Siili Rohkea

Illalla pidin pitkään Artturia sylissä ja A jopa taisi torkahtaakin siihen. Matoaterian jälkeen annoimme siilin taas juoksennella vapaana. Vaikka kello oli vasta noin 23, Artturi juoksenteli kovia spurtteja ympäriinsä ja tuli reippaasti haistelemaan minua keskilattiallekin. Yleensähän turvallisinta juoksentelualuetta ovat seinänvierustat. Tämän iltainen rohkeus oli muutenkin harvinaista, tavallisesti siilimme kipittää täysillä sängyn alle ja jossain vaiheessa sieltä omaan kotiinsa.

Nyt alan taas vähitellen luottaa siihen, ettei Artturi pure aina kun siihen saa mahdollisuuden. Viime kerralla vaan sain kokea sellaisen lukkopurennan, että olen ollut sen jälkeen Hyvin varovainen. Nyt olen antanut sormet rohkeammin haisteltavaksi, ja pienen haistelun jälkeen Artturi toteaa sen olevan vain ruokkija... Tänään sain jopa silittää tassua ja korvaa ilman tuhinoita tai puremisyrityksiä.