Reviiri laajenee

Jatkan edelleen Artturin totuttamista säilykesirkkoihin. Illalla A saa normaalin matoannoksen, tosin olen vähentänyt pikkumatoannoksen noin kymmeneen. Yöksi laitan jo neljä raksujauhoissa pyöriteltyä sirkkaa ja vähän raksuja kuppiin. Olen laittanut muutaman raksun myös palloon ja yläkertaan pieneen kippoon. Sirkat löytyvät yleensä aamulla kupista, tänään oli kuitenkin puolitoista sirkkaa syöty. Laitan jäljelle jääneet raksut aamulla yläkertaan Artturin luokse, josta ne tulevat syödyksi. Kun sirkat on syöty, laitan ison raksukupin tilalle. Joten ruokaa on koko ajan saatavilla, herkkuraksut tulevat vaan vasta sirkkojen jälkeen. Soseesta en osaa sanoa, onko se syöty vai ei, ainakin kovasti siinä on aina kävelty joten en voi olla varma onko se vaan levinnyt ympäri kuppia ja kuivunut kasaan.

Olen antanut Artturin juoksennella ruokinnan jälkeen vapaana eteisessä. Kuitenkin se menee yleensä jonkun äänen pelästyttämänä putkeensa unille. Täytyisi keksiä joku turvallisempi ratkaisu oviaukoksi Artturin alueelta eteiseen. Tällä hetkellä A pääsee ulos vain talon ovien ollessa auki. Ja ovia taas voi pitää auki jos kukaan ei ole vahtimassa kun Artturilla ei ole oikein käsitystä mistä voi tulla alas ja mistä ei. Joskus siivotessani taloa Artturin nukkuessa ylhäällä, kauhistuttaa ajatus, että entä jos se putoaakin vahingossa yläkerrasta alas… Onneksi se ei tee äkkipyrähdyksiä kesken unien. Toissapäivä Artturi innostui kovasti juoksentelemaan eteisessä. Olin jättänyt makuuhuoneen oven auki luottaen siihen, ettei A uskalla niin kauas mennä. Sain sitten metsästää siiliä kangaspussien ja ompelukoneen takaa nurkasta. Mikko kerkesi kameran kanssa dokumentoimaan Artturin ensimmäistä itsenäistä matkaa makuuhuoneeseen. Ja kun pesin ruokakuppeja kylpyhuoneessa, siili kömpi sinnekin perässä. Tukin pesuainepurkeilla pääsyn pesukoneen taakse niin siellä ei ollut edes siilille sopimattomia paikkoja. Kylpyhuone olisikin siivoamisen kannalta todella loistava paikka siilille muuten, mutta siellä on aivan liian kylmä. Harmillista.

Ja uutisia matofarmilta: Eilen löysin ensimmäisen minimini madon! Se oli aivan uskomattoman pieni mutta siellä purkin pohjalla se kiemurteli. Eli tähän asti kaikki on mennyt hyvin matojen kasvatuksen suhteen. Annamme koppisten olla samassa laatikossa vielä jonkun aikaa, jonka jälkeen nostetaan koppikset uuteen laatikkoon ja annetaan ensimmäisen satsin pikkumatoja kasvaa rauhassa isoiksi.

Olen ollut nyt ehkä liiankin varovainen Artturin käsittelemisessä viimekertaisen raatelun jälkeen. Minulla näkyy vieläkin pari pistettä sormessa muistona parista neulanterävästä ylähampaasta. Nostan Artturin varovasti kyljistä syliin ja pidän fleecekankaan suojana. A tuhisee kovasti sitä nostettaessa ja välillä puhisee hyvinkin vihaisena. Sylissä poika on kuitenkin aivan nätisti, varsinkin jos kävelen ympäriinsä. Lattialla vapaana juostessaan A tulee kyllä vapaaehtoisesti haistelemaan ja tulee usein luokse kutsuttaessa, eli kun napsutan lattiaa joko kynsillä tai pinseteillä.

Artturi ei ole enää mikään ihan pikkusiili. Paino on noussut jo 328 grammaan, punnitsin eilen ennen syöttämistä. Saa nähdä millainen jättisiili meidän A:sta vielä tulee.