimeiset surkean pienet ostomadot. Tuntuu, että ne ovat kerta kerralta huonompia ja pienempiä. Annoin madoille aamulla porkkanaa juomaksi ja huomasin, että isoimmat madot ovat jo todella suuria ja muhkeita. Ne päihittävät kyllä reippaasti varsinkin tuon viimeisen purkin ostomadot.

Jättiksiä on koteloitunut yksi lisää. Kokeilin, että kaikki ovat vielä hengissä. Osa madoista on odottamassa vielä yksiöissään koteloitumista. Täytyy kuitenkin vähitellen ruveta sisustamaan koppisten kotia. Muistelen, että niiden kotelovaihe kestään noin pari viikkoa. Jättisten hoito on hieman vaativampaa kuin pikkumatojen. Jättiksillä täytyy olla turveta tms. pohjamateriaalina ja niiden laatikko täytyy pitää kosteana. Jauhomadoille riittää kun on jotain hiutaleita ruokana ja jotain kosteampaa evästä juotavana.