Aina ei tarvitse purra

Tämän kirjoituksen jälkeen saan varmasti taas kunnolla hampaita mutta uskallan silti sanoa, että Artturi ei selvästikään ole yhtä hanakka puremaan kuin aiemmin. Vieläkin saa varoa sormiaan esimerkiksi pesun ja sylissäpitämisen yhteydessä. Jos Artturi on lattialla, myös vieraat ja kiinnostavanhajuiset sormet ovat saaneet olla rauhassa. Välillä olen kyllä vähän pelännyt kyläilevän ihmisen sormien puolesta ja melkein pyytänyt vetämään sormet siilin nenän edestä pois. Artturi kuitenkin haistelee aikansa ja ikään kuin kohauttaa olkapäitään, "ai tuommoinen ihminen on tänään vierailulla" ja jatkaa matkaansa.

Olen jatkanut Artturin kesyttämistä pitämällä Artturia joka ilta sylissä. Välillä siili on aivan rento lätty, välillä taas puhiseva pallo. Hassua on, että A näyttää tottuneen normaaliin rutiiniin: ensin A saa pikkumatoja sylissä kädestä, sitten istuskellaan vähän aikaa paijattavana ja sitten saa herkkujättiksiä. Jos otan siilin muuten vaan syliini antamatta matoja, seuraa äkäinen puhina.

Jalkapalloilija

Artturilla on muutamia leluja, vaikka en tiedäkään kuinka paljon lelut Artturia oikeasti kiinnostavat. Artturi sai ensimmäisenä joulunaan Lauralta pienen punaisen pallon, jota A töytäisee aina välillä ohi juostessaan. Artturi sai synttärilahjaksi pari kumilelua, joita on myös joskus vähän maisteltu (kun kierittelin niitä ensin jättiksissä..). Huovutettua villapalloa Artturi myös retuuttaa välillä. Pääsääntöisesti lelut siis vain ovat ns. Artturin tiellä ja niitä voidaan vähän haistella ohi juostessa. Eräänä iltana Artturi yllätti taas meidät innostumalla pelaamaan "jalkapalloa" punaisella pallollaan. Pitäisi ehkä paremminkin sanoa, että käsipalloa kun A yritti purra palloa ja kieritti sitä etutassuillaan eteenpäin ja juoksi aina itse perässä! Harmi, ettei ollut taas kamera käsillä.

Yhtenä iltana päätin testata, leikkiikö Artturi leluillaan öisin vai saavatko ne olla rauhassa. Yleensä lelut ovat hujan hajan Artturin alueella. En voi olla varma liikutteleeko niitä Artturi vai ihmiset epähuomiossa ohikulkiessaan. Laitoin lelut riviin paikkaan, joka ei ole aivan Artturin reitin varrella, jotta A ei tönisi niitä vain juostessaan niiden ohi. Aamulla lelut olivat taas ympäriinsä lattialla ja kaikkia oli selvästi riepoteltu. Eli siis jotain virikettä ne varmasti tarjoavat. Parhaita juttuja Artturin mielestä kuitenkin ovat rakas juoksupyörä ja raksupallo.

Tässä on nyt myös joskus lupaamani kuva Artturin kuljetuskopin "talvitakista". Pahoittelen kuvan laatua, mutta näin talvella valo ei meinaa millään riittää. Siilikuvauksessa ei viitsi salamaakaan käyttää. (Siili on muuten kuvaushetkellä kopin takana, ei suostunut tulemaan kuvaan). Yläkuvassa on Artturin joululahjaksi saama uusi iglupesä.

Kylpysiili

Vaikka meillä kylvetään suurinpiirtein kerran viikossa (siis Artturi), ei A pidä peseytymisestä vieläkään yhtään. Paradoksaalista on, että pesun jälkeen Artturi on paljon kesympi ja antaa jopa silitellä mahasta. Luulisi, että Artturi kantaisi kaunaa ja olisi entistä ärhäkämpi kylvyn jälkeen. Vessahätä iskee aina pesun jälkeen. Puhdasta siiliä olisi kiva silitellä ja pitää sylissä mutta Artturi ei kuitenkaan tee koskaan tarpeitaan syliin vaan hänet on päästettävä lattialle.

Leikkasin pesun jälkeen Artturin kynnet. Tällä kertaa operaatio kävi melko nopeasti ja helposti. Lemmikkien kynsisakset vaan eivät ole kovin terävät, välillä sakset vaan taittavat kynnen leikkaamatta sitä poikki tai kynsi jää jostain reunasta kiinni. Ihmisten kynsisaksilla ei ollut sitä ongelmaa. Ne ovat kuitenkin suunniteltu ihmisten suorien kynsien leikkaamiseen ja Artturin kynnet saattavat lohjeta pahasti niillä leikattaessa
Tässä on vielä kuva Artturin nykyisestä siililandiasta. Tässä kuvassa ei vielä näy Artturin uutta hienoa turkoosia pesää (missä muuten A vetelee tälläkin hetkellä unia :) ). Artturilla on myös hieno töistä saamani mattoputki ja Artturin oma kassi näiden piilopaikkojen lisäksi. Valokuvailu on jäänyt vähemmälle kun aina on nykyään pimeää ja ikiliikkujasiilistä on tosi vaikeaa saada tarkkoja kuvia päivänvalossakaan.

Loppiaista

Artturin joululoma sujui tänä vuonna oikein hyvin. Artturi nukkui koko matkan rauhallisesti kopissaan. Perillä Kuopiossa odotti taas lattialämmitetty kylpyhuone-sauna eli oikea siilin hotelli. Ainoa miinuspuoli oli, että unohdin kiireessä Artturin juoksupyörän kotiin. Artturilla oli onneksi tilaa missä juoksennella, vaikka Artturin pyörää ei tietenkään korvaa mikään. Tarkkana sai taas olla kylpyhuoneesta lähtiessään, Artturi olisi mielellään laajentanut reviiriään kylpyhuoneen ulkopuolelle. Välillä kuultiinkin kiljahduksia: siili karkuteillä!

Artturi sai joulun kunniaksi oikean jouluaterian: paljon lihavia matoja ja kanankaula paketoituna paperiin. Kotona Artturia odotti vielä uusi hieno iglupesä. Toisin kuin yleensä käy, Artturi hyväksyikin heti uuden pesänsä ja käy siellä välillä nokosilla! Pesä löytyi ikean lastenosastolta, se on tarkoitettu seinään kiinnitettäväksi lelujen tms. säilytyspaikaksi. Vaakatasoon laitettuna siitä tulee täydellinen siilinpesä! Isä arveli, että jos joskus haluaa pitää lattiat siistinä, Artturi voitaisiin ripustaa seinälle pesässään. Ei taida isä tuntea Artturin kiipeilynlahjoja...

Joulupäivänä katsoimme Villen huoneessa elokuvaa ja Artturi juoksenteli ympärillämme. Istuin lattialla seurustellakseni Artturin kanssa ja annoin A:lle matoja. Artturi yllätti minut iloisesti kiivetessään syliin ja jääden paikalleen makaamaan siliteltäväksi! En tiedä iskikö siilille koti-ikävä, kotona ei tämmöistä ihmettä ole nähty, että Artturi asettuisi vapaaehtoisesti siliteltäväksi.

Uusi vuosi vaihtui Artturin kotona rauhallisesti. Viime vuonna Artturi ei näyttänyt yhtään välittävän rakettien paukahtelusta, joten tänä vuonna uskalsimme jättää Artturin illaksi yksin. Kotona meitä odotti taas hölmistynyt siili, joka ihmetteli, että joko te tulette kotiin... Madot kuitenkin maistuivat Artturille hyvin vaikkei muuten tainnut ollakaan meitä ikävä...