Siilistin lauantai-ilta

Mikko on viikonlopun Turussa, joten minä vietän lauantai-iltaa Artturin kanssa kahdestaan. Sippe oli hereillä jo kun tulin töistä kuuden maissa. Iltojen pimeneminen on tainnut sekoittaa Artturin rytmin. Artturi herää todella aikaisin nykyään, varsinkin jos on hiljaista. Melkeinpä taitaa olla sääntö, että A on hereillä yhdeksältä.

Menin töistä tultuani siivoilemaan Artturin valtaamaa kylpyhuonetta ja saunaa. Yleensä olen nykyään siivonnut jo aamuisin, mutta tänään täytyi tehdä poikkeus kun jouduin käymään ennen töihin menoa apteekissa. A oli tietenkin heti osallistumassa kovasti, harjalle täytyi käydä tuhisemassa ja nuuhkia kaikki roskat rikkalapiossa. Huomenna teen kunnon siivouksen saunassa, nyt en raski vilkasta siiliä nostaa pieneen taloonsa. Samalla käytin myös keltavatsasiilimme

kylvyssä. Hetkessä pehmoinen vatsaturkki muuttuukin keltaiseksi… A ei edelleenkään kovin suuresti pesusta välitä. Nyt laitoin lavuaariin niin paljon vettä, että Artturi pystyi uimaan siinä. Kylvyn jälkeen ”kaavin” Artturin vatsasta enimmät vedet ja käärin siilin pyyhkeeseen paketiksi. Siinä A malttaa yleensä nököttää hetkisen. Tänään sain taas silitellä mahakarvoja Artturin lekottaessa käteni päällä selällään. Tämä harvinaisuus tapahtuu vain pesun yhteydessä ja silloinkin täytyy olla sormiensa kanssa aika varovainen. Annoin A:lle niin ison annoksen porkkanasosetta, että ehdin leikata kaikki kynnet. Olen varmasti oppinut nopeammaksi manikyristiksi kun ennen täytyi leikata aina yhden jalan kynnet illassa.

Seurailin pitkään Artturin touhuja kylppärin lattialla. A oli hyvin kiinnostunut käsivarrestani. Ensin haisteltuaan A yritti maistaakin vähän, mutta ärähdettyäni siili tyytyi kiltisti, mutta hyvin kiinnostuneena, haistelemaan! Sama kuvio toistui kun annoin Artturin haistella madon tuoksuisia sormiani. Artturi yritti näykkiä muutaman kerran, mutta kun näpäytin nenälle näykkäisyn jälkeen, Artturi menetti kiinnostuksena. Heti virisi vanha haave täysin puremattomasta eepeestä mutta kuitenkin tuo mielestäni osoittaa, että jotain tapoja A:lle voisi yrittää opettaa…

Jättimadot tarjoilen niin, että Artturin täytyy ensin ”pyytää” matoja ojentamalla tassuaan. Taas tänään tuli osoitettua, että Artturi ei kyllä vapaana luonnossa taitaisi pärjätä. Artturi kiipesi polveni päälle hakemaan matoa, mutta kun mato putosikin lattialle, Artturi jatkoi madon etsimistä ylhäältä päin, eli minulta. Mato sai kiemurrella pitkään lattialla ennen kuin siili löysi herkkupalan!

Olen yrittänyt taas pitää Artturia joka ilta vähän aikaa sylissä. Välillä A oli jo ihan sylisiili mutta sitten sylittelyssä oli pieni tauko ja Artturi muisti taas olevansa kova jätkä eli eepee, ei mikään sylisiili. Nyt Artturi ei enää asetu syliin samalla tavalla, vaan A kiipeää olkapäälleni ja katselee sieltä ympärilleen kun minä silittelen ja pidän A:sta kiinni.

Artturin juhla-ateria

Tänään saapui tilaamamme jauho- ja jättimadot. En tiedä oliko madoilla ollut tavallista pidempi matka, mutta nämä olivat todella muhkeita yksilöitä kaikki. Yleensä matoja on täytynyt ruokkia hyvin muutama päivä. Toki nytkin annoin heti porkkanaa janoisille madoille. Mikko ehdotti, että annetaan Artturille heti herkkuja. Menin kylpyhuoneeseen, missä Artturi on majaillut nyt päivisinkin, matolaatikkojen kanssa ja huhuilin Artturia syömään rapsuttaen samalla lattiaa. Ajattelin, että ei A kuitenkaan herää mutta sieltä siili vaan kömpi herkullisten matojen tuoksuessa nenään. Artturi sai nyt ehkä vähän liikaakin matoja mutta täytyyhän joskus herkutella… Pitkän aikaa tarjolla on ollut vain laihoja matoja eikä jättiksiä ollenkaan. Illalla annoin vielä ison läjän matoja.

Toivottavasti näistä jauhomadoista tulisi myös koppiksia kun matofarmimme on nyt ehtynyt. Tänään huomasin, että kaikki koppikset ovat kuolleet. Löysin vauvamatojen seasta yhden kotelon mutta sille täytyisi saada pian kavereita.

Eräänä aamuna Mikko nosti Artturin päiväksi taloonsa. Artturi oli joutunut olemaan muutaman vuorokauden pelkästään kylpyhuoneessa (missä on siis paljon enemmän tilaa juoksennella). A ei asettunutkaan nukkumaan kuten tavallisesti vaan juoksenteli vain ympäriinsä kuin olisi hieman hukassa. Nostin Artturin sitten takaisin kylpyhuoneeseen ja A kömpi suoraan kassiinsa nukkumaan!

A näyttää siis viihtyvän oikein hyvin kylpyhuoneessa. Kokonaan Artturin talosta ei ole tarkoitus luopua, täytyyhän meidänkin päästä saunomaan ja pesemään pyykkiä. Mietinnän alla on, että pienentäisimmekö Artturin pihaa jos talo on kuitenkin vain päiväkäytössä.

Artturi muuttaa kylpyhuoneeseen

Minä kyllästyin perusteellisesti jatkuvaan sotkuun. Eikä siinä mitään, että pitää siivota, sehän ehdottomasti kuuluu siilistin arkeen, mutta että asunnon parkettilattiat ovat jatkuvasti täynnä pieniä tahmaisia jälkiä. Artturi kun ei hereillä ollessaan malta pysähtyä pissimään paikalleen, vaan tiputtelee ympäriinsä juostessaan. Kakat olisi vielä melko helppo siivota mutta lattialle Artturin vapaana olo ei varmasti tee hyvää. Artturin talon pihalla on muovi suojana, mutta eihän muoveja voi asentaa koko asuntoon.

Niinpä Artturi siis muutti öiksi kylpyhuone-saunaosastolle. Lattia on tuntunut aiemmin niin viileältä, etten ole uskaltanut ajatellakaan sitä Artturin juoksentelutilaksi. Nyt kuitenkin tarkkailin lämpötilaa, mittari näyttää lattialla reilusti yli 20 astetta. Lisäksi olemme laittaneet lattialämmityksen yöksi päälle. Yleensä Artturin vieraillessa muiden kylpyhuoneissa ongelmana on ollut se, että aina kun joku avaa oven Artturi yrittää tulla pois. Nyt tein väliaikaisen aidan ovensuuhun niin, että portti voi olla oven edessä koko ajan ja me ihmiset kävelemme sen yli. Saa nähdä kuinka ”pian” aitaa pystyssä pitävä työkalupakki vaihdetaan fiksumpaan ja pysyvämpään ratkaisuun…

Vein Artturille paljon virikkeitä, eli pahvilaatikoita ja putkia, saunaan. Juoksupyörä on tietenkin ehdoton juttu. Parina yönä, jotka Artturi on kylpyhuoneessa viettänyt, A on kömpinyt omaan kassiinsa nukkumaan. Kassi on sitten aamulla helppo kantaa Artturin omaan aitaukseen, josta siili voi mennä kerrostaloonsa unille.

Parasta tässä ratkaisussa on kylpyhuoneen muovilattian helppo siivottavuus! Aamulla harjaan kakat pois ja suihkussa käydessä pesen lattian, juoksupyörän ja ruokakupit. Illalla nostetaan siili takaisin kylppäriin ja annetaan ruuat kuppiin. Haittapuolena on tietenkin se, että Nyt A ei enää juoksentele meidän jaloissamme ympäri asuntoa vaan puuhailee yksinään kylpyhuoneessa. Tietenkin itsekin mieluummin leikkisin Artturin kanssa olohuoneen kuin vessan lattialla… Olen yrittänytkin ahkerasti pitää Artturia sylissä ja leikkiä A:n kanssa ruokittaessa.

Juoksupyörästä puheen ollen uusi pyörä on ollut tosi äänekäs. Minun pyöränöljyämisoperaatiostani ei ollut mitään hyötyä. Tuntui, että alkuillasta pyörä on aivan hiljainen, mutta kun yrittää mennä nukkumaan, niin meteli on kamala. Emme oikein edes tienneet, mikä hankaa mihin mutta kova vinkuminen siitä joka tapauksessa lähti. Ja pyörää ei voi nostaa Artturilta poiskaan kun siili hermostuu täysin. Tänään lisäsimme prikkoja, (tai jotain sellaisia metallisia lätysköitä) pyörän ja rungon väliin. Nyt A on ehtinyt pyöräillä melkein tunnin ja kylpyhuoneesta kuuluu vain pieni humina ja tassujen naputus muovia vasten. Suorastaan ihana tuttu ääni johon on mukava nukahtaa!

Kissanruokakokeilu päätyi eilen roskikseen. Ruoka sinänsä näytti hyvältä, melkein samannäköiseltä kuin Almo Naturen luomuruoka, mutta Artturi ei taida pitää kanasta kuin paistettuna jauhelihana. Meillä oli pieni tauko säilykesirkoissa ja eilenkin Artturi söi sirkat kädestä kuin suuremmatkin herkut.

Synttärit

Maanantaina Artturi täytti kokonaisen vuoden! Artturi sai juhlan kunniaksi juhla-aterian eli paljon matoja ja sirkkoja. Minä en tietenkään voinut olla ostamatta Artturille syntymäpäivälahjaa. Koska Artturi tykkää kumihanskoista, ajattelin ostaa A:lle oman kumilelun. Olisi kyllä pitänyt arvata, että uusi kumilelu ei ole yhtään niin kiinnostava kuin siivoamiseen käytetyt kumihanskat…

Olin viikonloppureissulla yksin Tampereella. Stockmannilla oli kissanruokaesittely. Sain Artturille kokeeksi purkillisen mukaan. En tosin kertonut myyjälle, että ruoka menee siilille eikä kissalle. Tarkistin vain, ettei ruoka sisällä vehnää tai muita Artturille sopimattomia aineita. Siiliyhdistyksen sivuilla on varoiteltu, että kissan ruuat eivät yleensä sovi siilille kovin hyvin mutta kokeillaan nyt, saattaahan olla, ettei sapuska edes kelpaa meidän kulinaristille.

Syyskuun kuulumisia

Hei! Artturin päiväkirja on ollut päivittämättä ”kesälomalla” pitkään. Lupaan tehdä parannuksen ja availla tietokonettani vähän useammin…

Artturille kuuluu hyvää. A on saanut juoksennella öisin vapaana asunnossamme ja selvästi nauttii kun on paljon tilaa käytössä. Artturi on matkustellut muutaman viikonloppureissun kesällä, pari kertaa Kuopioon ja kävimme myös Hämeenlinnassa. Viimeisimmälle reissulle jouduin keksimään jonkun aitauksen Artturille, kun kyläpaikassa ei ollut isoa kylpyhuonetta Artturin käyttöön. Yritit etsiä lasten uima-allasta, mutta olin liian myöhään liikkeellä, en löytänyt allasta enää näin syksyllä. Etolan setä esitteli minulle nurmikon reunusmuovia tms. aaltomaista vihreää muovinauhaa. Päätin kokeilla sitä. Koska nauha oli vain 20cm leveää, teippasin kaksi roudarinteipillä yhteen. Mikolla oli suuret epäilyt viritelmää kohtaan, mutta kun tuimme aitauksen kirjahyllyä ja seinää vasten, se oli aivan siilinpitävä aitaus. Nyt ei tarvitsekaan ensi kerralla miettiä, mihin laitamme Artturin kyläillessämme. Artturi oli päässyt myös kuuntelemaan elävää sellomusiikkia, mutta A:n suurissa korvissa ääni ei kuulostanutkaan yhtään kauniilta. Siili oli ollut aivan peloissaan ja pallona. Tv:n tai radion äänet eivät sitä sen sijaan yleensä yhtään häiritse.

Muutaman kerran jouduimme matkustamaan yöllä, niin että Artturi ehti herätä kesken matkan päiväuniltaan. Loppumatka oli yhtä kamala kuin juhannuksena, Artturi yritti tulla kopista väkisin ulos. Ostimme A:lle matkaevääksi järsittäväksi kuivattuja kananpalasia ja ne auttoivatkin vähän. Viimeisellä matkalla A näytti jo alistuvan kohtaloonsa ja meni vielä välillä nukkumaan. Kun juoksupyörän saisikin liitettyä kuljetuskoppaan niin yömatkustus sujuisi paremmin.

Artturi sai myös uuden pyörän. Entisen jalka oli tehty lastulevystä ja vaikka siinä olikin lakkakerros päällä, pyörä alkoi ”tuoksua” ja lastulevy lahota. Isä teki uuden hienon pyörän, jonka jalkaosa on alumiinia ja pyöräkin on uusi ja tukevampi. Pari yötä pyörä piti kamalaa kirskuntaa mutta nyt ”säädöt ovat kohdallaan” ja voimme taas nukkua makuuhuoneen ovi auki.

Elokuussa Artturille kävi niin kuin olin pelännyt joskus käyvän, hius kiertyi jalan ympärille. Hiukseni ovat melko pitkät ja vaikka yritänkin pitää lattiat siisteinä, aina jostain löytyy hiuksia. Minulla oli vapaapäivä ja Artturin herätessä päivällä syömään menin katsomaan mitä A touhuaa. Huomasin, että siilin takajalan ympärille oli kietoutunut hius hyvin tiukkaan. Joten siili vain syliin ja etsimään saksia, millä saisi hiuksen pois. Jalka oli varmasti jo kipeä koska Artturi pisti kovasti hanttiin. Vastustelevan siilin jalasta on vaikea pitää kiinni kun siili haluaisi mennä palloksi puhumattakaan, että samalla täytyisi leikata varovasti hius poikki! Soitin Mirkalle, kun tiesin hänen lähteneen juuri töistä ja hän saapuikin hetkessä Roopen kanssa auttamaan. Kahdestaankaan Artturin piteleminen ei ollut helppoa, A:lla on paljon voimaa pieneksi eläimeksi ja jos hän haluaa vetää tassun palloon sisälle, sitä on mahdotonta kaivaa esille… Turvauduin kasvattajan kertomaan konstiin: siili ei voi mennä vedessä palloksi. Artturi siis ensin veteen kävelemään, siiten luja ote takajalasta, siili Mirkan syliin samalla kun pidellään tassua ja sitten minä varovasti napsaisen hiuksen pois. Hius oli kaivautunut syvälle jalkaan ja todella pelotti työntää saksen terä jalan poimuun. Monta kertaa saimme aloittaa alusta kun otteeni Artturin jalasta lipesi, mutta viimein saimme hiukset pois. Onneksi haavaa ei ollut ehtinyt tulla, joten selvisimme hyvin tilanteesta. Olen kuullut, että jonkun siilin jalka oli jouduttu amputoimaan, kun hius oli kertynyt jalan ympäri niin tiukasti, että jalka oli mennyt kuolioon! Onneksi Mirka pääsi niin nopeasti auttamaan meitä! Sen jälkeen meillä on kyllä siivottu entistä huolellisemmin.

Huomenna pikkusiilimme täyttää jo yhden vuoden! Vastahan Artturi oli pikkuinen ja arka pentu, joka juuri ja juuri uskalsi tulla kopistaan ulos nappaamaan madon. Nyt Artturi juoksentelee jaloissa koko ajan saadakseen tietää mitä tapahtuu.

Olen yrittänyt pitää Artturia joka ilta vähän aikaa sylissä. Edelleen haaveilen sylisiili eepeestä, eikä haaveeni aina niin mahdotonkaan ole. Toisinaan Artturi rauhoittuu pitkäksikin aikaan syliin siliteltäväksi. Kuopion reissulla sain silitellä pitkään Artturin otsakarvoja, aiemmin olen juuri ja juuri uskaltanut koskea otsapiikkeihin. Saattaa tosin olla, että olin ainoa tutunhajuinen asia kyläpaikassa ja tämä johtui siitä mutta hienolta sellainen luottamus kuitenkin tuntui.

Artturi haluaisi edelleen laajentaa reviisiään makuuhuoneeseen ja kylpyhuoneeseen. Kylpyhuoneessa A saakin käydä jos ovi on auki. Eilen Artturi kokeili saunomistakin kun Mikko oli unohtanut kylpyhuoneen oven auki. Artturi käväisi saunassa, mutta arveli sen olevan siilille liian kuuma paikka!

Matofarmit voivat huonosti. Syynä on osaltaan myös laiskuus, mutta luulen, että kesällä madoilla ja koppiksilla oli liian kuuma jääkaapin yläpuolella kaapissa. Madot kasvavat hitaasti eivät koteloidu. Jättiskoppiksia on tällä hetkellä vain yksi, muut kuolivat. Olen yrittänyt laittaa matoja koteloitumaan lisää mutta madot vain kuolivat. Ehkä nyt ilmojen viiletessä farmi tuottaisi taas paremmin, muuten joudun menemään matokauppaan kun pakasteetkin alkavat loppua.