Jättimatoyllätys

Mikko soitti eräänä päivänä minulle töihin ja kysyi, mihin laittaisi sirkkatilauksen mukana (tilaamatta) tulleet jättikset. Artturi sai yllätysherkkuja kaupan päälle! Meillähän on jo omiakin jättiksiä, mutta kun vertasin niitä näihin oikeasti aikuisiin niin omat kasvatit ovat vielä teinejä ;) Hyvä on taas totutella käsittelemään niitä, pitkästä aikaa ne tuntuivat taas tosi jättiläisiltä.

En ole ehtinyt kirjoittaa taaskaan pitkään aikaan. Artturi joutui olemaan yhden yön yksin kotona kun kävimme yhden yön reissun Kuopiossa ja Artturin mukaan ottaminen olisi ollut hankalaa. Laitoin paljon ruokaa ja raksuja kippoon ja Mirka kävi aamulla tarkistamassa, että siili on nukkumassa talossaan ja vesikuppi ei ole nurin. Artturi näytti pärjänneen hyvin. Kotiin tullessamme Artturi murjotti, että nytkö te jo tulitte takaisin kolistelemaan…

Ostin tänään Artturille muovisen ruokakipon :D En ole vielä uskaltanut mainita Mikolle asiasta… Kesä tulee ja aamuisin makuuhuoneessa on todella kuuma, kun ovi on pidettävä kiinni. Kuvittelen nyt, että muovisesta kupista ei lähde niin kovaa meteliä. Toinen hyvä puoli uudessa kipossa on sen pieni koko. Artturi saa paremmin noukittua hetkut kupista ilman, että tarvitsee auttaa kakkavarpailla. Valitettavasti jouduin ottamaan keltaisen kupin, sinisiä ei ollut tarjolla.

Taas yhtenä yönä etsimme siiliä joka paikasta. Meinasi jo usko ja mahdolliset piilopaikat loppua. Olin penkonut kaikki mahdolliset ja mahdottomat alakaapit, kenkätelineen ja reput lattialta ilman vilaustakaan siilistä. Mikko älysi kurkata makuuhuoneeseen ja siellähän se siili katseli ovensuussa että mitä te taas vaahtoatte. Vaikea ymmärtää, miten se on onnistunut pujahtamaan ovenraosta samalla kun jompikumpi meistä kulki ovesta… Nyt laskiessani illalla siilin vapaaksi, täytyy varautua noin puolen tunnin suuretsintään keskellä yötä.

Suomen siiliyhdistyksen kuvagalleriassa Tiian albumissa on kuvia pikkuruisista Nessun vauvoista!