Artturin juhannusreissu

Artturi kävi juhannuksena lomailemassa Itä-Suomessa. Mikko lähti päivää aiemmin mutta minun piti jäädä vielä töihin. Oman auton sijasta matkustimme Artturin kanssa Luka-koiran kanssa samalla kyydillä. Jännitin etukäteen, mitä automatkasta ja mökkielämästä tulee siili-koirayhdistelmällä. Molemmat suhtautuivat toisiinsa kuitenkin melko välinpitämättömästi. Artturi ja Luka haistelivat vähän toisiaan mutta koirakaan ei ollut kovin kiinnostunut siilistä. Menomatkalla jouduimme ruuhkaan ja olimme perillä vasta aamuyöllä. Artturi kerkesi herätä pari tuntia ennen Kuopiota ja kuten arvata voi, ei siili ollut oikein tyytyväinen pieneen matkakoppiinsa. Yritin ottaa Artturin välillä syliinkin, mutta eihän siili paikallaan olisi yhtään pysynyt. Olin ostanut A:lle juomakupin kuljetuslaatikkoon kun ajattelin, että siilillä voi olla kuuma autossa helteellä. Kuppia ei kuitenkaan käytetty juomiseen vaan A kiipesi sen päälle seisomaan kahdella jalalla ja yritti päästä ovesta läpi! A kokeili varmasti jokaista oven reikää, josko jostain mahtuisi ulos. Loppumatka äkäisen siilin kanssa ei ollut ollenkaan mukava ja toivon, että seuraavat matkat matkustettaisiin päiväaikaan siilin nukkuessa. Perillä menimme kotiini yöksi ja Artturi oli onnellinen päästessään juoksemaan ”lomahotelliinsa” kylpyhuoneeseen.

Siili ei näyttänyt malttavan nukkua ollenkaan päästyään vapaalle jalalle. Heräsin aamulla juoksupyörän yhä huristessa oven takana. Artturi oli edelleen pahantuulinen, koskea ei saanut, mutta aivan vilkas vielä keskipäivällä. Artturi pääsi ihmettelemään taas ulkoilmaa. Taas siili oli aluksi aivan ihmeissään ja arka, mutta nuuhkittuaan lähiympäristön tarkkaan uskalsi jo juoksennella reippaasti.

Sitten oli aika lähteä mökkeilemään. Artturi piti laittaa taas kuljetuskoppiin ja autoon. Onneksi A nukahtinkin nyt heti ja välipysähdys äidin kukkapenkkejä ihastelemassa meni hyvin. Mikko oli rakentanut Artturille mökille pahveista siilinpitävän aitauksen, jossa Artturi sai juoksennella rauhassa. Artturilla oli paljon ihailijoita ja ihmettelijöitä. Luka koira pysyi kiltisti omalla puolellaan ja Artturi juoksenteli omassa aitauksessaan. Juhannuksen kunniaksi Artturi sai kalkkunankaulan, josta riittääkin syömistä pitkäksi aikaa.

Kotimatka meni hyvin Artturin nukkuessa koko matkan. Pysähdyttäessä huoltoasemalla oli ihmettelijoitä kun vastaukseksi kysymykseen mitä eläin kopissa matkustaa sanoin siili. Kotona A oli ensin vähän ihmeissään, mutta kun siili huomasi olevansa taas kotona, piti juosta täysillä tarkistamaan ylös onko myös putki paikallaan.

Artturi ulkoilee

Tänään oli niin lämmintä, että veimme Artturin illalla ihmettelemään ulkoilmaa. Artturi matkusti puistoon uudessa fleecepussissaan. Vähän uudet äänet pelottivat, mutta nenä kuitenkin vipatti pussin reunasta. Mikkoa arvelutti, että entäs jos Artturi karkaa emmekä me saa sitä kiinni. Minä vakuuttelin, että kyllä kaksi ihmistä saa yhden siilin kiinni jos mennään isolle nurmikentälle jossa ei ole piilopaikkoja. Artturi oli kuitenkin hyvin ihmeissään eikä uskaltautunut kovin kauas haistelemaan ulkoilmaa.

Artturin poikasia ihastelemassa

Torstaina kävimme ihastelemassa Artturin ja Nessun poikasia Kotkassa. Poikaset olivat juuri täyttäneet seitsemän viikkoa ja painoivat vähän yli 200 grammaa, eli ovat aivan kohta luovutusiässä. En edes muistanut enää miten pikkuisia poikaset ovat! Kävimme katsomassa Artturia ensimmäistä kertaa A:n ollessa saman ikäinen mutta en muistanut miten suloisia ja pikkuruisia poikaset ovat. Tytöt ovat nimeltään Tähtimeren Rhea ja Gaia ja poika sai nimekseen Triton. Tytöt eivät edes purreet ollenkaan mutta Triton oli jo oppinut tämän eepeemäisen tavan…

Suvi ruokkii sirkkoja

Äsken hain postista sirkkapaketin. Mikko lähti Tukholmaan viikonlopuksi, joten minä jouduin hakemaan sirkat ja antamaan niille syötävää. Nyt tilasimme suuremman erän kuin tavallisesti. Avasin paketin varovaisesti vahtien, ettei mistään reunasta vaan pompi sirkkoja ulos. Pahvilaatikosta löytyi nyt kolme muovirasiallista otuksia. Ensin ajattelin ujuttaa vähän porkkanaa muovirasian kannesta sisään, mutta rohkeninkin päästää rasiallisen sirkkoja terraarioon! Ongelmana oli nyt, miten saisin loput sirkat sekaan. Jos toimisin samalla tavalla kuin ensimmäisen kanssa, todennäköisesti meillä olisi talo täynnä sirkkoja… Keksin tehdä kahteen muuhun rasiaan pienen aukon, josta sirkat pääsevät ulos ruokailemaan. Heitin rasiat nopeasti terraarioon enkä ainakaan nähnyt yhtään karkulaista. Nyt luonnollisesti kutittaa joka paikkaa ja katselen koko ajan ympärilleni näkyykö sirittäjiä jossakin missä ei pitäisi. Terraariosta kuuluu jo nyt siritystä (viimeisen kahden sirkkaerän aikana ei kuulunut yhtään) ja kun sirkkoja on kaksi kertaa enemmän niin niitä myös riittää pidemmäksi aikaa. Mietin jokohan kohta uskaltautuisin ruokkimaan itse Artturin elävillä sirkoilla…

Siivosin aamulla siilitaloa ja Artturi heräsi katsomaan, mitä minä oikein häiriköin alakerrassa. Ajattelin saavani siivota rauhassa jos annan Artturille raksuja yläkertaan. Laitoin raksukupin paikoilleen ja nostin Artturin yläkertaa putken päälle. Juuri kun päästin irti Artturista, siili meinasi pudota reunan yli alas! En oikein ehtinyt tajuta miten se tapahtui, sain onneksi kuitenkin Artturista kiinni eikä siili käynyt kuinkaan. Säikähdin itse kyllä melkoisesti, olisihan alas ollut melkoisen suuri matka ylimmästä kerroksesta! Siivosin talon loppuun niin, että pidin toisen oven kiinni ja kurkottelin toiselta puolelta. Kerta säikähdys saa riittää.

Rohkea madon syö

..tai jotain sinnepäin

Meillä kävi Roope koira ja Mirka vierailulla joku aika sitten. Mietin vielä ennen heidän tuloaan, että onkohan hyvä aiheuttaa Artturille kovaa stressiä, kun viimeksi siiliraukka ei uskaltanut avautua pallolta juuri ollenkaan ja livahti vain nopeasti takaisin kotiin unille.

Herättelin siilin katsomaan vieraita ja Artturi oli tietenkin ensin hyvin kiukkuinen kuten aina jos häiritsen kesken unien. Tarjosin Artturille kaloja ja raksuja ja nälkäinen poika söi kaikessa rauhassa, vaikka oudonhajuinen Roope koira oli vieressä. Artturi lähti jopa tutkimaan uusia hajuja ja haistelemaan Mirkaa ja Roopea. Vähän oli siilillä otsapiikit pystyssä mutta uteliaisuus voitti!

Uskomattoman rohkeaksi on meidän pikku siilimme kasvanut. Naureskelin juuri eräänä iltana Mikolle, että muistatkos, kun Artturin piti mennä syömään jättimato piiloon omaan putkeensa kun ei uskaltanut syödä sitä eteisen lattialla…

Tilasin Artturille kokeeksi uutta herkkua, kuivattuja sirkkoja. Saa nähdä ovatko sitten oikeasti herkkuja.

Olemme jo hieman pohtineet, missä Artturi viettää juhannuksen. Me olemme menossa mökkeilemään, mutta Artturin mukaan ottaminen ei ole aivan yksinkertainen asia. Ja tunnetusti kaupunki tyhjentyy juhannuksena ihmisistä joten kotiinkaan siiliä ei oikein voi jättää…