Friday, August 03, 2007

Kesälomailua


Onpas pitkä aika kun olen viimeksi kirjoittanut Artturin kuulumisia. Mitään kovin ihmeitä ei Artturin elämässä ole tapahtunut. Keväällä kävimme esittäytymässä Viito Lemmikille -yhdistyksen tapaamisessa Tapiolassa. Minua ensin jännitti kovasti esiintyminen melko suurelle ja tuntemattomalle yleisölle mutta siileistä tietää (varsinkin omastaan) niin paljon, että aiheesta on helppo kertoa muillekin. Artturi sai paljon ihailijoita vaikka ei itse tainnut olla kovin innoissaan. Antoi kuitenkin melko nätisti silittää eikä purrut ketään...

Juhannuksena olimme mökillä Vaajasalossa. Artturi pääsi taas haistelemaan ulkoilmaa nurmikolle. Paljon oli taas siilillä ihmeteltävää ja varsinkin mustikkapuskissa olisi ollut kiva rymytä pitempäänkin, mutta sinne ei kyllä voinut hetkeksikään Artturia jättää vahtimatta. Jotain A kerkesi ulkona maistelemaankin ja vähän pelotti, miten A:n maha kestää ulkoilman pöpöjä mutta ei onneksi tullut mitään ongelmia.

Naruleikkiä kehitimme vähän eteenpäin: lanka vaihtui paperinaruksi, jonka avattuun päähän on hyvä piilottaa pari kuivattua sirkkaa. Artturi kipittää narun perässä hurjaa vauhtia ja saalistaa narun päätä kuin mikäkin petoeläin. Kerran Artturi on kuulema puraissut Mikkoa varpaastakin kun naru oli mennyt varpaan vierestä ja A ei ihan hoksnnut mitä piti purra. Olen kyllä miettinyt, että miten tuommoinen hurja saalistusleikki soveltuu yhteen sen kanssa, että yritän kesyttää siilistämme kilttiä sylisiiliä. Onneksi sormet eivät haise samalle kuin sirkat. Hajun perusteella Artturi selvästi naruakin jahtaa. Näkökyky ei taida olla siilillämme kovin hyvä.

Artturi on nyt kesällä muuttunut todella nälkäiseksi. Ruoka-annos on samankokoinen kuin ennenkin ja paino on myös pysynyt kohdallaan. Joka ilta ruokkijaa odottaa niin ahne siili, että voisi luulla ettei ole viikkoo saanut ruokaa. Matoja kädestä syöttäessä hampaat toisinaan osuvat kämmeneen kun ei kiireessä ennätä katsomaan mitä purra. Ruokakuppi tyhjenee hetkessä ja A yrittää kiivetä aitauksen seinää pitkin ylös, että eikö sieltä tippuisi vähän lisää herkkuja, pliiiis! Hurjan ruokahalun vuoksi paperinarun perässä jukseminenkin kiinnostaa niin kovasti. Mikko sanoo, että Artturi on vaan kesälomalla ja silloin saa syödä enemmän.

Artturi on ruvennut heräämäänkin todella aikaisin. Luulen senkin johtuvan ruokahalun kasvusta, ruokaa kun yleensä saa heti kun herää. Pimeneviä iltojakaan ei voi syyttää kun A herää nykyään jo ennen iltayhdeksää.

A on vihdoin useiden siilien tapaan löytänyt Kengät. Artturihan majailee meillä eteisessä. Kaappien edessä pitää olla esteet, ettei A pääse esimerkiksi Mikon pilkkireppuun (tai lakanakaappiin, Mikko soitti kerran minun ollessa lomailemassa Kuopiossa ja kertoi miten hienon pesän A oli tehnyt pyyhkeiden keskelle...). Kenkäteline on kuitenkin tähän asti saanut olla rauhassa. Nykyään herään melkein joka yö siilin rapisteluun kenkien keskellä. Ja tietenkin A:lla pitää olla vielä hyvä ja kallis maku: aina A löytyy minun nahkasaappaitteni kimpusta. Parina yönä olen nyt takavarikoinut saapaani kylpyhuoneeseen.

Meillä on taas valkovatsasiili Frida kylässä. Tällä kertaa Frida on meillä pari viikkoa hoidossa. Frida on selvästi kesän aikana rohkaistunut kovasti. Ensimmäisenä oltana piti tietenkin puhista ja palloilla kovasti, mutta sen jälkeen F on ollut niin touhukas, että hyvä kun sylissä pysyy. Ja Fridaa saa silitellä jopa kyljen vatsakarvoista. Sen verran olen epeen kasvattama siilisti, että en uskalla täysin luottaa siihen, että Frida ei pure. Fleecetakki on oikein hyvä vaate siilin antaa möriä kainalossa.

Artturi ei onneksi nytkään ole reagoinut Fridaan juuri mitenkään. Annoin Artturin vähän haistella Fridan selkäpiikkejä takaa. Toinen siili kiinnostaa kyllä kovasti mutta A ei ”tule hulluksi” kuten eepeetyttöjen läheisyydessä käy.