Sunnuntaina kävimme tapaamassa muita siilejä ja siilistejä Pääkaupunkiseudun Piikkipallojen tapaamisessa. Piikkipallot ovat Suomen siiliyhdistyksen alajaosto ja tämä oli ensimmäinen tapaaminen. Jokainen toi nyyttäriperiaatteella jotain mukanaan ja ohjelmassa oli toisiimme tutustumista ja siilien ihastelua. Dismapet-nettikaupan "täti" Anita oli myös paikalla ja häneltä sai ostaa siilinruokaa.
Minua hieman jännitti etukäteen, millaisia ihmisiä tapaamiseen tulee ja miten Artturi suhtautuu muihin siileihin. Tapahtumaan osallistui noin parikymmentä ihmistä siileineen. Oli oikein hauska päästä vaihtamaan kokemuksia muiden siilistien kanssa ja ihastella valkovatsasiilejä. Pääsin tekemään muutaman valkovatsan kanssa lähempääkin tuttavuutta. Suloisia kavereita ja aivan erilaisia kuin pitkäkorvat! Valkovatsoilla on sirot pikkuruiset tassut ja huopaiset nallekorvat, piikitkin tuntuivat käteen erilaisilta. Hassua oli pidellä siiliä kädessä niin, ettei tarvinnut varoa hampaita. Tuhinaakaan ei kuulunut vaan siilit antoivat silittää rauhassa.
Artturi oli kiinnostunut tyttösiileistä siitäkin huolimatta, että laji oli toinen. Kovin lähelle en Artturia uskaltanut päästää, A:n hammaskaluston tuntien, mutta parin sentin päästä A pääsi tutustumaan uusiin siileihin. Tytöt kiinnostivat enemmän mutta poikiakin vähän nuuhkittiin.
Otin Artturin vierailuaitauksen mukaan, että voin päästää Artturin välillä jaloittelemaan sinne. Hurjaa epeesiiliä ei voi oikein lukita pieneen kuljetuskoppiin kuin pakollisiksi ajoiksi, joten tarvitsin jonkun paikan, jonne laskea Artturi sylistä. Jäbä oli kuitenkin niin väsynyt, päivä kun oli, että aitauksen paras paikka oli fleecen alla unilla.
Artturi käyttäytyi oikein hyvin koko tapaamisen ajan. Välillä kiukutti, kun kaivoin unisen siilin tervehtimään muita, mutta ei A kauaa jaksanut palloilla. Olin oikein ylpeä hyvinkäyttäytyvästä eepeestäni. Parin tapaamisen jälkeen Artturistakin tulee varmaan yhtä sosiaalinen kuin valkovatsoista ;)
Artturi sai hoitopaikan ystävämme Annukan luota Kilosta. Mirka lupautui myös hoitamaan Artturia, mutta luulen, että Roope koiran hajut Mirkan luona stressaisivat kovasti Artturia sen lisäksi, että siili joutuu pois omasta turvallisesta reviiristään. Mirkan loistavaan hoitoon jätämme tällä kertaa kukat ja matofarmin :D
Tapaamisen jälkeen Artturi ehti nukkua pari tuntia kun Annukka tuli tapaamaan Artturia. Artturi lähtee huomenna Annukan luokse kun me ihmiset lähdemme Egyptiin. Artturi oli vähän äksy mutta yhtä reipas ja utelias kuin yleensäkin. Madot maistuivat aivan yhtä hyvältä Annukankin kädestä.
Labels: hoitopaikka, siilitapaaminen
