Monday, November 13, 2006

Luottavainen siili

Olen tänään kahdestaan Artturin kanssa kotona. Heti kun on hiljaisempi ilta, Artturi säikkyy pienimpiäkin ääniä. Normaalisti video tai musiikki saa pauhata rauhassa ja jätkä vaan painelee pyörässään menemään mutta nyt kun vähänkin liikahdan niin A syöksyy lähimpään piiloon. Äsken Artturi viihtyi sylissäni harvinaisen pitkään. A makasi piikit selkää vasten ja silmät alkoivat jopa lupsahdella kiinni. Siiliä silitellessä (vai pitäisikö sanoa eepeetä) saa olla aina vähän varuillaan, ikinä ei tiedä milloin siili tuhahtaa ja pomppaa yös merkiksi, että nyt riittää. Artturi joutui taas pesulle kun tassut olivat päässeet taas likaantumaan. Tänään harjoittelin käyttämään pikkulemmikeille tarkoitettuja kynsisaksia. Ne ovat kuulema siitä paremmat, että kynsi ei pääse lohkeamaan, mitä se saattaa tehdä ihmisten kynsisaksilla leikatessa. Nyt kun porkkanasoseen avulla manikyyri on helppoa, jopa lemmikkien kynsisaksilla sain tuloksia. Tosin pariin kynteen ja reunaan ns. piikki, mitä en meinannut saada poikki ennen kuin hain tutut leikkurit. Uusilla saksilla ehdin vain napsaista yhden jalan. Täytyy jatkaa huomenna harjoituksia.

Artturi on päässyt nyt viilin makuun. A lipitti viiliä kupista aivan yhtä innoissaan kuin siinä olisi ollut maitoa. Hylaviili ei ole sekoittanut Artturin vatsaakaan.

Taas matofarmilta "perheuutisia": näin tänään ensimmäisen jättismatovauvan. Kaikki viisi jättistä eivät siis onneksi olekaan samaa sukupuolta.

Thursday, November 09, 2006

Artturi muuttaa eteiseen

Artturi joutui taas muuttamaan. Pakkasten tultua saunassa on ollut niin kylmää ja vetoista, että en uskaltanut päästää Artturia enää sinne. Jonkun aikaa Artturi asusteli pelkässä kylpyhuoneessa. Vaikka kylpyhuone ei olekaan aivan pieni, tila oli silti mielestäni turhan ahdas A:lle. Tänään rakensin Artturille aitauksen eteiseen. Makuuhuoneen ja olohuoneen ovella on noin 30cm aidat, ja Artturi saa juoksennella väliin jäävällä alueella eteisessä. Eteisemme on oikeastaan pitkähkö käytävä, josta mennään, luonnollisesti, myös ulos ja kylpyhuoneeseen. Artturi ei nähtävästi pahemmin muutosta perustanut kun avatessani kylpyhuoneen oven A oli heti täysillä ryntäämässä sinne. Otin portin kylpyhuoneen ovelta pois kun luulin, ettei sitä enää tarvita, mutta ehkä pitää rakennella se takaisin paikalleen...

Rakensin Artturille oikein siililandian pahvitaloista ja rampeista. Pitäisi olla A:lla ainakin puuhasteltavaa. Nuuhkittavaa siilillä ainakin riitti, taisi matto tuoksua vielä vähän Nessullekin. Uudessa järjestelyssä parasta on se, että nyt Artturi on taas enemmän meidän keskuudessa eikä eristettynä yksin eri huoneeseen. Parkettilattioille sen sijaan Artturi ei tietystikään tee hyvää. Järkeilin, että ehdin aivan yhtä hyvin aamuisin luututa vartissa eteisen lattian kun ennen siivosin samassa ajassa kylpyhuoneen.

Artturi riemastuttikin heti uudella "tempullaan": siili tasapainoili pyöreän putken päällä ja käveli sen päästä päähän ennen kuin rumpsahti alas. Tuleekohan A:sta vielä trapetsitaiteilija!

Tilasimme Artturille taas matoja ja sirkkoja. Sirkat laitoimme heti pakastimeen. Annoin eilen illalla Artturille ensimmäistä kertaa elävältä pakastettuja sirkkoja. Ei näyttänyt ainakaan heti maistuvan, aamulla suurin osa sirkoista oli vielä kupissa. Tänään on vuorossa uusi kokeilu: hyla viili. Sekään ei ole saanut ensimmäisenä iltana suurta kannatusta.

Treffeistä vielä sen verran, että lopputreffit sujuivat melko hyvissä merkeissä. Siileillä oli romanttinen perjantai-ilta, eikä minun edes tarvinnut sytyttää kynttilöitä tai etsiä aiheeseen sopivaa musiikkia. Lauantaina yllätyksekseni Artturi ei ollutkaan enää yhtään kiinnostunut Nessusta. Mietimme, voisiko Nessu olla raskaana ja tuoksua siksi erilaiselta. Ainakin Artturin käytös oli selvästi aiempiin iltoihin verrattuna erilaista. Sunnuntaina Nessukka lähtikin jo kotiin. Tiia kertoi, että Nessu ei kotona ole suinkaan sisäsiisti! Meillä Nessu neito kävi hienosti hiekkalaatikolla.

Artturin päiväkirja täytti jo vuoden! Ja parin päivän päästä on vuosi siitä, kun pikku Artturi muutti meille. Katsoimme yhtenä iltana vanhoja valokuvia Artturista, miten pieni piikkipallo A silloin olikaan.

Artturi herää nykyään hyvin aikaisin. Artturi herää jo jopa viiden-kuuden aikaan illalla. Tosin siilin täytyy mennä sitten myös välillä torkuille. A on taas kesyyntynyt, välillä meillä asui oikea villisiili. Heti kun sylissä ojensi kättä lähemmäs, suu oli valmiina auki puraisemaan! Vielä A ei anna kutitella jalkapohjista, mutta eilen sain silitellä pitkään selästä ja korvanjuuresta. Tänään Artturilla on niin paljon ihmeteltävää uudella reviirillään, että en viitsi häiritä siiliä sylissäpitämisellä.

Artturin paino oli laskenut paljon treffien jälkeen. En ole punninnut Artturia enää joka viikko säännöllisesti, vain silloin tällöin. Nyt jouduin ottamaan itseäni niskasta kiinni siinä asiassa, kun siilin paino oli pudonnut kovasti. Silmämääräisesti painoa on tosiaan vaikea arvioida. Nyt Artturi joutui "lihotuskuurille", nostetaan paino pikkuhiljaa entiselleen. Tarkkana täytyy olla niin laihdutettaessa kuin lihostukuurillakin, siili voi sairastua jos paino heilahtelee suuria määriä nopeasti. Paino olikin noussut hyvää yhden, kahden gramman päivävauhtia kunnes jättisten ilmestyminen ruokalautaselle nosti painoa yhdessä yössä oli 10 grammaa! Enkä edes antanut mahan täydeltä herkkuja. Tänään Artturi painoi 372grammaa, vielä saisi tulla vähän painoa lisää.