Syyskuun kuulumisia

Hei! Artturin päiväkirja on ollut päivittämättä ”kesälomalla” pitkään. Lupaan tehdä parannuksen ja availla tietokonettani vähän useammin…

Artturille kuuluu hyvää. A on saanut juoksennella öisin vapaana asunnossamme ja selvästi nauttii kun on paljon tilaa käytössä. Artturi on matkustellut muutaman viikonloppureissun kesällä, pari kertaa Kuopioon ja kävimme myös Hämeenlinnassa. Viimeisimmälle reissulle jouduin keksimään jonkun aitauksen Artturille, kun kyläpaikassa ei ollut isoa kylpyhuonetta Artturin käyttöön. Yritit etsiä lasten uima-allasta, mutta olin liian myöhään liikkeellä, en löytänyt allasta enää näin syksyllä. Etolan setä esitteli minulle nurmikon reunusmuovia tms. aaltomaista vihreää muovinauhaa. Päätin kokeilla sitä. Koska nauha oli vain 20cm leveää, teippasin kaksi roudarinteipillä yhteen. Mikolla oli suuret epäilyt viritelmää kohtaan, mutta kun tuimme aitauksen kirjahyllyä ja seinää vasten, se oli aivan siilinpitävä aitaus. Nyt ei tarvitsekaan ensi kerralla miettiä, mihin laitamme Artturin kyläillessämme. Artturi oli päässyt myös kuuntelemaan elävää sellomusiikkia, mutta A:n suurissa korvissa ääni ei kuulostanutkaan yhtään kauniilta. Siili oli ollut aivan peloissaan ja pallona. Tv:n tai radion äänet eivät sitä sen sijaan yleensä yhtään häiritse.

Muutaman kerran jouduimme matkustamaan yöllä, niin että Artturi ehti herätä kesken matkan päiväuniltaan. Loppumatka oli yhtä kamala kuin juhannuksena, Artturi yritti tulla kopista väkisin ulos. Ostimme A:lle matkaevääksi järsittäväksi kuivattuja kananpalasia ja ne auttoivatkin vähän. Viimeisellä matkalla A näytti jo alistuvan kohtaloonsa ja meni vielä välillä nukkumaan. Kun juoksupyörän saisikin liitettyä kuljetuskoppaan niin yömatkustus sujuisi paremmin.

Artturi sai myös uuden pyörän. Entisen jalka oli tehty lastulevystä ja vaikka siinä olikin lakkakerros päällä, pyörä alkoi ”tuoksua” ja lastulevy lahota. Isä teki uuden hienon pyörän, jonka jalkaosa on alumiinia ja pyöräkin on uusi ja tukevampi. Pari yötä pyörä piti kamalaa kirskuntaa mutta nyt ”säädöt ovat kohdallaan” ja voimme taas nukkua makuuhuoneen ovi auki.

Elokuussa Artturille kävi niin kuin olin pelännyt joskus käyvän, hius kiertyi jalan ympärille. Hiukseni ovat melko pitkät ja vaikka yritänkin pitää lattiat siisteinä, aina jostain löytyy hiuksia. Minulla oli vapaapäivä ja Artturin herätessä päivällä syömään menin katsomaan mitä A touhuaa. Huomasin, että siilin takajalan ympärille oli kietoutunut hius hyvin tiukkaan. Joten siili vain syliin ja etsimään saksia, millä saisi hiuksen pois. Jalka oli varmasti jo kipeä koska Artturi pisti kovasti hanttiin. Vastustelevan siilin jalasta on vaikea pitää kiinni kun siili haluaisi mennä palloksi puhumattakaan, että samalla täytyisi leikata varovasti hius poikki! Soitin Mirkalle, kun tiesin hänen lähteneen juuri töistä ja hän saapuikin hetkessä Roopen kanssa auttamaan. Kahdestaankaan Artturin piteleminen ei ollut helppoa, A:lla on paljon voimaa pieneksi eläimeksi ja jos hän haluaa vetää tassun palloon sisälle, sitä on mahdotonta kaivaa esille… Turvauduin kasvattajan kertomaan konstiin: siili ei voi mennä vedessä palloksi. Artturi siis ensin veteen kävelemään, siiten luja ote takajalasta, siili Mirkan syliin samalla kun pidellään tassua ja sitten minä varovasti napsaisen hiuksen pois. Hius oli kaivautunut syvälle jalkaan ja todella pelotti työntää saksen terä jalan poimuun. Monta kertaa saimme aloittaa alusta kun otteeni Artturin jalasta lipesi, mutta viimein saimme hiukset pois. Onneksi haavaa ei ollut ehtinyt tulla, joten selvisimme hyvin tilanteesta. Olen kuullut, että jonkun siilin jalka oli jouduttu amputoimaan, kun hius oli kertynyt jalan ympäri niin tiukasti, että jalka oli mennyt kuolioon! Onneksi Mirka pääsi niin nopeasti auttamaan meitä! Sen jälkeen meillä on kyllä siivottu entistä huolellisemmin.

Huomenna pikkusiilimme täyttää jo yhden vuoden! Vastahan Artturi oli pikkuinen ja arka pentu, joka juuri ja juuri uskalsi tulla kopistaan ulos nappaamaan madon. Nyt Artturi juoksentelee jaloissa koko ajan saadakseen tietää mitä tapahtuu.

Olen yrittänyt pitää Artturia joka ilta vähän aikaa sylissä. Edelleen haaveilen sylisiili eepeestä, eikä haaveeni aina niin mahdotonkaan ole. Toisinaan Artturi rauhoittuu pitkäksikin aikaan syliin siliteltäväksi. Kuopion reissulla sain silitellä pitkään Artturin otsakarvoja, aiemmin olen juuri ja juuri uskaltanut koskea otsapiikkeihin. Saattaa tosin olla, että olin ainoa tutunhajuinen asia kyläpaikassa ja tämä johtui siitä mutta hienolta sellainen luottamus kuitenkin tuntui.

Artturi haluaisi edelleen laajentaa reviisiään makuuhuoneeseen ja kylpyhuoneeseen. Kylpyhuoneessa A saakin käydä jos ovi on auki. Eilen Artturi kokeili saunomistakin kun Mikko oli unohtanut kylpyhuoneen oven auki. Artturi käväisi saunassa, mutta arveli sen olevan siilille liian kuuma paikka!

Matofarmit voivat huonosti. Syynä on osaltaan myös laiskuus, mutta luulen, että kesällä madoilla ja koppiksilla oli liian kuuma jääkaapin yläpuolella kaapissa. Madot kasvavat hitaasti eivät koteloidu. Jättiskoppiksia on tällä hetkellä vain yksi, muut kuolivat. Olen yrittänyt laittaa matoja koteloitumaan lisää mutta madot vain kuolivat. Ehkä nyt ilmojen viiletessä farmi tuottaisi taas paremmin, muuten joudun menemään matokauppaan kun pakasteetkin alkavat loppua.