Monday, February 06, 2006

Pakkaspäiviä

Viime viikolla meillä vieraili eräs uusi siileistä kiinnostunut tuttavuus. Samoin kuin me kävimme tutustumassa Topiin, Nekkuun, Väinöön ja Wandaan, mekin halusimme antaa tulevalle siilistille mahdollisuuden päästä ihmettelemään siiliä livenä. Artturi vaan ei tietenkään pitänyt aikaisesta herätyksestä vaan tuhisi ja palloili sylissä. Artturi meni kuitenkin reippaasti haistelemaan, kuka meillä on vierailemassa.

Naudan vähärasvainen jauheliha ei edelleenkään ole kovin suurta herkkua siilimme mielestä. Eilen kokeilin sekoittaa sen porkkanasoseeseen, kun ajattelin, että se menee huomaamatta soseen mukana. Toisin kuitenkin kävi. Artturi huomasi heti, että siinä on nyt jotain vikana ja jätti soseen melkein kokonaan syömättä. Artturilla on nykyisin tapana viskellä ja kolistella pientä sosekuppiaan niin kovasti, että joudun hakemaan sen pois saadakseni nukuttua. Nyt laitoin Artturille lisää leluja pihalle, toivottavasti ne ovat mielenkiintoisempia pyöriteltäviä kuin ruokakupit...

Taas pakkasmittari näyttää miinus 20 astetta. Luulen, että kylmät pakkaspäivät ja kuiva huoneilma kuivattavat Artturinkin ihoa, A on taas rapsutellut itseään kovasti.

Tänään aion antaa Artturille ensimmäistä kertaa itse kasvatettuja matoja. Eilen syötin viimeiset surkean pienet ostomadot. Tuntuu, että ne ovat kerta kerralta huonompia ja pienempiä. Annoin madoille aamulla porkkanaa juomaksi ja huomasin, että isoimmat madot ovat jo todella suuria ja muhkeita. Ne päihittävät kyllä reippaasti varsinkin tuon viimeisen purkin ostomadot.

Jättiksiä on koteloitunut yksi lisää. Kokeilin, että kaikki ovat vielä hengissä. Osa madoista on odottamassa vielä yksiöissään koteloitumista. Täytyy kuitenkin vähitellen ruveta sisustamaan koppisten kotia. Muistelen, että niiden kotelovaihe kestään noin pari viikkoa. Jättisten hoito on hieman vaativampaa kuin pikkumatojen. Jättiksillä täytyy olla turveta tms. pohjamateriaalina ja niiden laatikko täytyy pitää kosteana. Jauhomadoille riittää kun on jotain hiutaleita ruokana ja jotain kosteampaa evästä juotavana.

2 Comments:

Anonymous Anonymous said...

Morjens, ajattelin nyt kommentoida kun ihan käskettiin=) Kiitokset vielä kerran mukavasti vierailusta. Sai kerralla oikein rautaisannoksen siilitietoutta. Ja Artturi oli aivan loistotyyppi. Pienestä palloilusta ja tuittuilusta huolimatta kaveri tuli heti haistelemaan, että kukas se nyt on tullut kylään..Mun siiliprojekti on nyt edistynyt sen verran, että mulla on parhaillaan viikon verran hoidossa yksi hurmaava valkovatsa=) Ehkä se omakin siili tulee sitten jossain vaiheessa, kun allergiaoireita ei näytä ilmaantuvan. Nyt kun on päässyt vertaamaan noita lajeja, niin EP vilkkaudellaan, rohkeudellaan ja uteliaisuudellaan on alkanut kyllä kovasti houkottelemaan, vaikka onhan tietysti valkovatsojenkin joukossa erilaisia persoonallisuuksia. Saas nähdä kuin käy..

8:33 PM  
Blogger Aino Ilona said...

OIkein kivaa, että olet saanut mahdollisuuden kokeilla siilin kanssa elämistä noin pitkän ajan. Siinä varmasti huomaa paremmin, tuleeko allergiaoireita. Allergiahan voi puhjeta myös pitkän ajan kuluttua mutta hyvältä näyttää siis ainakin nyt. :) Me Artturin kanssa pidämme eepeen puolia, vaikka tietenkin jokaisen täytyy miettiä, mitä siilin kanssa haluaa tehdä ja mikä siili sopii itselle parhaiten. Meillä oli juuri toinen ep kylässä ja huomasimme, että Artturihan taitaa sittenkin olla ihan sylisiili (eepeeksi ainakin) kun tykkää olla sylissä ainakin vähän aikaa :)

6:45 PM  

Post a Comment

<< Home