3 vauvaa!

Tiia soitti ja kertoi, että Nessun pesässä piipittää kolme siilivauvaa! Minulla on ollut ongelmia Artturin päiväkirjan päivittämisen kanssa, joten päiväkirja ei ole pysynyt vauva-asioissa aivan ajan tasalla. Poikaset voi ottaa hieman syliteltäväksi parin viikon vanhoina, siihen asti Nessu mamman annetaan hoitaa poikasiaan rauhassa. Poikasten silmät avautuvat noin kolme viikkoa vanhoina ja samoihin aikoihin ne lähtevät tutustumaan pesän ulkopuolelle.

Artturi on harrastanut edelleen ruokakuppien kaatelua. Muutamana yönä Artturi on kaatanut myös vesikuppinsa. Yhtenä yönä Mikko sanoi nukkumaan tullessaan Artturin kaataneen kuppinsa. Aamulla huomasin vesikupin olevan tyhjä, ja menin vihaisena sanomaan Mikolle, että hänen olisi täytynyt täyttää vesikuppi, jos se oli kaatunut. Vastaukseksi sain, että ”täytinhän minä sen, pari kertaa”… Nyt tein uudesta rumasta ruokakupista vesikupin, ja ainakin tänä aamuna kuppi oli vielä pystyssä. Mietin jo yöllä pääni puhki mitä tekisin tälle kuppien kaateluongelmalle. Luulen syyn olevan vain siinä, että Artturilla on liian vähän tilaa. Siilihän saa juosta illat vapaana mutta yksin emme ole oikein uskaltaneet häntä vapaaksi jättää. Nykyään ei kyllä tietäisikään mistä sen aamulla löytäisi, on Artturi niin kovasti ruvennut kiipeilemään vaatekaappeihin ja muualle… Haaveilen vielä ostavani Artturille pienen kevyen kupin, jonka kolisteluun en heräisi, ja ainakin voisin luottaa siihen, ettei Artturin jalka tms. voi jäädä kupin alle. En taida uskaltaa kertoa Mikolle uuden kupin hankkimisesta, meillä kun on entisiäkin jo varmaan kolmelle siilille riittävästi…

Ostimme eilen uuden rikkaimurin Artturin sotkujen siivoamista helpottamaan. Pieni kokeilu osoitti kuitenkin, että Artturin pihan muovitettu alue on helpointa siivota harjalla ja rikkalapiolla kuten tähänkin asti. Nyt kun hiekka pysyy laatikossa, Artturin pihan siivoaminen on käynyt tosi nopeasti. Muualta löytyvien kakkojen imuroimiseen pikkuimuri sopii loistavasti.

Olen tarjonnut Artturille muutamana iltana pakastematoja elävien sijaan. Jauhomadot pääsivät lihotuskuurille muutamaksi päiväksi. Jättikset ovat jo melkoisen suuria, muutaman olen antanut Artturillekin, vaikkeivät olekaan vielä aikuisen kokoisia. Pelottaa suorastaan kuinka isoja niistä tulee, meillä kun ei ole ollut isoja jättiksiä pitkään aikaan. Täytyisi varmaan käydä eläinkaupassa ”ihailemassa” ;)

Poikaisia!

Artturista on tullut isä 20.4! Nessu äiti vahtii kuulemma haukkana pesäänsä. Poikaset ovat nyt neljän päivän ikäisiä, vielä täytyy odottaa pari päivää, ennen kuin pesään saa kurkata. Artturi juhlisti iloista perhetapahtumaa sirkka- ja matoaterialla. Menemme varmaankin katsomaan poikasia, kunhan ovat hieman vanhempia.

Artturi on ollut lähipäivinä todella kiukkuinen. Lisätessäni raksuja kuppiin sain varoa sormianikin kun Artturi tuli vihaisena katsomaan kuka häntä häiriköi. Artturi oli kaatanut yöllä vesikuppinsa ja heräsin aamulla tuttuun kupin kolisteluun. Kuppi oli varmasti kaatunut jo aiemmin, siilillä oli kova jano kun toin täyden kupin takaisin.

Nessun laskettu aika

Tänään on siis Nessun laskettu aika. Pesässä ei vielä kuitenkaan kuulema piippaa. Vaikka oma siili onkin ”vain” tuleva isä, jännitetään täälläkin poikasia kovasti!

Ostin Artturille (taas…) uuden ruokakupin. Herään lähes joka yö siihen, että Artturi kolistelee ruokakuppiaan. Tämä uusi kuppi painaa vähän yli 300g ja Artturi noin 400 grammaa. Toiveena oli siis kuppi, jota siili ei jaksaisi liikutella. Uusi kuppi on hurjan iso Artturille, eikä mielestäni edes kovin kaunis. Ajattelin sen kuitenkin olevan hyvä ostos, jotta saisin nukkua yöt rauhassa. Kun uusi kuppi oli ensi kertaa käytössä heräsin taas tuttuihin kolahduksiin. Ajattelin kuitenkin Artturin vain kokeilevan kupin painoa enkä jaksanut nousta katsomaan. Aamulla kuppi löytyi eri paikasta mihin olin sen jättänyt. Eli siis tämäkin kuppi taitaa olla liian kevyt! Seuraavaksi yöksi laitoin kupin nurkkaan kokeeksi, pysyisikö se siellä paremmin paikallaan. Vesikuppikin on nurkassa eikä Artturi sitä kaatele. Kuppi oli nyt samassa paikassa aamulla, saa nähdä pysyykö pidemmän päälle vai täytyykö edelleen nukkua makuuhuoneen ovi kiinni…

Kotona taas

Palasimme eilen kotiin pääsiäislomalta. Artturi oli viihtynyt hyvin Villen hoidossa. Myös automatkat sujuivat huomattavasti paremmin kuin joululomalla, muovinen kuljetuskoppa oli loistava ostos. Luulen, että Artturi tajusi jo varsinkin loppuajasta, että kopista on turha yrittää päästä ulos ja on vain parasta mennä nukkumaan matkan ajaksi.

Vessankäyttö oli unohtunut Artturilta täysin vierailun ajaksi. Luulen, että ensi kerralla en edes ota vessalaatikkoa mukaan kun Artturi ei sitä selvästikään käytä. Täytyy tyytyä siihen, että Artturi käyttää vessaa vain kotona talossa nukkuessaan.

Kotimatkalle lähtiessä Artturi pääsi vielä kyläilemään uuteen paikkaan, Mikon vanhempien luokse. Jo lyhyen tutustumisen jälkeen siili löysi vaatekaappien taakse johtavan pienen kolon. Onneksi huomasin sen ajoissa, ja kerkesin napata Artturin kiinni. Luulen Artturin päivärytmin mennen hieman sekaisin lomalla koska Artturi juoksenteli keskellä päivää hyvin virkeänä. Siilille riitti paljon uusia koloja tutkittavaksi ja ihmeteltäväksi. Artturi tutustui myös ensi kertaa sellaiseen ihmeeseen kuin peili: Artturi juoksi kaapin alta eteenpäin ja yhtäkkiä edessä olikin toinen siili! Artturille tuli kiire päästä takaisin turvallisesti piiloon kaapin alle! En olisi uskonut siilin ymmärtävän peilistä mitään mutta Artturi pelästyi sitä kyllä kovasti. Valitettavasti Artturi erehtyi seikkaillessaan lattialla luulemaan Lauran reppua vessaksi…

Kotona Artturi näytti tietävän heti tulleensa kotiin. Joululomalta palatessaan siili haisteli joka paikkaa kuin olisi aivan uudessa paikassa. Nyt Artturi näytti vain tarkastavan, että kaikki on missä pitääkin, kävi haistelemassa vesikupin, juoksupyörän ja hiekkalaatikon. Sitten täyttä ravia yläkertaan katsomaan onko fleeceputki paikoillaan.

Illalla Artturi sai taas eläviä sirkkoja. Jonkun verran sirkkoja näytti kuolleen, mutta vielä löytyi eläviäkin. Yksi iso sirkka onnistui pääsemään karkuun Artturin talon alle. Yritimme ensin laittaa Artturin hommiin ja pyydystämään sirkan ahtaasta kolosta, mutta lopulta jouduimme kuitenkin siirtämään koko kaapin.

Suurimmat jättimadot ovat nyt hyvin muhkeiden jauhomatojen kokoisia. Väritys on jo samanlainen kuin aikuisillakin madoilla. Purkissa käy sellainen kuhina, että kohta riittää jättiksiä kunhan vielä vähän kasvavat.

Artturi oli laihtunut lomalla noin 10grammaa. Annoin eilen oikein suuren annoksen ruokaa, koska matkalta oli jäänyt säilykesirkkoja ja pillarseja. Lisäksi Artturi sai jauhelihaa ja lohta. Lohi oli hävinnyt taas kupista joten se on selvästi alkanut maistumaan.

Artturin pääsiäisloma

Artturi lähti tänään Mikon kanssa pääsiäislomalle Kuopioon. Minä jouduin jäämään kotiin vielä pariksi päiväksi. Artturin ollessa poissa kotoa teen hänen talossaan suursiivouksen. Tänään kuurasin tolulla ja harjalla talon hyllyt ja rampit. Huomenna, kun hyllyt ovat ehtineet kuivua, lakkaan puuosat uudelleen. Muutaman kuukauden käyttö näkyy jo joissain kohdin melko selvästi ja pieni kunnostus on paikallaan. Hankin myös uuden muovimaton Artturin pihalle.

Aina vessassa käydessäni ihmettelen, että miksi Artturin vesikuppi on siellä, olenko unohtanut viedä Artturille vettä. Äsken taas mietin, että taidan lukea lehteä siihen asti, että Artturi herää ja on aika ruokkia siili…

Artturin alkumatka oli mennyt mukavasti. Nyt Artturi on Villen hoidossa Kuopiossa. Päivitän lomaterveisiä tänne kunhan kuulen miten siellä menee.

Ai niin, treffikuvia on vihdoin lisätty albumiin.
Lisäys: Ei näy ainakaan minun koneellani…

Kevätpäiviä

Artturin uusi sirkkatilaus saapui. Uudet sirkat ovat melkoisen pieniä, kuten tilattiinkin. Niissä ei ole niin paljon syömistä, mutta toisaalta ne eivät ole vielä muutaman päivän aikana sirittäneet yhtään. Artturille sirkat maistuvat kuitenkin oikein hyvin.

Tiia juuri kirjoittikin, että Nessun paino on noussut 70grammaa.

Huomasimme, että Artturin piikeissä osa on lyhyempiä ja pienempiä kuin toiset. Irtopiikkejä ei silti olla vielä havaittu.

Tänään Artturin ruokalistalla oli kokeeksi aivan uusi ruoka-aines: paistettu lohi. Se ei päässyt ainakaan heti lempiruokien top viitoseen… Haju kiinnosti kyllä mutta maistamaan Artturi ei uskaltautunut. Yritin olla ovela ja tarjoilin madot kupista, jossa oli myös lohta. Pari murua siili taisi näin saada vahingossa suuhunsa. Kokeilin myös sotkea lohta porkkanasoseeseen mutta sekään ei ollut oikein onnistunut yritys. Jätin vielä yöksi kuppiin pari kalamurusta. Suurta määrää Artturin ei olisikaan hyvä syödä uutta ruoka-ainetta kerralla, ettei maha mene sekaisin. Täytyy nyt tarjoilla kalaa pieniä määriä useampana iltana ja toivoa, että siili tottuisi siihen. Kuivatut kuoreethan ovat Artturin suurta herkkua. Niitä tarjoilen nykyään punnituksen yhteydessä: Ensin siili kuppiin vaa’alle ja sitten annan kalan rouskutettavaksi. Näin siili pysyy hyvin aloillaan ja ehdin nähdä vaa’an lukemankin. Tänään vaaka näytti taas 392 grammaa. Artturin paino näyttää vakiintuneen nyt tuohon lukemaan.

Tauko sirkutuksessa

Nessun paino on kuulemma noussut, ja siilirouva käy päivisinkin usein ruokailemassa, mikä viittaa selvästi tuleviin poikasiin. Siilin raskaus kestää noin 34-35 vuorokautta. Treffien ensimmäisestä päivästä on kulunut 34 vuorokautta 18.4. Vielä joutuu siis jännäämään pari viikkoa.

Artturin uusi hiekkalaatikko toimii melko hyvin. Hiekka pysyy laatikossa ja laatikkoon vievä ramppi on päällystetty ”eteisen matolla”, johon suurin osa hiekasta näyttää jäävän. Artturi löysi myös uuden piileskelypaikan rampin alta.

Eilen Artturi raukka ei ollut aivan kunnossa: Artturin alueelta löytyi ripulikakkaa ja porkkanasoseen A oli oksentanut nukkumisputken viereen. Kuitenkin siili oli eilen hyvin virkeä ja reipas. Myöhemmin maha oli näyttänyt toimivan jo aivan normaalisti (p-lingosta eli juoksupyörästä päätellen). Mikko väittää oksentamisen olevan seurausta porkkanasoseen nopeasta ahmimisesta… Taidan pienentää porkkanasoseannosta aivan pikkuruiseksi. Mikään ruokavalion muuttumisesta johtuva reaktio ei voi olla kyseessä kun Artturi on saanut saman iltamenun jo pidemmän aikaa.

Eilen Artturi söi viimeiset sirkat ja nyt nautimme hiljaisuudesta ja odotamme uutta erää saapuvaksi. Toivottavasti paketti tulee pian, Artturi rakastaa eläviä sirkkoja ja minä taas en todellakaan halua haisevaa paketillista kuolleita sirkkoja enää…

Jättikset ovat kasvaneet kovasti, vaikka ovatkin vielä pienempiä kuin tavalliset jauhomadot. Tänään suihkuttaessani niiden purkin huomasin, että niitä on hurjan paljon! Koppispurkissakin kiemurtelee jo pikkumatoja. Mietittiin Mikon kanssa, että mitenkähän valtavan isoja niistä tulee. Kaupasta ostettuinakin ovat melkoisen kokoisia. Ainakin jauhomadot ovat kaupassa paljon pienempiä kuin itse kasvatetut ja hyvin ruokitut…

Matojen koteloitusmisbuumi

Jauhomadot kaikissa purkeissa päättivät koteloitua yhtä aikaa. Me tilasimme noin kuukausi sitten lisää matoja pelastaaksemme koppisfarmin, kun koppiksia alkoi kuolla vanhuuteen. Nyt olen keräillyt aamuin illoin parikymmentä koteloa purkeista koteloiden laatikkoon. Koppiksia on kuoriutunut aika runsaasti, pyöreä arvio on, että purkissa vilistää noin 40 nuorta koppista. Koteloitakin alkoi olla reilusti yli sata. Tänään päätin, että nyt meillä on taas riittävästi (vähän liikaakin) koppiksia. Tein julman ratkaisun ja pakastin loput ostomadot ja kuoriutumista odottavat kotelot. Muuten meillä olisi pian ollut varmaan 300 koppista. Noin parikymmentä on siis yleensä sopiva määrä yhden siilin talouteen…

Jättimadot ovat vielä aika minejä. Ne elävät tyytyväisenä omassa purkissaan. Olen yrittänyt suihkutella ne pari kertaa päivässä. Purkissa on melkoinen kuhina kun kaikki madot tulevat juomaan.

Artturi on pistellyt iltaisin poskeensa eläviä sirkkoja. Minä tyydyn edelleen seuraamaan tapahtumaa turvallisen etäisyyden päästä. Uusi sirkkatilaus on jo tehty kun entisiä on jäljellä enää muutama.

Artturin paino oli laskenut noin viikko sitten 15-20 grammaa. Mitään syytä emme ole keksineet, enintään lisääntynyt liikunta. A on erittäin vilkas ja reipas, joten mitään sairautta ei pitäisi olla. Artturi söi mielestäni muutamana päivänä hieman vähemmän, mutta nyt ruokaa uppoaa taas kiitettävästi. Paino on nyt noin 395 grammaa. Eilen siili söi taas niin innokkaasti porkkanasosetta, ettei edes manikyyri häirinnyt! Kun vielä laitoin porkkanakupin taloon sopivalle korkeudelle, niin kynnet oli helppo napsia lyhyemmäksi lähes huomaamatta.