Sirkkojen metsästystä

Artturi on saanut lähipäivinä sirkka-aterian elävänä (ja pomppivana…). Mikon palattua lomalta kotiin olemme antaneet Artturille vain eläviä sirkkoja. Minä osallistun tähän operaatioon lähinnä juoksemalla sirkkoja karkuun ja kiljumalla niin, että Artturi säikkyy… Artturi yleensä metsästää sirkan ja juoksee syömään saaliinsa jonnekin piilopaikkaan. Nyt A on jo oppinut, että sirkkoja saa lisääkin ja tulee heti odottamaan seuraavaa edellisen syötyään

Artturin uusi iso hiekkalaatikko on suunnitteilla. Tällä hetkellä ongelmana on hienon hiekkapuhallushiekan kulkeutuminen jaloissa ympäri asuntoa. Olen suunnitellut laittavani uuteen hiekkalaatikkoon rampin, jossa on samaa ”eteisen mattoa”, kuin Artturin talon rampeissa. Toivon, että suuri osa hiekasta tarttuisi mattoon eikä leviäisi ympäri olohuonetta.

Maanantaita

Eilen Artturi sai juosta pitkään vapaana koko talossa ja näytti poika nauttivan kovasti! Raukka joutui taas tassupesulle kun oli päässyt tassut ”vähän” sottaantumaan. Artturi oli treffeillä ruhjonut vähän leukaansa, ja kävimme taas pienen taistelun siitä, puhdistetaanko leuka vaiko ei. Jokainen eepeen omistaja varmasti ymmärtää, miten helppoa on työntää siilin leuan alle desinfiointiaineeseen kasteltu vanutuppo ja puhdistaa haavat. Onnistuin siinä kuitenkin melko hyvin kun Artturi oli kylvyn jälkeen paketoituna pyyhkeeseen. Päästettyäni siilin vapaaksi Artturi juoksi hiekkalaatikolle ja hankasi leukaansa hiekkaan, kai saadakseen pahan hajun pois… Tiedä sitten oliko puhdistamisesta lopulta mitään hyötyä. Hyvin pikku haavat ovat lähteneet parantumaan mutta hyvä on kuitenkin putsata, ettei pääse tulehtumaan.

Eilen huomasin asian, jota olin miettinyt jo aiemminkin. Otin Artturin syliin siilin herättyä unilta. Artturi ei olisi halunnut olla juuri yhtään sylissä, kiemurteli ja tuhisi. Kun laskin Artturin takaisin, huomasin, että hänellä oli ollut vain kova vessahätä. Sama toistui vielä myöhemmin kylvystä tulon jälkeen. Positiivista, että Artturi ei tee jätöksiään syliin vaan ilmoittaa kovasti haluavansa asioida vessassa. Vessanhan ei toki tarvitse olla hiekkalaatikko, parkettilattia kelpaa yhtä hyvin…

Paluu yhden siilin talouteen

Nessu lähti äskettäin kotiin. Tuntuu hiljaiselta, kun nessu ei ole enää eteisessä tuhisemassa ja tutkimassa joka paikkaa.

Aamulla heräsin aikaisin kokeilemaan, mitä Nessu nyt sanoisi yhteiselosta. Kaivoin Artturin esille putkestaan, ja laitoin lattialle Nessun kopin luokse. Siirsin fleesejä Nessun kopissa ja huomasin, ettei siili ollutkaan siellä! Nessu siis majaili eteisessä, jossa ei juurikaan ole siilille piilopaikkoja. Kävin kenkähyllyn jokaisen kengän läpi ja avasin mattorullan hyvin varovasti mutta ei jälkeäkään siilistä. Vaihtoehdoiksi jäi ”muurin” yli kiipeäminen olohuoneen puolelle tai sitten piileskely vaatekaapeissa. Tarkistin olohuoneesta yleisimmät siilinlymyilypaikat mutta Nessua ei vaan näkynyt. Pari vaatekaapin alahyllyä tutkittuani löysin Nessun nukkumasta liinavaatteiden seasta. Tyttö oli ajatellut etsiä itselleen pehmeämmän nukkumapaikan. Nessu tuhisi kovasti kun jouduin nostamaan hänet pois mukavasta nukkumapaikasta. Deittailu ei taaskaan ollut yhtään Nessun mieleen ja Artturi raukka joutui juoksemaan karkuun vihaista morsiantaan.

Tänään kerkesin pariinkin kertaan nostaa Nessun pois lakanoiden seasta. Oma koppi ei tuntunut yhtään mieluisalta puhtaiden lakanoiden jälkeen. Lopulta siirsin juoksupyörän kaapin eteen, ettei Nessu pääsisi sinne enää. Kovasti siilirouva kuitenkin yritti raivata esteet tieltään.

Toivon, että Artturi palautuu nyt ”entiselleen”, mukavaksi siilipojaksi ja lakkaa hyökkäilemästä hihojeni kimppuun, vaikka käyttäisinkin The Fleecetakkia!

Todella kivaa oli kyllä tutustua Nessuun ja huomata, miten erilaisia siilit voivat olla luonteeltaan. Nyt vain jännätään odottaako Nessu poikasia!

Kuvia treffeiltä lisätään kuvagalleriaan kun Mikko palaa talvilomalta kotiin.

Treffit osa 2

Sen jälkeen kun viimeksi kirjoitin, treffit eivät ole sujuneet yhtä hyvin. Eilen illalla päästin siilit taas yhteen. Aluksi näytti, että kummallakaan ei ole kovin suurta kiinnostusta toista kohtaan. molemmat vain juoksentelivat ympäriinsä ja vähän haistelivat toisiaan. Artturi kuitenkin jossain vaiheessa tajusi, että ahaa, tyttösiili! Nessu olikin yllättäen tällä kertaa vihainen, tuhisi kovasti Artturille ja poikaparka joutui juoksemaan karkuun. Artturi oli kuitenkin hyvin sinnikäs kosija. Ajattelin, että seuraan tilannetta ja katson, voisiko Nessu heltyä Artturin yritykselle. toisin kuitenkin kävi, Nessu hermostui Artturille kunnolla ja pelastettuani Artturin Nessun hampaista päätin erottaa siilit ja kokeilla myöhemmin uudelleen. Ruokin siilit ja annoin molempien olla rauhassa. Kokeilin vielä vähän ajan päästä uudelleen mutta Nessu oli vihainen Artturille.

Heräsin toiveikkaana vielä aamuyöstä katsomaan, olisiko Nessu nyt suostuvaisempi. Tyttö kuitenkin oli päättänyt, että treffit saa riittää. Sama homma näyttää jatkuvan myös tänään. Päästin siilit taas yhteen ja jonkun aikaa kesti melko rauhallista haistelua kunnes Nessu hermostui kunnolla ja tarrasi kiinni Artturiin. Aion kuitenkin kokeilla vielä myöhemmin siilien päästämistä yhteen. Tässä vaiheessa luulen kyllä, että Nessu ei tässä enää suvaitsevammaksi muutu.

Meidän keittiönkaapista kuuluu toisinaan hiljaista siritystä. Uskaltauduin antamaan sirkoille lisää porkkanaa, kun entiset oli melkein kaikki syöty.

Treffit

Aika on mennyt siilejä seuraillessa niin, etten ole ehtinyt pitää päiväkirjaa ajan tasalla. Nessu tuli siis pari päivää sitten treffeille. Herättelimme Artturin heti tutustumaan morsiameensa. Ei mennyt kovinkaan kauaa kun oli jo rakkautta ilmassa. Olin iloinen, että tämänhän alkaa oikein hyvin. Homman hoidettuaan Artturi vahti Nessua hyvin tarkasti. Nessu juoksi ”turvaan” Artturin pieneen vessalaatikkoon nukkumaan. Artturi ei mahtunut sisälle laatikkoon vaan joutui jäämään ulkopuolelle, välillä Artturi yritti tassulla herätellä Nessua. Raukka ei näköjään ollut vielä tajunnut, että siilillä on tosiaan piikit: ensin Artturi kokeili ”taputtaa” Nessua ja sitten sattui tassuun kamalasti kun oli tökännyt tassunsa Nessun pystyssä oleviin piikkeihin!

Tarkkailtuani tilannetta jonkun aikaa huomasin, että Artturi on pikemminkin vihainen eikä rakastunut Nessuun. Siilit juoksivat välillä melkoista kilpajuoksua, Nessu karkuun ja Artturi perästä. Artturi yritti purra Nessua ja tuhisi sille vihaisesti. Jouduin erottamaan siilit ja laittamaan Artturin omaan taloonsa. Artturi oli sylissäkin vihainen, puhisi ja yritti purra. Nessu sen sijaan oli oikein reipas, lähinnä vain hämmästynyt Artturin oudosta käytöksestä.

Pidimme siilit erillään seuraavaan iltaan, jolloin yritimme uudelleen laittaa siilit yhteen. Unilta herätettynä Artturi oli tavallinen oma itsensä. Laitoimme Artturin Nessun alueelle ja seurasimme mitä tapahtuu. Nyt Artturi käyttäytyi kuin ensitapaamisella, oli heti kiinnostunut Nessusta siinä mielessä. Seurasimme tarkasti muuttuuko Artturi taas vihaiseksi mutta Artturi osoittautui kunnon herrasmieheksi. Jälkeenpäin seurasi taas ”kilpajuoksua”, joka aluksi näytti Artturin vikittely-yrityksiltä. Artturi kuitenkin näytti taas yrittävän purra joten siilimies joutui taas jäähylle. Nessu meni treffeistä uupuneena unille. Ajattelin, että vietänpä nyt rauhallista koti-iltaa siilini kanssa tavalliseen tapaan: Artturi juoksentelemassa ja minä lukemassa kirjaa lattialla. Minulla sattui olemaan päällä The Fleecetakki (Artturin ”tyttöystävä”). Asettauduin mukavaan lukuasentoon lattialle Artturin touhutessa ympärillä. Äkkiä Artturi huomasi ”tyttöystävänsä” ja hyökkäsi suoraan hihaan kiinni. Ensin naureskelin Artturin aggressiivisuudelle tyttöystäviään kohtaan mutta kun A onnistui nappaamaan samalla myös minua ihosta kiinni, joutui siili nopeasti takaisin omaan aitaukseensa.

Artturi on ollut molempina iltoina aivan outo lisääntymispuuhat hoidettuaan. Siili tahtoisi kovasti takaisin Nessun luokse ja juoksentelee yliaktiivisena ympäriinsä tyttöään etsien. Yhteen siilejä ei kuitenkaan voi laittaa koska Artturi on aggressiivinen Nessua kohtaan. Käytäntönä on yleensä tuoda tyttösiilit poikasiilien luokse kylään, koska tytöt ovat yleensä ”vaikeasti tavoiteltavia” ja voivat olla aggressiivisia poikia kohtaan, jos esimerkiksi nuoret urokset eivät tiedä mitä pitäisi tehdä. Poikasiilit taas yleensä suvaitsevat tyttöjä reviirillään. Artturi kyllä selvästi osaa hoitaa hommansa, mutta sen jälkeinen aggressiivisuus on outoa. Eilen nostettuani Artturin takaisin aitaukseensa siili yritti vielä kurkotella aitauksesta yli ja raapi seiniä sekä hyökätä käteni kimppuun!

Treffit jatkuvat siis niin, että siilit tapaavat iltaisin melko pikaisesti. Sen jälkeen Artturi joutuu jäähylle ja jos poika sattuu olemaan vielä yöllä oma itsensä, voidaan yrittää toisenkin kerran. Mitään söpöä yhteiseloa tässä on varmaan enää turha kuvitella.

On todella hauska seurata Nessun touhuja ja huomata, miten erilainen siilipersoona tämä on Artturiin verrattuna. Nessu on paljon tummempi kuin Artturi ja neidolla on todella suuret korvat. Siilit liikkuvatkin aivan eri tavalla: Artturi vetelee nopeita spurtteja ja pysähtyy välillä tarkkailemaan tilannetta, Nessu taas juoksentelee tasaisemmin. Artturi nukkuu aamusta iltaan pieniä vessassa ja ruokakupilla käyntejä lukuun ottamatta, Nessu taas oli eilen päivälläkin puuhakkaasti osallistumassa siivoukseen ja kaikkeen mahdolliseen. Nessu majailee meillä eteisessä ja välillä on ongelmia päästä sujahtamaan ulko-ovesta niin, että Nessu jää kotiin. Tyttö olisi niin kovin utelias ja innokas lähtemään mukaan. Sylisiili Nessu ei sen sijaan missään nimessä ole. Ei tykkää yhtään silittelystä, haluaa puuhailla ihan itsekseen omia juttujaan. Tajusin, että meillä saattaa sittenkin olla se sylisiili, Artturihan toisinaan istuskelee pitkiäkin aikoja sylissä ja antaa nätisti silitellä.

Vielä vähän matouutisia. Olen hoitanut jättiskoppiksia tosi laiskasti, multa on aina kerinnyt kuivaa ennen uutta kastelua. Eilen ajattelin, että nyt sisustan koppisten laatikon uudelleen ja laitan niille enemmän multaa. Nostin koppikset tilapäismajoitukseen ja olin jo kaivanut multapussin ja muut tarvikkeet esille. Kuoputin terraariota lusikalla erotellen ruoka-aineet ja mullat ja mitä huomasinkaan: purkkihan olikin täynnä pikkuruisia matoja! Huonosta hoidosta huolimatta meillä oli valtavasti minimatoja terraariossa. Kävin ostamassa kopppiksille uuden pikkuterraarion, etteivät syö pikkumatojaan. Nyt sisustin sen paremmin kuin edellisen ja lupasin itselleni huolehtia näistä purkeista nyt paljon paremmin kuin tähän asti.

Ja eilen onnistuimme saamaan myös ne nettikaupan sirkat elävinä kotiin asti! Kolmas kerta toden sanoo ja niin päin pois. Nyt ne ovat isommassa muoviterrassa. Hassuja otuksia, pomppivat välillä kuin popkornit… Annoimme Artturille heti sirkan, mutta Artturi söi vain puolet sirkasta. A oli juuri vetänyt matoaterian, joten ei tainnut olla niin kova nälkä enää. Mikko lähti lomalle, joten minä hoitelen nyt sirkkoja ihan itsekseni ja syötän siileille sirkkoja – säilykkeenä!

Nessua odotellaan

Nessu tulee aivan kohta. Odottelemme jännityksellä miten Artturi suhtautuu morsiameensa. Siivosin Artturin talon ja pihan puhtaaksi ja käytin Artturin mahapesulla. Artturi meni jatkamaan vielä päiväuniaan ja me ihmiset odottelemme summerin soimista.

Matoja meillä ainakin piisaa, nettikaupasta tilatut madot ovat kasvaneet todella mehukkaiksi. Uusia koteloitakin on löytynyt muutama, myös omista kasvateista. Ensimmäinen uusi koppis pitkästä aikaa on jo päästetty muiden lajitovereiden joukkoon.

Puolivuotissynttärit

Tänään Artturi täyttää puoli vuotta eli hän on nyt täysi-ikäinen siilimies! Tänään Artturi on myös asunut meidän kanssamme neljä kuukautta. Juhlapäivä siis. Ostin Artturille syntymäpäivälahjaksi (ja työkavereideni iloksi…) neljä elävää sirkkaa. A taitaa saada illalla myös suuren matoannoksen.

Porkkanasosetta en taida uskaltaa antaa, vaikka se suurta herkkua onkin. Muutama päivä sitten Artturin syötyä porkkanasosetta ja matoja A oli oksentanut aitaukseensa. Muuta hätää Artturilla ei näyttänyt olevan, paino ei ole laskenut ja siili on hyvin vilkas ja touhukas.

Artturi on osallistunut lähiaikoina kotitöihin innokkaasti, muun muassa lakanoiden narulle ripustaminen on hänen mielestääntodella hauskaa. Kaikki uusi kiinnostaa valtavasti, kunhan siitä ei lähde kovaa ääntä. Nykyään vietämme usein yhdessä aikaa niin, että luen lattialla kirjaa ja Artturi touhuilee ympärillä. Silittämisestä Artturi ei tykkää yhtään silloin kun saa juosta vapaana. Silloin joutuu siili vähän tuhahtelemaan minulle kun en ymmärrä antaa toisen olla rauhassa.

Artturi on ruvennut mellastamaan öisin niin, etten saa nukuttua. A viskelee ruokakuppejaan pitkin poikin ja minä kömmin unenpöpperöisenä ottamaan kupit pois ja tarjoilemaan lisää sapuskaa. Joko siilimme on niin viisas, että ymmärtää saavansa kolistelulla lisää ruokaa tai sitten Artturilla on vain tylsää.

Ostin tänään myös vauvan kylpyöljyä Artturin mahan pesemiseen. Tähän asti Artturi on pesty pelkällä vedellä, mutta sillä ei oikein mahanalusen keltaisuus häviä turkista. Täytyyhän pikkumiehemme olla siisti ja puhtoinen kun Nessu saapuu treffeille ensi viikolla.

Ja kiitos kommenteistanne, kivaa tietää vähän Artturin päiväkirjan lukijoistakin :)