Aina ei tarvitse purra

Tämän kirjoituksen jälkeen saan varmasti taas kunnolla hampaita mutta uskallan silti sanoa, että Artturi ei selvästikään ole yhtä hanakka puremaan kuin aiemmin. Vieläkin saa varoa sormiaan esimerkiksi pesun ja sylissäpitämisen yhteydessä. Jos Artturi on lattialla, myös vieraat ja kiinnostavanhajuiset sormet ovat saaneet olla rauhassa. Välillä olen kyllä vähän pelännyt kyläilevän ihmisen sormien puolesta ja melkein pyytänyt vetämään sormet siilin nenän edestä pois. Artturi kuitenkin haistelee aikansa ja ikään kuin kohauttaa olkapäitään, "ai tuommoinen ihminen on tänään vierailulla" ja jatkaa matkaansa.

Olen jatkanut Artturin kesyttämistä pitämällä Artturia joka ilta sylissä. Välillä siili on aivan rento lätty, välillä taas puhiseva pallo. Hassua on, että A näyttää tottuneen normaaliin rutiiniin: ensin A saa pikkumatoja sylissä kädestä, sitten istuskellaan vähän aikaa paijattavana ja sitten saa herkkujättiksiä. Jos otan siilin muuten vaan syliini antamatta matoja, seuraa äkäinen puhina.