Kynsien leikkaaminen

Tänään uskaltauduimme viimein leikkaamaan Artturin kynsiä. A ei viihdy kovin hyvin sylissä, saati sitten, että antaisi ottaa tassusta kiinni. Siilimme hyväkuntoisen purukaluston tuntien varustauduimme koitokseen nahkahanskoin. Käytin Artturin ensiksi tassupesulla, että kynnet vähän pehmenisivät. Sitten siili kainaloon ja tassusta pitävä ote. Vaan missäs on siilin tassu kun siilimme meni ihan palloksi… Sain kuitenkin melko helposti tassusta tukevasti kiinni ja Artturi oli hyvin paikallaan (varmaan pelosta kankeana), että sain etutassun kynnet käytyä läpi. En uskaltanut leikata kuin vähän, etten vahingossa leikkaisi liikaa. Toisen tassun ”metsästäminen” Artturin mahan alta oli taas vaikeaa mutta itse kynsien leikkaaminen sujui melko hyvin. Takajaloissa täytyy lukemani mukaan olla pidemmät kynnet, jotta siili pääsee rapsuttamaan itseään piikkien välistä. Päätimme, että tämä oli jo tarpeeksi kamala kokemus Artturille, ja että jatkamme takajalkojen kanssa myöhemmin.

Mikko tarjosi Artturille sylissä matoja lohdutukseksi ja Mikon sanoin: kesyttääkseen villisiilimme uudelleen. Annoimme Artturin juoksennella hetken vapaana ja A kerkesi livahtaa keittiön pieneen, ei siiliturvalliseen koloon. Onneksi sain houkuteltua A:n pois sieltä itsenäisesti.

Olin ostanut Artturille kokeeksi kanankaulan. Siiliyhdistyksen sivuilla monet ovat kehuneet niitä suurena siilien herkkuna. Se kiinnosti Artturiakin kovasti, näin parin puraisun jälkeen Artturin toisen vaahtisesityksen. Laitoin kanankaulan Artturin talon alakertaan, ja sinne A meni heti sitä haistelemaan. Olin laittanut kangaspaloja alakertaan ja sinne Artturi kaivautui kanansa kanssa. Välillä kaapista kuuluu kovan kanankaulan ruminaa, vaikka normaalisti A nukkuukin siihen asti kun minä menen yöpuulle.

Ruokkiessani madot tänään huomasin, että osa pikkumadoista alkaa olla jo melko isoja. Varmastikin jo puolitoista senttiä. Jospa kauaa ei tarvitsisi ostaa kaupan matoja vaan voisimme tarjota siiliherrallemme kotona kasvatettuja herkullisia jauhiksia.