Treffit

Aika on mennyt siilejä seuraillessa niin, etten ole ehtinyt pitää päiväkirjaa ajan tasalla. Nessu tuli siis pari päivää sitten treffeille. Herättelimme Artturin heti tutustumaan morsiameensa. Ei mennyt kovinkaan kauaa kun oli jo rakkautta ilmassa. Olin iloinen, että tämänhän alkaa oikein hyvin. Homman hoidettuaan Artturi vahti Nessua hyvin tarkasti. Nessu juoksi ”turvaan” Artturin pieneen vessalaatikkoon nukkumaan. Artturi ei mahtunut sisälle laatikkoon vaan joutui jäämään ulkopuolelle, välillä Artturi yritti tassulla herätellä Nessua. Raukka ei näköjään ollut vielä tajunnut, että siilillä on tosiaan piikit: ensin Artturi kokeili ”taputtaa” Nessua ja sitten sattui tassuun kamalasti kun oli tökännyt tassunsa Nessun pystyssä oleviin piikkeihin!

Tarkkailtuani tilannetta jonkun aikaa huomasin, että Artturi on pikemminkin vihainen eikä rakastunut Nessuun. Siilit juoksivat välillä melkoista kilpajuoksua, Nessu karkuun ja Artturi perästä. Artturi yritti purra Nessua ja tuhisi sille vihaisesti. Jouduin erottamaan siilit ja laittamaan Artturin omaan taloonsa. Artturi oli sylissäkin vihainen, puhisi ja yritti purra. Nessu sen sijaan oli oikein reipas, lähinnä vain hämmästynyt Artturin oudosta käytöksestä.

Pidimme siilit erillään seuraavaan iltaan, jolloin yritimme uudelleen laittaa siilit yhteen. Unilta herätettynä Artturi oli tavallinen oma itsensä. Laitoimme Artturin Nessun alueelle ja seurasimme mitä tapahtuu. Nyt Artturi käyttäytyi kuin ensitapaamisella, oli heti kiinnostunut Nessusta siinä mielessä. Seurasimme tarkasti muuttuuko Artturi taas vihaiseksi mutta Artturi osoittautui kunnon herrasmieheksi. Jälkeenpäin seurasi taas ”kilpajuoksua”, joka aluksi näytti Artturin vikittely-yrityksiltä. Artturi kuitenkin näytti taas yrittävän purra joten siilimies joutui taas jäähylle. Nessu meni treffeistä uupuneena unille. Ajattelin, että vietänpä nyt rauhallista koti-iltaa siilini kanssa tavalliseen tapaan: Artturi juoksentelemassa ja minä lukemassa kirjaa lattialla. Minulla sattui olemaan päällä The Fleecetakki (Artturin ”tyttöystävä”). Asettauduin mukavaan lukuasentoon lattialle Artturin touhutessa ympärillä. Äkkiä Artturi huomasi ”tyttöystävänsä” ja hyökkäsi suoraan hihaan kiinni. Ensin naureskelin Artturin aggressiivisuudelle tyttöystäviään kohtaan mutta kun A onnistui nappaamaan samalla myös minua ihosta kiinni, joutui siili nopeasti takaisin omaan aitaukseensa.

Artturi on ollut molempina iltoina aivan outo lisääntymispuuhat hoidettuaan. Siili tahtoisi kovasti takaisin Nessun luokse ja juoksentelee yliaktiivisena ympäriinsä tyttöään etsien. Yhteen siilejä ei kuitenkaan voi laittaa koska Artturi on aggressiivinen Nessua kohtaan. Käytäntönä on yleensä tuoda tyttösiilit poikasiilien luokse kylään, koska tytöt ovat yleensä ”vaikeasti tavoiteltavia” ja voivat olla aggressiivisia poikia kohtaan, jos esimerkiksi nuoret urokset eivät tiedä mitä pitäisi tehdä. Poikasiilit taas yleensä suvaitsevat tyttöjä reviirillään. Artturi kyllä selvästi osaa hoitaa hommansa, mutta sen jälkeinen aggressiivisuus on outoa. Eilen nostettuani Artturin takaisin aitaukseensa siili yritti vielä kurkotella aitauksesta yli ja raapi seiniä sekä hyökätä käteni kimppuun!

Treffit jatkuvat siis niin, että siilit tapaavat iltaisin melko pikaisesti. Sen jälkeen Artturi joutuu jäähylle ja jos poika sattuu olemaan vielä yöllä oma itsensä, voidaan yrittää toisenkin kerran. Mitään söpöä yhteiseloa tässä on varmaan enää turha kuvitella.

On todella hauska seurata Nessun touhuja ja huomata, miten erilainen siilipersoona tämä on Artturiin verrattuna. Nessu on paljon tummempi kuin Artturi ja neidolla on todella suuret korvat. Siilit liikkuvatkin aivan eri tavalla: Artturi vetelee nopeita spurtteja ja pysähtyy välillä tarkkailemaan tilannetta, Nessu taas juoksentelee tasaisemmin. Artturi nukkuu aamusta iltaan pieniä vessassa ja ruokakupilla käyntejä lukuun ottamatta, Nessu taas oli eilen päivälläkin puuhakkaasti osallistumassa siivoukseen ja kaikkeen mahdolliseen. Nessu majailee meillä eteisessä ja välillä on ongelmia päästä sujahtamaan ulko-ovesta niin, että Nessu jää kotiin. Tyttö olisi niin kovin utelias ja innokas lähtemään mukaan. Sylisiili Nessu ei sen sijaan missään nimessä ole. Ei tykkää yhtään silittelystä, haluaa puuhailla ihan itsekseen omia juttujaan. Tajusin, että meillä saattaa sittenkin olla se sylisiili, Artturihan toisinaan istuskelee pitkiäkin aikoja sylissä ja antaa nätisti silitellä.

Vielä vähän matouutisia. Olen hoitanut jättiskoppiksia tosi laiskasti, multa on aina kerinnyt kuivaa ennen uutta kastelua. Eilen ajattelin, että nyt sisustan koppisten laatikon uudelleen ja laitan niille enemmän multaa. Nostin koppikset tilapäismajoitukseen ja olin jo kaivanut multapussin ja muut tarvikkeet esille. Kuoputin terraariota lusikalla erotellen ruoka-aineet ja mullat ja mitä huomasinkaan: purkkihan olikin täynnä pikkuruisia matoja! Huonosta hoidosta huolimatta meillä oli valtavasti minimatoja terraariossa. Kävin ostamassa kopppiksille uuden pikkuterraarion, etteivät syö pikkumatojaan. Nyt sisustin sen paremmin kuin edellisen ja lupasin itselleni huolehtia näistä purkeista nyt paljon paremmin kuin tähän asti.

Ja eilen onnistuimme saamaan myös ne nettikaupan sirkat elävinä kotiin asti! Kolmas kerta toden sanoo ja niin päin pois. Nyt ne ovat isommassa muoviterrassa. Hassuja otuksia, pomppivat välillä kuin popkornit… Annoimme Artturille heti sirkan, mutta Artturi söi vain puolet sirkasta. A oli juuri vetänyt matoaterian, joten ei tainnut olla niin kova nälkä enää. Mikko lähti lomalle, joten minä hoitelen nyt sirkkoja ihan itsekseni ja syötän siileille sirkkoja – säilykkeenä!