Viikonlopun ostoksia...
On se vaan todella kivaa asua miehen kanssa! Siitä on toisinaan uskomattoman paljon hyötyä… Ensinnäkin viime viikonloppuinen hankintani: digitaalinen keittiövaaka. Vaa’assa on yksi ainoa nappi, josta se menee päälle ja jonka takana on tietenkin kaikki muutkin toiminnot.
Okei, aloitetaan alusta. Löysin lauantaina vaa’an miesten tiimarista mielestäni edulliseen 35 euron hintaan. Paketin ulkopuolella ei lukenut mitään taaraus toiminnosta mutta ajattelin pärjääväni ilman sitäkin. Pyöräilin tyytyväisenä kotiin: voisin vihdoin punnita Artun ja nähdä onko paino noussut. Patteri paikoilleen ja testaamaan. Punnitsin ensin pöydällä olevat kauppaostokset ja sitten vilkaisin myös vähän käyttöohjeita. Opin, että vaaka sammuu 30 sekunnin päästä käytöstä. Hyvä juttu, eivätpähän patterit kulu turhaan. Vaa’an voi myös säätää näyttämään painon joko grammoina tai paunoina vai mitä se oz tarkoittikaan. Kun painaa vaa’an ainokaista nappia, näyttöön vaihtuu grammat, paunat tms ja sen voi myös sammuttaa, täytyy vain päästää irti silloin, kun näytössä lukee haluttu asia. Jostain syystä suhtauduin jo etukäteen hyvin varauksellisesti tähän hankintaani ja kun näytössä oli valmiiksi grammat niin mitäpä sitä muuttamaan. Halusin kuitenkin kokeilla vaa’an sammuttamista nappia painamalla(totta kai kaikkea pitää testata!). Ja hupsis, sainkin paunat grammojen tilalle! Vaikka teinkin kaiken aivan oikein(mielestäni). Hmp, nappia pitää siis vain painaa niin kauan kunnes haluttu asia on näytössä. En kuitenkaan saanut näkymään kuin ne himputin oozeet. Sitten tuli aina vain OFF. Luin käyttöohjeet ainakin parikymmentä kertaa mutta ei missään lukenut, että mittayksikön valinta olisi jotenkin lopullinen.
Jouduin siis punnitsemaan Artturin paunoina ja laskutoimituksen jälkeen (vaa’assa onneksi lukee paljonko oz on grammoina) sain tulokseksi 200g! Vauva oli siis laihtunut meille tulonsa jälkeen 20g, mikä on hirveän suuri määrä jos satut painamaan muutenkin vain 220g. Olin hyvin huolissani ja päätin antaa Artturille oikein paljon matoja, että kasvaisi oikein isoksi ja terveeksi aikuiseksi.
Tämä kaikki siis tapahtui Miehen ollessa poissa kotoa. Artturi sai lauantai illasta lähtien suuren määrän matoja ja paljon raksuja. Olin tietenkin huolissani mutta uskoin sen johtuvan muutosta johtuvasta stressistä. Olin punninnut Artturin lauantaista lähtien yksin, ja aina vain vaaka näytti samaa. Eilen päätin pyytää Mikon katsomaan, saisiko hän vaakaan takaisin tutut grammat. Niinpä niin, vaa’an näyttöön tulee järjestyksessä tekstit oz, oz tare, off (tässä vaiheessa minulta meni homma pieleen kun sammutin vaana aina lannistuneena…) g ja g tare. Eli jos olisin malttanut painaa sitä nappia vielä vähän pidempään kun tosiaankin: ”sen voi myös sammuttaa, täytyy vain päästää irti silloin, kun näytössä lukee haluttu asia”. Eli olisi pitänyt sittenkin lukea ne ohjeet vielä 21. kerran… Ja kun punnitsimme Artturin nyt oikein grammoina, vaaka sanoikin 247g! eli joko oozeet eivät ole niin tarkkoja tai sitten joku meni laskelmissani sekaisin. Pääasia kuitenkin, että Artturin painoasia on kunnossa!
Toinen asia, missä Miehestä on ollut lähiaikoina suurta hyötyä, on Arturin talon remontointi. Kun ei ne naulat aina mene itseltä ihan suoraan tai ei aina muuten tule ajateltua asioita loppuun asti… Talo olisi jo muuten aivan valmis, mutta mattoteippi, jolla kiinnitän ramppien matot, loppui kesken. Tarvitsisin sitä enää ihan vähän mutta minkäs teet, loppu on. Nyt Artturilla on kuitenkin jo kolme kerrosta, ja neljännen kerroksen ramppi ihmeteltävänä. Ja lämpömatto! Sen ostin samalla kuin vaa’ankin ja sen sain sentään itse asennettua paikoilleen.
Ai niin, ostin Artturille viime viikolla aktivointipallon. Laitoin raksut kokeeksi sinne. Menin ensimmäisenä nukkumaan mutta oli pakko kömpiä katsomaan, kuka sillä pallolla oikein leikkii. Kuului mahdotonta kolinaa ja olin aivan varma, että Mikko testaa sitä mutta se olikin nälkäinen Artturi. Tämän painosotkun takia olen tarjoillut suuren kasan raksuja suoraan ja helposti saatavana kupista. Nyt voisi taas kokeilla palloa kun siili onkin kasvanut hyvin. Koska muu ruoka ei edelleenkään maistu, luulen, että matoannos saa pysyä aika suurena toistaiseksi.
Samaiselta pallonhankintareissulta ostin myös kuivattuja kuoreita kokeeksi. Ajattelin, että tuttavien kissa voi syödä ne, jolleivat maistu Artturille. Ne sattuivat kuitenkin olemaan suuren suurta herkkua heti matojen jälkeen ja rouske vaan kuuluu kun fisu häviää siilin suuhun.
Perjantaina olivat tulleet myös netin kautta tilaamani ruuat. Ensimmäisenä iltana laitoin muutaman sirkan ja silkkiperhosen toukan kokeeksi ja ne olivatkin hävinneet melkein kokonaan aamuun mennessä. Laitoin saman tien loput ötökät pakastimeen mutta ne eivät ole pakastettuina kelvanneet valitettavasti juuri ollenkaan. Tilaamani raksut sen sijaan kelpaavat yhtä hyvin kuin entisetkin. Ja se korkealaitainen kuppi jonka tilasin, josta matojen ei pitäisi päästä karkuun – se on aivan samankorkuinen kuin vanhakin. Joten taidan edelleen tarjoilla madot yksittäin suoraan suuhun.
Koteloita on tällä hetkellä 21 odottamassa kuoriutumista. Siivosin vihdoin jääkaapin yläkaapin niille, siellä on ötököiden mieliksi pimeää ja lämmintä. Jotkut kotelot ovat jo aivan kuin hieman auenneet, jospa siellä kohta olisi koppiksiakin. Kaikki kotelot ovat ainakin vielä hengissä. Jos niiden ”pyrstöön” koskee, ne heiluttelevat itseään, kai joku puolustusreaktio.
Mikon kaveri kävi äsken tuomassa unohtamani shampoot ja samalla tapasi ensi kertaa Artturin. A olikin hereille mutta aika uninen, kun nostin hänet ihmeteltäväksi. Pitkään hän ei kerinnyt Arttuun jäädä tällä kertaa tutustumaan. –Ja aika hyvä niin, niin ei saanut tutustua myös Artturin purukaluston terävyyteen. Olin laittamassa Artturin takaisin kerrostaloonsa kun muistin, etten ollut tarkistanut tassujen likaisuutta. Otin A:n takaisin syliin selälleen ja hyvin hän esittelikin puhtaat tassunsa. Mutta sitten poika tahtoi takaisin jaloilleen ja sitten kävi suoraan kiinni käteen eikä meinannut päästää irti ollenkaan. Nenään näpäytyskään ei auttanut asiaa, A meni vain palloksi ja minun käteni oli tietenkin siellä sisällä… Sain irrotettua vihdoin käteni ja tällä kertaa A ei todellakaan saanut matoja palkaksi hienosta käytöksestä! Taisi vaan ajatella, että siitäs sait kun tulit kesken kaiken herättämään! Olin kyllä hyvin harmistunut, kun olin jo mennyt vähän kehuskelemaan sillä, ettei Artturi enää minua pure (eilen piti vain vähän maistaa kun oli hajuvettä). Toisaalta, mitäs häiritsin toista kesken unien ja kiusasin vielä tassutarkistuksella.
Okei, aloitetaan alusta. Löysin lauantaina vaa’an miesten tiimarista mielestäni edulliseen 35 euron hintaan. Paketin ulkopuolella ei lukenut mitään taaraus toiminnosta mutta ajattelin pärjääväni ilman sitäkin. Pyöräilin tyytyväisenä kotiin: voisin vihdoin punnita Artun ja nähdä onko paino noussut. Patteri paikoilleen ja testaamaan. Punnitsin ensin pöydällä olevat kauppaostokset ja sitten vilkaisin myös vähän käyttöohjeita. Opin, että vaaka sammuu 30 sekunnin päästä käytöstä. Hyvä juttu, eivätpähän patterit kulu turhaan. Vaa’an voi myös säätää näyttämään painon joko grammoina tai paunoina vai mitä se oz tarkoittikaan. Kun painaa vaa’an ainokaista nappia, näyttöön vaihtuu grammat, paunat tms ja sen voi myös sammuttaa, täytyy vain päästää irti silloin, kun näytössä lukee haluttu asia. Jostain syystä suhtauduin jo etukäteen hyvin varauksellisesti tähän hankintaani ja kun näytössä oli valmiiksi grammat niin mitäpä sitä muuttamaan. Halusin kuitenkin kokeilla vaa’an sammuttamista nappia painamalla(totta kai kaikkea pitää testata!). Ja hupsis, sainkin paunat grammojen tilalle! Vaikka teinkin kaiken aivan oikein(mielestäni). Hmp, nappia pitää siis vain painaa niin kauan kunnes haluttu asia on näytössä. En kuitenkaan saanut näkymään kuin ne himputin oozeet. Sitten tuli aina vain OFF. Luin käyttöohjeet ainakin parikymmentä kertaa mutta ei missään lukenut, että mittayksikön valinta olisi jotenkin lopullinen.
Jouduin siis punnitsemaan Artturin paunoina ja laskutoimituksen jälkeen (vaa’assa onneksi lukee paljonko oz on grammoina) sain tulokseksi 200g! Vauva oli siis laihtunut meille tulonsa jälkeen 20g, mikä on hirveän suuri määrä jos satut painamaan muutenkin vain 220g. Olin hyvin huolissani ja päätin antaa Artturille oikein paljon matoja, että kasvaisi oikein isoksi ja terveeksi aikuiseksi.
Tämä kaikki siis tapahtui Miehen ollessa poissa kotoa. Artturi sai lauantai illasta lähtien suuren määrän matoja ja paljon raksuja. Olin tietenkin huolissani mutta uskoin sen johtuvan muutosta johtuvasta stressistä. Olin punninnut Artturin lauantaista lähtien yksin, ja aina vain vaaka näytti samaa. Eilen päätin pyytää Mikon katsomaan, saisiko hän vaakaan takaisin tutut grammat. Niinpä niin, vaa’an näyttöön tulee järjestyksessä tekstit oz, oz tare, off (tässä vaiheessa minulta meni homma pieleen kun sammutin vaana aina lannistuneena…) g ja g tare. Eli jos olisin malttanut painaa sitä nappia vielä vähän pidempään kun tosiaankin: ”sen voi myös sammuttaa, täytyy vain päästää irti silloin, kun näytössä lukee haluttu asia”. Eli olisi pitänyt sittenkin lukea ne ohjeet vielä 21. kerran… Ja kun punnitsimme Artturin nyt oikein grammoina, vaaka sanoikin 247g! eli joko oozeet eivät ole niin tarkkoja tai sitten joku meni laskelmissani sekaisin. Pääasia kuitenkin, että Artturin painoasia on kunnossa!
Toinen asia, missä Miehestä on ollut lähiaikoina suurta hyötyä, on Arturin talon remontointi. Kun ei ne naulat aina mene itseltä ihan suoraan tai ei aina muuten tule ajateltua asioita loppuun asti… Talo olisi jo muuten aivan valmis, mutta mattoteippi, jolla kiinnitän ramppien matot, loppui kesken. Tarvitsisin sitä enää ihan vähän mutta minkäs teet, loppu on. Nyt Artturilla on kuitenkin jo kolme kerrosta, ja neljännen kerroksen ramppi ihmeteltävänä. Ja lämpömatto! Sen ostin samalla kuin vaa’ankin ja sen sain sentään itse asennettua paikoilleen.
Ai niin, ostin Artturille viime viikolla aktivointipallon. Laitoin raksut kokeeksi sinne. Menin ensimmäisenä nukkumaan mutta oli pakko kömpiä katsomaan, kuka sillä pallolla oikein leikkii. Kuului mahdotonta kolinaa ja olin aivan varma, että Mikko testaa sitä mutta se olikin nälkäinen Artturi. Tämän painosotkun takia olen tarjoillut suuren kasan raksuja suoraan ja helposti saatavana kupista. Nyt voisi taas kokeilla palloa kun siili onkin kasvanut hyvin. Koska muu ruoka ei edelleenkään maistu, luulen, että matoannos saa pysyä aika suurena toistaiseksi.
Samaiselta pallonhankintareissulta ostin myös kuivattuja kuoreita kokeeksi. Ajattelin, että tuttavien kissa voi syödä ne, jolleivat maistu Artturille. Ne sattuivat kuitenkin olemaan suuren suurta herkkua heti matojen jälkeen ja rouske vaan kuuluu kun fisu häviää siilin suuhun.
Perjantaina olivat tulleet myös netin kautta tilaamani ruuat. Ensimmäisenä iltana laitoin muutaman sirkan ja silkkiperhosen toukan kokeeksi ja ne olivatkin hävinneet melkein kokonaan aamuun mennessä. Laitoin saman tien loput ötökät pakastimeen mutta ne eivät ole pakastettuina kelvanneet valitettavasti juuri ollenkaan. Tilaamani raksut sen sijaan kelpaavat yhtä hyvin kuin entisetkin. Ja se korkealaitainen kuppi jonka tilasin, josta matojen ei pitäisi päästä karkuun – se on aivan samankorkuinen kuin vanhakin. Joten taidan edelleen tarjoilla madot yksittäin suoraan suuhun.
Koteloita on tällä hetkellä 21 odottamassa kuoriutumista. Siivosin vihdoin jääkaapin yläkaapin niille, siellä on ötököiden mieliksi pimeää ja lämmintä. Jotkut kotelot ovat jo aivan kuin hieman auenneet, jospa siellä kohta olisi koppiksiakin. Kaikki kotelot ovat ainakin vielä hengissä. Jos niiden ”pyrstöön” koskee, ne heiluttelevat itseään, kai joku puolustusreaktio.
Mikon kaveri kävi äsken tuomassa unohtamani shampoot ja samalla tapasi ensi kertaa Artturin. A olikin hereille mutta aika uninen, kun nostin hänet ihmeteltäväksi. Pitkään hän ei kerinnyt Arttuun jäädä tällä kertaa tutustumaan. –Ja aika hyvä niin, niin ei saanut tutustua myös Artturin purukaluston terävyyteen. Olin laittamassa Artturin takaisin kerrostaloonsa kun muistin, etten ollut tarkistanut tassujen likaisuutta. Otin A:n takaisin syliin selälleen ja hyvin hän esittelikin puhtaat tassunsa. Mutta sitten poika tahtoi takaisin jaloilleen ja sitten kävi suoraan kiinni käteen eikä meinannut päästää irti ollenkaan. Nenään näpäytyskään ei auttanut asiaa, A meni vain palloksi ja minun käteni oli tietenkin siellä sisällä… Sain irrotettua vihdoin käteni ja tällä kertaa A ei todellakaan saanut matoja palkaksi hienosta käytöksestä! Taisi vaan ajatella, että siitäs sait kun tulit kesken kaiken herättämään! Olin kyllä hyvin harmistunut, kun olin jo mennyt vähän kehuskelemaan sillä, ettei Artturi enää minua pure (eilen piti vain vähän maistaa kun oli hajuvettä). Toisaalta, mitäs häiritsin toista kesken unien ja kiusasin vielä tassutarkistuksella.
posted by Aino Ilona at 7:57 PM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home