Siilistin lauantai-ilta

Mikko on viikonlopun Turussa, joten minä vietän lauantai-iltaa Artturin kanssa kahdestaan. Sippe oli hereillä jo kun tulin töistä kuuden maissa. Iltojen pimeneminen on tainnut sekoittaa Artturin rytmin. Artturi herää todella aikaisin nykyään, varsinkin jos on hiljaista. Melkeinpä taitaa olla sääntö, että A on hereillä yhdeksältä.

Menin töistä tultuani siivoilemaan Artturin valtaamaa kylpyhuonetta ja saunaa. Yleensä olen nykyään siivonnut jo aamuisin, mutta tänään täytyi tehdä poikkeus kun jouduin käymään ennen töihin menoa apteekissa. A oli tietenkin heti osallistumassa kovasti, harjalle täytyi käydä tuhisemassa ja nuuhkia kaikki roskat rikkalapiossa. Huomenna teen kunnon siivouksen saunassa, nyt en raski vilkasta siiliä nostaa pieneen taloonsa. Samalla käytin myös keltavatsasiilimme

kylvyssä. Hetkessä pehmoinen vatsaturkki muuttuukin keltaiseksi… A ei edelleenkään kovin suuresti pesusta välitä. Nyt laitoin lavuaariin niin paljon vettä, että Artturi pystyi uimaan siinä. Kylvyn jälkeen ”kaavin” Artturin vatsasta enimmät vedet ja käärin siilin pyyhkeeseen paketiksi. Siinä A malttaa yleensä nököttää hetkisen. Tänään sain taas silitellä mahakarvoja Artturin lekottaessa käteni päällä selällään. Tämä harvinaisuus tapahtuu vain pesun yhteydessä ja silloinkin täytyy olla sormiensa kanssa aika varovainen. Annoin A:lle niin ison annoksen porkkanasosetta, että ehdin leikata kaikki kynnet. Olen varmasti oppinut nopeammaksi manikyristiksi kun ennen täytyi leikata aina yhden jalan kynnet illassa.

Seurailin pitkään Artturin touhuja kylppärin lattialla. A oli hyvin kiinnostunut käsivarrestani. Ensin haisteltuaan A yritti maistaakin vähän, mutta ärähdettyäni siili tyytyi kiltisti, mutta hyvin kiinnostuneena, haistelemaan! Sama kuvio toistui kun annoin Artturin haistella madon tuoksuisia sormiani. Artturi yritti näykkiä muutaman kerran, mutta kun näpäytin nenälle näykkäisyn jälkeen, Artturi menetti kiinnostuksena. Heti virisi vanha haave täysin puremattomasta eepeestä mutta kuitenkin tuo mielestäni osoittaa, että jotain tapoja A:lle voisi yrittää opettaa…

Jättimadot tarjoilen niin, että Artturin täytyy ensin ”pyytää” matoja ojentamalla tassuaan. Taas tänään tuli osoitettua, että Artturi ei kyllä vapaana luonnossa taitaisi pärjätä. Artturi kiipesi polveni päälle hakemaan matoa, mutta kun mato putosikin lattialle, Artturi jatkoi madon etsimistä ylhäältä päin, eli minulta. Mato sai kiemurrella pitkään lattialla ennen kuin siili löysi herkkupalan!

Olen yrittänyt taas pitää Artturia joka ilta vähän aikaa sylissä. Välillä A oli jo ihan sylisiili mutta sitten sylittelyssä oli pieni tauko ja Artturi muisti taas olevansa kova jätkä eli eepee, ei mikään sylisiili. Nyt Artturi ei enää asetu syliin samalla tavalla, vaan A kiipeää olkapäälleni ja katselee sieltä ympärilleen kun minä silittelen ja pidän A:sta kiinni.