Karkumatka

Toissayönä Artturi oli päättynyt lähteä omatoimisesti seikkailemaan muualle omalta alueeltaan. Heräsin siihen, kun Artturi juoksenteli makuuhuoneemme lattialla. Nappasin siilin syliin ja mietin, että miten ihmeessä Artturi on voinut päästä omalta pihaltaan ulos. Kaapin ovet olivat kiinni, samoin ulko-ovi. Aikani ihmeteltyäni huomasin, että olin jättänyt illalla katollisen vessan (irtokarkkirasian) aitauksen nurkkaan. Artturi oli kiivennyt vessan katolle, ja siitä ponnistanut aidan yli. Oli raukka vaan pudonnut pitkän matkan alas lattialle.

Karkulaisella oli kova jano ja hän juoksi heti maitokupille kun nostin siilin takaisin kotiinsa. Seurailin Artturin touhuja vielä vähän aikaa nähdäkseni, onko hänelle käynyt huonosti alas pudotessa. Juoksupyörä hyrräsi kuitenkin niin kovasti, että taidettiin selvitä säikähdyksellä. Siirsin heti vessan pois aitauksesta. Artturi sai palata käyttämään ulko-ovea ja seikkailemaan muualla asunnossa vain valvotuissa oloissa.

Eilen leikkasimme taas Artturin kynnet. Siilimme ei edelleenkään pidä touhusta yhtään, ei myöskään sitä edeltävästä tassupesusta. Varustauduimme taas nahkahanskoilla, mutta Artturi puraisi vain kerran. Artturi rimpuili kovasti, mutta ei kuitenkaan paljoa tuhissut, palloili vaan kun yritin ottaa tassusta kiinni. Mikko arveli taas, ettei Artturi ole operaation jälkeen enää koskaan meidän kaveri. Laskiessani Artturin kynsien leikkaamisen jälkeen juoksentelemaan lattialle, A ei kuitenkaan ollut moksiskaan, joten ei hän tainnut pahasti järkyttyä. Annoimme Artturille kanankaulan hyvitykseksi.

Jättisten kasvatuskokeilu on edistynyt hieman. Nyt meillä on neljä kamalan suurta koteloa. Toisaalta ne näyttävät aika hauskoille mutta sitten taas hirvittää minkä kokoisia koppiksia niistä kuoriutuu. Laitoin kotelot odottamaan kuoriutumista ja uusia matoja yksiöihin koteloitumaan.
Pikkumadoista isoimmat taas alkavat olla ruokamatojen kokoisia. Ötökkätilaus ei edelleenkään ole saapunut…

Artturi on nykyisin löytynyt aamulla nukkumasta alakerran vessalaatikosta. Sieltä hän sitten päivän mittaa kömpii ylös putkeen. Toivoisin kyllä, että hiekkalaatikot toimisivat vessana ja fleecenpalaset nukkumapaikkana eikä toisinpäin…

Sporttisiili

Artturi oli taas tänä iltana todella kesy ja aktiivinen. Juoksenteli nopeita spurtteja ympäriinsä ja tuli katsomaan mitä minä touhuan. Välillä joku yllättävä kolahdus saa siilin juoksemaan täysillä piiloon mutta nyt aivan tavalliset äänet eivät enää pelota. Sylissäkin Artturi viihtyy paremmin. Artturi ei enää palloile juuri ollenkaan ja tuhinakin on vähentynyt. Syliin nostettaessa siili puhisee vieläkin ja yleensä, jos yrittää silittää otsasta.

Laitoin hiekkalaatikon kokeeksi tietokonepöydän alle, mikä on Artturin lempipaikka vapaana ollessa. Jospa kakat osuisivat nyt vessaan eikä parkettilattialle…

Eilen käytin Artturin suihkussa, kun hän alkoi tuoksahtaa jo melko voimakkaasti ”siilimäiselle”. Suihku ei ollut yhtään kiva juttu Artturin mielestä. Antoi kuitenkin kuivata ihan nätisti, sain jopa rapsutella silkkisen pehmeätä mahaa. Artturi yllätti vielä suihkun jälkeen positiivisesti käymällä vessassa pissillä. Parit pissit olivat kuitenkin menneet talon matoille, vaikka yhä useammin Artturi taitaa kuitenkin mennä hiekkalaatikolle.

Odottelen edelleen ötökkälähetystä. Jättisten koteloittamiskokeilu jatkuu. Nyt yhtä vaille kaikki ovat menneet ns. c-asentoon. Siiliyhdistyksen sivuilla kerrotaan, että jättikset tekevät niin ennen koteloitumistaan. Kaikki näyttävät olevan vielä hengissäkin. Omat jauhomato”vauvat” ovat vielä liian pieniä ruokamadoiksi, joten joudun varmaan ostamaan vielä ainakin yhden satsin kaupasta.

Siili Rohkea

Illalla pidin pitkään Artturia sylissä ja A jopa taisi torkahtaakin siihen. Matoaterian jälkeen annoimme siilin taas juoksennella vapaana. Vaikka kello oli vasta noin 23, Artturi juoksenteli kovia spurtteja ympäriinsä ja tuli reippaasti haistelemaan minua keskilattiallekin. Yleensähän turvallisinta juoksentelualuetta ovat seinänvierustat. Tämän iltainen rohkeus oli muutenkin harvinaista, tavallisesti siilimme kipittää täysillä sängyn alle ja jossain vaiheessa sieltä omaan kotiinsa.

Nyt alan taas vähitellen luottaa siihen, ettei Artturi pure aina kun siihen saa mahdollisuuden. Viime kerralla vaan sain kokea sellaisen lukkopurennan, että olen ollut sen jälkeen Hyvin varovainen. Nyt olen antanut sormet rohkeammin haisteltavaksi, ja pienen haistelun jälkeen Artturi toteaa sen olevan vain ruokkija... Tänään sain jopa silittää tassua ja korvaa ilman tuhinoita tai puremisyrityksiä.

Roope koira vierailulla

Perjantaina Artturin luona kävi vierailulla Roope-koira. Molemmat hieman pelkäsivät uutta tuttavuutta. Artturi tuhisi ja palloili. Roope sen sijaan olisi ollut kovasti kiinnostunut, mutta Artturi juoksi omaan taloonsa turvaan. Illalla annoin Artturin vielä haistella Roopen hajuista fleecekangasta. Se olikin niin kiinnostava juttu, että Artturi vei sen sohvan alle tutkittavaksi.

Tein makutestin parina yönä peräkkäin. Tuloksena oli, että kaikki raksut kelpaavat, ja lähimpänä olevat maistuvat parhaiten!

Tilasimme Artturille jättimatoja ja sirkkoja nettikaupasta. Lähetys saapuu todennäköisesti tiistaina. Taidan tökätä sen vaan muoviterraarioon odottelemaan Mikkoa. Joidenkin muiden tilauksissa ötökät ovat onnistuneet syömään itsensä ulos paketista…

Lähikaupassa ei myydä ollenkaan vauvan porkkanasosetta. Ostin kokeeksi mangososetta, jota Artturi on syönyt vauvana. Se ei (tietenkään) taaskaan kelvannut. Ostin nyt Prismasta useita purkkeja porkkanasosetta, että se ei heti loppuisi. Artturi sai eilen juoksennella rauhassa koko asunnossa, kun katsoimme elokuvaa makuuhuoneessa. En tiedä, oliko A uskaltautunut omalta ”pihaltaan” ulos, mutta porkkanasosekuppi oli ainakin tyhjentynyt hetkessä. Mikko laittoi sosetta lisää ja kuppi oli taas heti tyhjä.

Ovi suureen maailmaan

- Tai ainakin vähän suurempaan kuin oma piha

Teimme (siis Mikko teki) Artturille oven pihalta ”ulos” ihmisten olohuoneeseen. Se on malliltaan ns. kissanluukku, eikä Artturi ainakaan vielä eilen sisäistänyt sen käyttöä. Voi olla, että ovi on liian raskas siilin itsensä työntää auki. Mikko ei kyllä epäile Artturin voimia yhtään kun A on näyttänyt millaisia esteitä osaa raivata tieltään, jos oikein kovasti jonnekin haluaa. Ostin eilen uuden muovin Artturin pihalle. Entisen hajottua sanomalehdet olivat toimineet alustana. Tuli valtavan siistin näköistä, kun asensimme muovin paikalleen. Nyt kun Artturilla on ovi ulos, Artturin pihan seiniäkään ei tarvitse enää nostella pois tieltä iltalenkin ajaksi.

Matofarmi menestyy hyvin. Isoimmat uudet madot ovat jo melkein surkeimpien kaupasta ostettujen aikuisten kokoisia. Nostin toiveikkaasti isoimmat itse kasvatetut madot omaan purkkiinsa. Sieltä on sitten helppo tarjoilla niitä Artulle, jos ne vielä vähän pulskistuisivat ensin. Siirsin koppikset uuteen purkkiin ja yhdistin pikkumatopurkit. Laskin, että meillä on noin 40 koppista! Se on luultavasti aika suuri määrä yhden siilin talouteen mutta voihan matoja pakastaa jos niitä tulee aivan kamalasti.

Ja aloitin eilen jättisten kasvatuskokeilun. Jos jollakin on hyviä vinkkejä sen suhteen, niin apu on hyvin tervetullutta! Olen lukenut, että jättikset täytyisi eristään omiin ”yksiöihinsä”, jotta ne koteloituisivat. Mietin pääni puhki, mistä saisin hyviä yksiöitä. Ennen kuin sijoitin kamalasti mihinkään lokerikkoon, ajattelin kokeilla kertakäyttömukeja, joita sattui löytymään kotoa. Nyt matoset (kuusi kappaletta) mönkivät muovimukeissa. Niillä on hieman ruokaa mukana, ettei nälkä pääse yllättämään. Nämä mukit ovat tavallisessa matolaatikossa, eli irtokarkkirasiassa. Kansi on tietenkin vielä päällä :D Yritin kyllä eilen tarkkailla niitä ja näyttivät pysyvän mukeissa, mutta kansi on hyvä turva… Kurkin kyllä muutaman tunnin välein rasiaan, joko olisi jotain tapahtunut.

Tänään laitoin Artturille raksukuppiin makutestin: kolmea eri raksuja, jokaista kymmenen kappaletta. Aamulla voin tarkastaa, mikä on suurinta herkkua. Ennen kuin kukaan ehtii kysyä, että pidämmekö siiliraukkaamme ihan nälässä (yhteensä kupissa 30 raksua), kerron, että kyseinen kuppi on Artturin ”välipala”kuppi, joka on talossa makuuhuoneen lähellä. Sen lisäksi Artturi saa monipuolisen ilta-aterian, joka koostuu muun muassa elävistä ja säilötyistä hyönteisistä ja jauhelihasta. Raksuja on myös raksupallossa. Nyt kun Artturille on alkanut kelpaamaan monipuolinen eväs, raksujen syönti on vähentynyt paljon. Raksupalloon on jäänyt aina jotain, ja talossakin on ruokaa jäljellä.

Sunnuntaita

Ruoka maittaa siilillemme oikein hyvin. Kanankaula oli hävinnyt toissa yön aikana kokonaan. Myös porkkanasose on suuren suurta herkkua, eilen Artturi nuoli lusikankin aivan puhtaaksi. Artturi on myös alkanut sisäistää varsinkin yläkerran vessan tarkoituksen.

Tänään lähetin Artturista kuvauksen poikamiespankkiin, nyt Artturille voi tulla morsiamia kylään joskus!

Uusia herkkuja

Artturi täytti pari päivää sitten suuret neljä kuukautta. Lahjaksi hän sai kolme isoa jättistä. Lisäksi eilen kävin ostamassa Artturille pari elävää sirkkaa (iik!) ja uusia aikuisten raksuja vähitellen totuteltavaksi.

Avasin ensimmäisen pillarspurkin. Annoin ensiksi Artturille haisteltavaksi yhden ötökän. Kovasti örkki kiinnosti, muttei sentään pistellyt heti poskeensa. Yön aikana ötökkä oli kuitenkin hävinnyt kupista. Eilen pari pillarsia oli hävinnyt jo meidän ollessamme hereillä, joten herkkua taitavat olla.

Toinenkin, yllättävä herkku on löydetty. Uusien hyönteisten hyvä vastaanotto kannusti minua kokeilemaan taas vihanneksia Artturille. Laitoin kokeeksi nyt paljon puhuttua Semperin porkkanasosetta. Aamulla kuppi oli tyhjä, tosin sosetta oli myös pitkin lattiaa . Kiinnostanut se ainakin oli. Eilen Artturi söi porkkanasosetta jopa minun katsellessani, yleensähän ruoka syödään privaatisti (paitsi tietenkin madot ja muut erityisen suuret herkut). Joten Artturi ei selvästikään ole tullut isäänsä kasvisten syöntiasiassa! Nyt ovat uudet ruuat ruvenneet maistumaan todella hyvin. Aluksihan ei kelvannut kuin madot, raksut ja kuivatut kuoreet. Nyt kaikki annettu ruoka häviää kupista.

Elävät sirkatkin olivat oikein herkullisia. Mikko antoi Artturin metsästää sirkat avonaisesta purkista lattialla. Toinen sirkka oli jo kipittämässä karkuun ja sain pienen paniikin… Mutta sentään katselin niitä jo melko rohkeasti (kun olivat turvallisesti muovilaatikossa).

Vieraita kylässä

Eilen meillä kävi vieraita Kouvolasta. Ensimmäistä kertaa meillä vieraili naispuolinen ihminen, joka oli oikeasti kiinnostunut meidän matofarmista, eikä häntä yhtään ällöttänyt madot tai koppikset! Sanoi vain, että nämä isothan näyttävät ihan irtokarkeille! :) Artturikin käyttäytyi nätisti, ei puraissut kertaakaan. Artturi juoksenteli meidän ilonamme vähän aikaa mutta päiväaikaan ei siili kauaa jaksanut seurustella.

Jo parina aamuna olen löytänyt aivan puhtaan ruokakupin Artturin talosta. Jauheliha ja silkkitoukat ovat siis alkaneet vihdoin maistumaan.

Iltalenkkeilyä

Taas Artturi tuli alas syömään kutsuttaessa. Olin yksin illan kotona ja annoin Artturin juoksennella vapaana matoaterian jälkeen. Ensin Arttu hiippaili varovasti seinien vierustoja pitkin ympäriinsä. Kun hän huomasi, että juoksenteleminen on turvallista, näin jo melkoisia spurtteja ja A uskalsi juosta jo keskeltä lattiaakin. Välillä käänsin lehden sivua, mikä sai siilin jähmettymään aloilleen vähäksi aikaa. Siili väsähti taulun taakse piiloon, josta houkuttelin hänet kotiinsa jatkamaan touhuilua. Saisi Artturi rohkaistua niin, ettei sen lenkkeilyä häiritsisi meidän normaaleista kotiaskareista kuuluvat äänet.

Iltaruoka

Ruokin Artturin taas kymmenen aikoihin. Otin matopurkit lattialle ja ajattelin kokeilla, saisinko Artun hereille vain kutsumalla ”syömään” ja napsuttamalla pinseteillä lattiaa. Pidin talon ovea vähän auki, että ääni kuuluu sisälle paremmin. Putki alkoi heilua äänestä kovasti ja kohta Artturin pää pilkisti putkesta ulos. A tuli yhden kerroksen alas ja jäi haistelemaan raollaan olevien ovien välistä. Jatkoin lattian napsuttelua ja A tuli alas asti empien, mutta kuitenkin ihan itsenäisesti. Palkaksi hän sai oikein paljon kehuja ja matoja.

Nyt laitoin kuppiin toiveikkaana sirkkojen ja jauhelihan lisäksi kaksi silkkitoukkaa. Toivottavasti tulevat syödyiksi. Kunhan nämä nyt ”työn alla olevat” ruuat, jauheliha ja silkkitoukat, rupeavat kelpaamaan, voidaan avata ensimmäinen pillarspurkki. Saa nähdä millaisia ötököitä sieltä löytyy. Suunnittelimme jo isojenkin matojen kasvattamista itse. Pikkumadot eivät ole enää yhtään kamalia, minäkin tarjoilen ne jo paljain käsin. Mikko noukkii isotkin madot käsin. Minä en aivan vielä uskalla kun ne kuulemma purevat…

Loppiainen

Artturi on saanut lähiaikoina juoksennella iltaisin vapaana valvovan silmän alla. Tutkimusreitti kulkee yleensä seinän vieriä pitkin ja mukavin paikka on sohvan alla, joten siiliä ei juurikaan näy. Jostain nurkasta kuuluva rapina yleensä paljastaa, missä siili piileskelee. Eilen Artturi juoksenteli jo melko rohkeasti ympäriinsä, tähän asti se on lymyillyt vain sohvan tai nojatuolin takana piilossa.

Mikolla oli pari päivää sitten syntymäpäivä ja meillä oli muutama vieras käymässä. Artturi tutustui Mikon tätiin lähemmin puraisemalla häntä varpaasta. Vielä on ”hieman” koulutus kesken tuon puremisen suhteen… Mutta toisaalta en usko, että tapa jää kokonaan koskaan pois. Täytyy vain oppia katsomaan, milloin on vaara joutua hampaiden armoille.

Kanankaula oli eilen syöty loppuun. Pari iltaa A rumusikin sen kimpussa. Eilen talon alakerrasta löytyi myös aika löysää kakkaa, kanankaula oli varmaan liian iso pala uutta ruokaa kerralla Artturin mahalle. Se oli kuitenkin niin iso herkku, että sitä täytyy ostaa lisää. Voihan sen vaikka pilkkoa pienemmiksi palasiksi tai antaa sen järsittäväksi vain vähäksi aikaa kerrallaan.

Kynsien leikkaaminen

Tänään uskaltauduimme viimein leikkaamaan Artturin kynsiä. A ei viihdy kovin hyvin sylissä, saati sitten, että antaisi ottaa tassusta kiinni. Siilimme hyväkuntoisen purukaluston tuntien varustauduimme koitokseen nahkahanskoin. Käytin Artturin ensiksi tassupesulla, että kynnet vähän pehmenisivät. Sitten siili kainaloon ja tassusta pitävä ote. Vaan missäs on siilin tassu kun siilimme meni ihan palloksi… Sain kuitenkin melko helposti tassusta tukevasti kiinni ja Artturi oli hyvin paikallaan (varmaan pelosta kankeana), että sain etutassun kynnet käytyä läpi. En uskaltanut leikata kuin vähän, etten vahingossa leikkaisi liikaa. Toisen tassun ”metsästäminen” Artturin mahan alta oli taas vaikeaa mutta itse kynsien leikkaaminen sujui melko hyvin. Takajaloissa täytyy lukemani mukaan olla pidemmät kynnet, jotta siili pääsee rapsuttamaan itseään piikkien välistä. Päätimme, että tämä oli jo tarpeeksi kamala kokemus Artturille, ja että jatkamme takajalkojen kanssa myöhemmin.

Mikko tarjosi Artturille sylissä matoja lohdutukseksi ja Mikon sanoin: kesyttääkseen villisiilimme uudelleen. Annoimme Artturin juoksennella hetken vapaana ja A kerkesi livahtaa keittiön pieneen, ei siiliturvalliseen koloon. Onneksi sain houkuteltua A:n pois sieltä itsenäisesti.

Olin ostanut Artturille kokeeksi kanankaulan. Siiliyhdistyksen sivuilla monet ovat kehuneet niitä suurena siilien herkkuna. Se kiinnosti Artturiakin kovasti, näin parin puraisun jälkeen Artturin toisen vaahtisesityksen. Laitoin kanankaulan Artturin talon alakertaan, ja sinne A meni heti sitä haistelemaan. Olin laittanut kangaspaloja alakertaan ja sinne Artturi kaivautui kanansa kanssa. Välillä kaapista kuuluu kovan kanankaulan ruminaa, vaikka normaalisti A nukkuukin siihen asti kun minä menen yöpuulle.

Ruokkiessani madot tänään huomasin, että osa pikkumadoista alkaa olla jo melko isoja. Varmastikin jo puolitoista senttiä. Jospa kauaa ei tarvitsisi ostaa kaupan matoja vaan voisimme tarjota siiliherrallemme kotona kasvatettuja herkullisia jauhiksia.

Artturin uusi vuosi

Vuosi vaihtui Artturin kotona melko rauhallisissa merkeissä. Muutama ystävämme saapui meille juhlimaan uutta vuotta ja Artturi sai taas esittäytyä uudelle ihmiselle. Eikä puraissutkaan kuin ihan pikkuisen ;). Artturi sai tutkia paikkoja vähän aikaa vapaana mutta sitten siirsin sen takaisin kotiinsa, jottei se kerkeäisi livahtaa keittiön kaappien alle tai muihin siilille sopimattomiin paikkoihin.

Tarkkailin Artturia välillä, että pelkääkö hän rakettien ääntä, mutta siili nukkui kaikessa rauhassa. Vieraat lähtivät meiltä melko myöhään ja talo hiljeni vasta kolmen maissa, joten Artturi joutui odottelemaan myöhään yöllisiin touhuihinsa pääsyä. Heti mentyäni nukkumaan alkoikin kuulua raksujen mussutusta ja juoksupyörän suhinaa.