Edistystä matofarmilla

Paljon on tapahtunut matofarmille parissa päivässä. Eilen meillä oli jo toinenkin koppis, ja illalla tarkastaessani koppislaatikon tilanteen, pariskunta näytti tekevän jo hyvin läheistä tuttavuutta. Illalla moni kotelo oli tummunut ”jaloista” sen näköisesti, mikä ymmärtääkseni merkitsee pikaista kuoriutumista. Nyt äsken tultuani kotiin tarkistin taas tilanteen, ja jos laskin oikein, meillä on jo 10 koppista ja yksi melkein kohta koppis. nostin lusikalla kaikki 11 koppisten alueelle, jossa niillä on myös tuoreruokaa tarjolla. Vielä ne eivät ole näyttäneet lentävän, ainakaan kun olen laatikkoa tarkkaillut. Uudet, vielä valkoiset koppikset ovat mielestäni jotenkin karmivampia kuin ruskeaksi tai mustaksi tummuneet. Vielä kuoriutumista odottavia koteloita on ehkä yli viisi. Osa niistä on selvästi kuolleita, täytyisi heittää pois. Ehkä pönttöön, niin voisi olla varma, ettei biojäteastiasta kävele koppiksia vastaan…

Mikon vanhemmat ja täti kävivät eilen tutustumassa Artturiin pikaisesti. Artturi oli tietysti väsyksissä kun hänet herätettiin kesken kaiken, mutta ei poika kovin vihaiselta tuntunut. Ei edes purrut ketään. Annoin palkkioksi muutaman madon.

Huomaan olevani hieman pettynyt siihen, ettei Artturi viihdy yhtään sylissä. Pois täytyisi heti päästä ja useimmiten omaan putkeen suoraan. Siiliyhdistyksen sivuilla kehotetaan ruokkimaan siiliä kädestä, niin se ”ystävystyisi” paremmin. En vaan ole ystävystynyt matojen kanssa niin hyvin, että haluaisin niitä käteen ottaa! Ehkä joku päivä kaukana tulevaisuudessa… Toisaalta tiesinhän tämän jo tehdessäni valinnan ep:n ja valkovatsan välillä, ei kai niillä turhaan ole lempinimiä ”korvakas” ja ”sohvis”. Artturi on kyllä oikein puuhakas ja utelias pikku siili. Tänään A antoi kyytiä talonsa puhdistusharjalle oikein kunnolla, otti hampailla kiinni ja raahasi mukanaan. Se harja mahtoikin tuoksua hyvin mielenkiintoiselle kun siivoan sillä aina Artturin pihan kakat ja ohimenneet pissit…