Artturi etsii lomahotellia

Me olemme lähdössä matkalle Artturin juurille Egyptiin. Matka on maaliskuun lopulla, kuukauden päästä. Artturille täytyy löytää hoitopaikka siksi aikaa. Parikin ystäväämme sanoivat ottavansa Artturin mielellään hoitoon, mutta turvallisinta olisi saada Artturi siilistiperheeseen, jossa osattaisiin käsitellä piikikästä kaveriamme. Eihän Artturin hoito niin kovin vaikeata ole, tärkeintä on uskaltaa käsitellä siiliä ja siilin evästä eli matoja.

Erehdyin taas laittamaan päälleni The Fleecetakin. Ojensin käteni Artturin haisteltavaksi kuten yleensäkin. Artturi huomasi heti, että kyseessä on Fleecetakki ja raukka meni aivan sekaisin. A vahtasi hihaani kuin Nessua ja kun nostin käteni pois, Artturi yritti kiivetä aidan yli päästäkseen takaisin Fleecetakin luokse. Hetken katseltuani A:n touhuja riisuin takin ja annoin sen Artturin haisteltavaksi. Takki kuitenkin menettää kiinnostavuutensa kun se ei ole minun päälläni. Kerrassaan kumma tyyppi! Täytyy taas pitää mielessä, että kyseinen takki sopii vain ratsastustakiksi, ei kotona käytettäväksi.

Suunnitteilla on ensimmäinen Pääkaupunkiseudun Piikkipallojen, eli Suomen Siiliyhdistyksen pääkaupunkiseudun alajaoston tapaaminen. On hauska päästä tapaamaan uusia siilejä ja siilistejä. Saa nähdä miten Artturi suhtautuu muihin siileihin, valkovatsojahan A ei ole edes tavannut.

Jättisfarmilla oli taas eilen iloinen perhetapahtuma kun uusi koppis kuoriutui.

Helmikuun kuulumisia

Artturin kesyttämisoperaatio sujuu hyvin. Välillä työkiireiden takia siilin kanssa vietetty aika oli aivan minimissään eikä aikaa varsinaiseen seuristeluun tuntunut jäävän yhtään. Ajattelin, että kiire kostautuu taas arempana siilinä kuten yleensä. Nyt muutaman päivän tauko sylissäpitämisessä ei näyttänytkään vaikuttavan mihinkään. Eilen sain taas rapsutella Artturia otsasta ja korvan takaa pitkän aikaa. Nostin Artturin sitten jalkojeni päälle antaen A:lle mahdollisuuden mennä pois sylistä. Artturi yllättikin makoilemalla sylissä pitkään. Välillä A venytteli ja otti mukavamman asennon, mutta siilillä ei ollut mikään kiire pois!

Kuten viime kirjoituksessa arvelinkin, siilimme puremattomuudesta kirjoittamisen jälkeen sain taas kunnolla hampaista! Tällä kertaa uhrina ei ollut sormeni (olen oppinut melkoisen varoivaiseksi). Nostin Artturin syliini kuten joka ilta. A oli aivan pallona ja puhisi. Kun nostin siilin syliin, A upotti terävät hampaansa t-paidan läpi ihoon. Onneksi nyt kyseessä ei ollut ns. lukkopurenta (=siili roikkuu hampaillaan jostain, pahimmassa tapauksessa sormesta tms) vaan Artturi päästi melko nopeasti irti. Tämän jälkeen muutamana iltana käytin fleeceä minun ja siilin välissä siiliä käsiteltäessä! Puhina ja palloilu kuuluvat vieläkin asiaan nostettaessa, joten on vaikea tietää milloin Artturia ärsyttää vain nostelu ja milloin se aikoo iskeä vampyyrinhampaansa minuun kiinni.

Artturin paino on nyt pysynyt samassa, noin 400 grammassa. Artturin menu on nykyään seuraava:

Pakasteannos:
Noin 1 tl kalkkunan jauhelihaa/ lohi almo naturea
noin 15 säilykehyönteistä: pillarseja, silkkitoukkia ja sirkkoja.
Pakastan ruuat aina kerralla yhden illan annospusseihin, jotka on helppo ottaa sulamaan. Sulaneen ruuan päälle laitan vitamiinijauhetta, josta se tulee kuin huomaamatta syötyä.

Pakastetun ruuan lisäksi Artturi saa 10 jauhista ja 2 jättistä elävänä. Ilta-ateriaan kuuluu lisäksi teelusikallinen Claus-siilin kuivaruokaa, johon lisään ripauksen muurahaisenmunia ja kuivattua katkarapua. Hammaspesu suoritetaan muutamalla kissanraksulla ja herkkuina tarjoillaan kuivattuja hyönteisiä tai kalaa. Porkkananosetta tarjoillaan muutaman päivän kuureina, pakastan osan purkista ja kun entinen on syöty, pidetään pieni tauko ennen uuden aloittamista.

Tänään aloitin uuden kokeilun: keitetyn kananmunan. Artturi ei ollut kananmunasta yhtään kiinnostunut näin ensinäkemältä, mutta jatketaan totuttamista.