Loppiainen

Artturi on saanut lähiaikoina juoksennella iltaisin vapaana valvovan silmän alla. Tutkimusreitti kulkee yleensä seinän vieriä pitkin ja mukavin paikka on sohvan alla, joten siiliä ei juurikaan näy. Jostain nurkasta kuuluva rapina yleensä paljastaa, missä siili piileskelee. Eilen Artturi juoksenteli jo melko rohkeasti ympäriinsä, tähän asti se on lymyillyt vain sohvan tai nojatuolin takana piilossa.

Mikolla oli pari päivää sitten syntymäpäivä ja meillä oli muutama vieras käymässä. Artturi tutustui Mikon tätiin lähemmin puraisemalla häntä varpaasta. Vielä on ”hieman” koulutus kesken tuon puremisen suhteen… Mutta toisaalta en usko, että tapa jää kokonaan koskaan pois. Täytyy vain oppia katsomaan, milloin on vaara joutua hampaiden armoille.

Kanankaula oli eilen syöty loppuun. Pari iltaa A rumusikin sen kimpussa. Eilen talon alakerrasta löytyi myös aika löysää kakkaa, kanankaula oli varmaan liian iso pala uutta ruokaa kerralla Artturin mahalle. Se oli kuitenkin niin iso herkku, että sitä täytyy ostaa lisää. Voihan sen vaikka pilkkoa pienemmiksi palasiksi tai antaa sen järsittäväksi vain vähäksi aikaa kerrallaan.