Iltalenkkeilyä

Taas Artturi tuli alas syömään kutsuttaessa. Olin yksin illan kotona ja annoin Artturin juoksennella vapaana matoaterian jälkeen. Ensin Arttu hiippaili varovasti seinien vierustoja pitkin ympäriinsä. Kun hän huomasi, että juoksenteleminen on turvallista, näin jo melkoisia spurtteja ja A uskalsi juosta jo keskeltä lattiaakin. Välillä käänsin lehden sivua, mikä sai siilin jähmettymään aloilleen vähäksi aikaa. Siili väsähti taulun taakse piiloon, josta houkuttelin hänet kotiinsa jatkamaan touhuilua. Saisi Artturi rohkaistua niin, ettei sen lenkkeilyä häiritsisi meidän normaaleista kotiaskareista kuuluvat äänet.