Suursiivous

Eilen tein Artturin talossa suursiivouksen. Artturi joutui jatkamaan uniaan talon alakertaan kun minä vein kaikki yläkerrokset ja rampit kunnon pesulle. Juuriharjaa ja tolua niin tuoksu on talossa taas puhdas ja raikas…

Eilen kokeilimme antaa Artturille kastemadon, mutta se ei maistunut kun siilimies oli saanut jo tavallisen ilta-aterian. Täytyy koettaa uudestaan joskus niin, että tarjotaan kastemato ensimmäiseksi.

Viikonloppuvieras

Sanna oli meillä viikonlopun kylässä. Mietin etukäteen, että onkohan Artturi yhtä kiukkuinen kuin yleensä kun meillä on vieraita. En herättänyt Artturia esittäytymään illalla, vaan odotin, että siili herää itse syömään. Artturi olikin yllättäen aivan samanlainen oma reipas itsensä kuin normaalisti. Sannaa täytyi käydä kovasti haistelemassa, mutta mitenkään arka tai peloissaan siili ei ollut. Toisena iltana Artturi jo juoksenteli Sannan vieressä kuin Sanna asuisi meillä! Luulen, että kiukkuisuus yleensä johtuu vain siitä, että Artturi on herätetty esittäytymään vieraille, eikä ole annettu hänen herätä rauhassa.

Viime yönä heräsin taas Artturin tassutteluun makuuhuoneessa! Väsynyt Mikko oli unohtanut sulkea Artturin oven joten siili oli saanut juoksennella vapaana melkein koko yön. Onneksi heräsin Artturin rapisteluun, eikä käynyt niin, että aamulla olisimme etsineet siiliä kiireessä ennen töihin lähtöä…

Aloin nyt antamaan Artturille vitamiinia, koska Artturi saa raksuja niin vähän. Eläinlääkäri Raulion mukaan vitamiinilisä on tarpeen jos raksuannos on vähemmän kuin puolet ruuasta yhteensä. Nyt olen lisännyt tuoreruuan määrää ja vähentänyt nappuloita. Painokin on pysynyt samassa joten voimme jatkaa tätä uutta ruokavaliota. Laitoin vitamiinin kuppiin säilyke- ja pakastehyönteisten kanssa. Jauhelihan annoin eri astiasta koska sitä saattaa jäädä tähteeksi. Kaikki hyönteiset olikin syötä joten samalla Artturi on varmasti saanut vitamiinit.

The Fleecetakki

Olin jo aivan unohtanut koko jutun. Käytin The ”tyttöystävä” Fleecetakkia eilen istuttaessani kukkia parvekkeella. Takki jäi sitten päälle kun otin Artturin illalla syliin. Siili alkoi heti mönkimään ihan oudosti sylissä ja yritti kaivaa kuoppaa kainalooni. Päätin heittää takin pois päältä ennen kuin se on ihan riekaleina. Jätin takin lattialle ja Artturi jäi vahtimaan viereen kuin vahtisi oikeata tyttösiiliä! Höpsö siili meillä…

Etanat löytyivät taas kupista aamulla. Jatketaan totuttelua.

Meille tulee huomenna ystävä kylään viikonlopuksi. Jännä nähdä miten Artturi reagoi yövieraaseen, meillä ei olekaan ollut yövieraita Artturin aikuisaikana. Meillä nukkuvan täytyy vain omistaa hyvät unenlahjat, juoksupyörä ei ole aivan hiljainen…

Ompelin Artturille pussukan, jossa siiliä voi pitää sylissä ja Artturi saa mönkiä siellä sisällä. Idea vaikutti hyvältä kun olen pitänyt Artturia fleecen kanssa sylissä. Täytyy testata toimiiko pussukka käytännössä. Jotkut siilistit ovat tehneet pienten matkojen kuljetusta varten samantapaisia kasseja mutta en ole aivan varma onko sellainen eepeelle sopiva juttu.

Etanat ei maistu

Olin tainnut innostua liikaa noiden etanoiden suhteen. Aamulla etanat löytyivät kupista, eikä olleet päivälläkään kelvanneet. Jatketaan siis totuttelua pienellä määrällä. Tähän asti on kaikki ruoka ruvennut vähitellen uppoamaan joten olen toiveikas tämänkin suhteen.

Eräs Artturin päiväkirjan lukija kysyi, mitä on vaahtistelu. En ollut siis muistanut tätä termiä selittää viimeksi kun kirjoitin Artturin harvinaisesta vaahtistelusta. Siili maistelee ja puree jotain mielenkiintoiseksi kokemaansa hajua, jonka jälkeen siili vaahdottaa sylkeään ja tekee siitä ns. vaahtopallon, jonka levittää johonkin, juuri tiettyyn kohtaan piikistöään. Syytä käytökseen ei varmuudella tiedetä, mutta todennäköisesti siili merkitsee mielenkiintoisen hajun itseensä. Itse ajattelen sen olevan vähän kuin siilin muistikirja, jonne siili merkitsee mielenkiintoisia asioita.

Artturin treffikuvat ovat vihdoin esillä. Kuviin pääsee treffit Nessun kanssa –linkistä.

Artturi ei halua pesulle!

Eilen oli taas kova paikka Artturilla kun minä päätin, että nyt on taas aika pestä siili. Itse pesuoperaatio meni jo melko hyvin, mutta Artturi ei millään malttaisi olla sylissä niin kauan, että turkki kuivuu. Artturi antoi minun yllättäen silitellä pehmoista mahanalusta ilman puremista! Välillä teki kuitenkin mieli napata kiinni kun yritin kuivata leukaa pyyhkeellä. Onneksi olen kuitenkin olemaan sen verran tarkkaavainen, ettei minua niin vain purra.

Ensimmäisenä yönä etanat jäi kuppiin mutta väittäisin, että viime yönä nekin ovat alkaneet maistumaan. Ainakaan Artturin kotia siivotessa en löytänyt niitä mistään.

Eilen seurailin myöhään Artturin touhuja kun A juoksenteli ympäriinsä lattialla. Siili kävi juoksemassa pyörässä noin kierroksen ja tuli sitten ulos pihaltaan, juoksi noin metrin päähän ja sieltä takaisin juoksupyörään. Tämän lenkin A juoksi parikymmentä kertaa. Välillä täytyi myös käydä sisällä talossa tarkistamassa, että kaikki on kunnossa. Ja siilillä on siis iltaisin noin 40 neliömetrin alue tilaa juoksennella…

Olen yrittänyt tarjota haisteltavaksi erilaisia, ihmisnenäni mielestä mielenkiintoisia hajuja (esimerkiksi ruohosipulin pala), mutta mikään minun tarjoamistani uusista tuoksuista ei ole niin kiinnostava, että se saisi Artturin tekemään vaahtiksia.

Jauhomadot ovat taas alkaneet koteloitua. Nyt vahingosta viisastuneena laitan kotelot odottamaan kuoriutumista enkä syötä niitä Artturille heti herkkupaloina. Jonkun verran koppiksia on taas kuollut, joten on hyvä saada nuoria koppiksia.

Artturi painoi eilen illalla 412 grammaa. Päätin, että en pidä enää raksuja koko ajan saatavilla. Nyt Artturi on pienen laihemman kauden jälkeen syönyt itsensä nopeasti takaisin entiseen kokoon. Täytyy katsoa pysyykö paino tällä ruokavaliolla samassa.

Vaahtiksia!

Artturi yllätti minut eräänä iltana antamalla hienon vaahtopalloesityksen. Toiset siilit harrastavat vaahtistelua useinkin, mutta minä olen nähnyt Artturin tekevän niin vain pari kertaa. Artturi touhusi eteisen lattialla jotain kanssani ja löysi matosta todella mielenkiintoisen hajun. Artturi puri ja natusti mattoa kovasti ja olin jo sanomassa, että jätähän matto rauhaan ettei se hajoa. Äkkiä siili lopetti järsimisen ja meni aivan mutkalle, vaahto piti saada nuoltua juuri tiettyyn paikkaan! Tämä toistui vielä pari kertaa, en uskaltanut oikein liikahtaakaan, enkä hakea kameraa, ettei Artturi lopettaisi hajun merkkaamista itseensä. Uskomatonta kyllä millaiselle mutkalle siili saa itsensä väännettyä, nahka menee ruttuun kuin ei olisi ollenkaan kiinni vartalossa.

Kävimme äsken hakemassa kimppatilauksen ötökkäsäilykkeitä. Tilasin kokeeksi myös etanoita, saa nähdä mitä Artturi sanoo niistä illalla. Lohi on ruvennut kelpaamaan Artturille melko hyvin. Annoin jonkun aikaa jauhomatoja vain pakastettuna kun odotin, että elävät madot kasvaisivat isommiksi. Nyt kun Artturi saa taas eläviä matoja, siili on ollut aivan ihmeissään kun ruokakupista onkin löytynyt pelkkää jauhelihaa eikä yhtään herkkumatoja. Artturi penkoo aina tassuillaan koko kupin läpi ennen kuin uskoo, että ei auta kuin syödä kanaa.

Lähiaikoina Artturi on pysynyt hyvin ”tallessa”. Eilen illalla luulin sen taas kadonneen jonnekin kaappiin mutta siili olikin mennyt taloonsa pikku-unille kesken iltalenkin.

Jättimatoyllätys

Mikko soitti eräänä päivänä minulle töihin ja kysyi, mihin laittaisi sirkkatilauksen mukana (tilaamatta) tulleet jättikset. Artturi sai yllätysherkkuja kaupan päälle! Meillähän on jo omiakin jättiksiä, mutta kun vertasin niitä näihin oikeasti aikuisiin niin omat kasvatit ovat vielä teinejä ;) Hyvä on taas totutella käsittelemään niitä, pitkästä aikaa ne tuntuivat taas tosi jättiläisiltä.

En ole ehtinyt kirjoittaa taaskaan pitkään aikaan. Artturi joutui olemaan yhden yön yksin kotona kun kävimme yhden yön reissun Kuopiossa ja Artturin mukaan ottaminen olisi ollut hankalaa. Laitoin paljon ruokaa ja raksuja kippoon ja Mirka kävi aamulla tarkistamassa, että siili on nukkumassa talossaan ja vesikuppi ei ole nurin. Artturi näytti pärjänneen hyvin. Kotiin tullessamme Artturi murjotti, että nytkö te jo tulitte takaisin kolistelemaan…

Ostin tänään Artturille muovisen ruokakipon :D En ole vielä uskaltanut mainita Mikolle asiasta… Kesä tulee ja aamuisin makuuhuoneessa on todella kuuma, kun ovi on pidettävä kiinni. Kuvittelen nyt, että muovisesta kupista ei lähde niin kovaa meteliä. Toinen hyvä puoli uudessa kipossa on sen pieni koko. Artturi saa paremmin noukittua hetkut kupista ilman, että tarvitsee auttaa kakkavarpailla. Valitettavasti jouduin ottamaan keltaisen kupin, sinisiä ei ollut tarjolla.

Taas yhtenä yönä etsimme siiliä joka paikasta. Meinasi jo usko ja mahdolliset piilopaikat loppua. Olin penkonut kaikki mahdolliset ja mahdottomat alakaapit, kenkätelineen ja reput lattialta ilman vilaustakaan siilistä. Mikko älysi kurkata makuuhuoneeseen ja siellähän se siili katseli ovensuussa että mitä te taas vaahtoatte. Vaikea ymmärtää, miten se on onnistunut pujahtamaan ovenraosta samalla kun jompikumpi meistä kulki ovesta… Nyt laskiessani illalla siilin vapaaksi, täytyy varautua noin puolen tunnin suuretsintään keskellä yötä.

Suomen siiliyhdistyksen kuvagalleriassa Tiian albumissa on kuvia pikkuruisista Nessun vauvoista!