Artturin joululoma

Joulusta on palattu ja palauduttu normaaliin kotielämään. Artturin ensimmäinen matka Kuopioon ja takaisin on tehty ja selvittiinkin melko hyvin.

Ensinnäkin jo ennen matkalle lähtöä ongelmia tuotti matkustuskoppi eli kylmälaukku ja sen hankinta. Ei sellaista mistään löytynyt, taitaa olla kesäsesongin tuote… Kaupassa pitivät minua melkoisen tyhmänä kun kylmälaukkua joulukuun pakkasilla kyselen. Kävin penkomassa Terhin varastoakin mutta ei mistään löytynyt styroksista ja vanhaa kylmälaukkua. Ei edes upouutta. Kuopiossa kaikilla tuntui olevan sellainen käyttämättömänä kun olivat siirtyneet tupperiin. Meinasin jo pysäytellä ihmisiä kadulla ja kysellä että ettei teillä vaan olisi ylimääräistä laukkua siilille…

Jouduttiin sitten paketoimaan Arthur pahvilaatikkoon. Ensin sanomalehteä alle, sitten superlonlevyä, muovitettua froteeta, fleeceä… Ei ainakaan kylmyys päässyt pohjalta hiipimään. Lämmin vesipullo laatikkoon ja Artturi perässä. Päälle laitoin taas fleeceä ja kiedoin villapaidan ympärille. Sitten juoksujalkaa autoon.

Alku sujui hyvin siihen asti, kun jouduimme odottamaan Jussia vartin parkkipaikalla. Artturi päätti, että typerässä pienessä laatikossa oleskelu saa riittää tähän. Yritin laittaa laatikkoa kiinni mutta nenä (vähintäänkin) työntyi aina ulos raosta. Artturi olisi tullut väkisin ulos laatikosta ja minä yritin pitää sitä väkisin sisällä.

Pari tuntia A jaksoi yrittää laatikosta ulos kunnes väsähti. Loppumatka sujui oikein hyvin. Vaikka pysähdyttiin ja päästin Artturin vähän kurkkimaan ulos, se meni takaisin unille. Minä tarkkailin lämpömittaria mutta sehän näytti etupenkillä lämmittimen vieressä 33 plussaa joten siirsin lämpöpullon pois laatikosta.

Mikon vanhempien luona Kuopiossa päästin Artturin vähäksi aikaa juoksentelemaan kylpyhuoneen lattialle. Sitä täytyi koko ajan vahtia, ettei olisi ryöminyt pesukoneen alle. Matkaa jatkettiin vielä muutama kilometri minun vanhempieni luokse, joten siili joutui vielä lootaan. Urheasti pikkumies oli tähän asti matkasta selvinnyt, ei pallotellut yhtään vaan oli oikein edukseen. Pelkäsin, että meillä olisi joulun ajan pelokas reviiriltään ryöstetty siili mutta päinvastoin, Artturi oli oikein reipas ja rohkea.

Päästyämme perille annoin pojalle heti vettä. Kova jano siilillä olikin, en ollut koskaan aiemmin nähnyt siilini juovan VETTÄ, aina kun normaalisti on maitoakin tarjolla. Sitten äiti sai ensimmäisen madonsyöntiesityksen. Seurailin vielä Artturin touhuja kun hän tutustui uuteen ympäristöön.

Artturi majaili kylpyhuoneessa ja saunassa. Hän pääsi myös valvovan silmän alla juoksentelemaan muualle taloon. A taisi todella pitää siitä, sellaisia spurtteja nähtiin sen juoksevan! Ei puhettakaan sohvan alla pallona pelkäävästä siilistä. Välillä käytiin tutkimassa minua tai joulukuusta ja sitten taas täysiä uudelle kierrokselle.

Koko vierailu sujui siis valtavan hyvin. Veljet tosin taisivat saada muutaman puraisun ja minä sain taas lähtiessä kokea oikean lukkopurennan. Muuten Arthur oli oikein edukseen, vaikka joutuikin heräämään pari kertaa päivällä esittäytymään uusille siilin ihmettelijöille. Kotimatkalle saatiin sitten oikea styroksinen kylmälaukku, mikä olikin tarpeen pakkasen kiristyttyä. Tajusin onneksi jo kotona, että eihän siili tule styroksisessa laukussa noin vain pysymään. Yritin vuorata laukun sisäpuolelta pahvilla mutta se ei ollut kovin pysyvä ratkaisu, kuten tulimme matkalla huomaamaan.

A joutui taas laatikkoon ja kansi päälle. Tällä kertaa ei mennyt kovinkaan kauaa, kun alkoi vimmattu repiminen ja pureminen. Aluksi yritin vain painaa kantta kiinni ja välillä nostaa siilin alas riippumasta pahvista. Kun auto lämpeni ja huomasin, mitä tuhoa A oli tekemässä, pelkäsin, että Artturi syö styroksin muruja ja tukehtuu niihin. Nostin siilin syliin, mutta eihän hän pysynyt aloillaan siinäkään. A rimpuili kauheasti ja puri pari kertaa. Onneksi autosta löytyi sinne syksyllä unohtamani nahkahanskat. Niitä sai Arthur purra ihan rauhassa. Nostin vain aina parempaan paikkaan siilin ja hän jatkoi melskaamista. Hermot meinasivat jo mennä mutta onneksi Artturi nukahti jo noin tunnin päästä syliini. Vähän ajan kuluttua onnistuin nostamaan pojan laatikkoon herättämättä häntä pahemmin. Loppumatka sujui taas hyvin mutta sen tuosta opin, että ensi kerralla siilin täytyy nukkua laatikossa jo autoon mennessä!

Kotona Artturia odotti oma rakas juoksupyörä. A sai vielä joululahjaksi myöhässä neljä jättimatoa. Vaikka Mikko oli lupaillut A:lle kahtakymmentä, annosta piti vähän rajoittaa…

Kotona Artturi oli aluksi aivan ihmeissään ja joka paikkaa täytyi käydä haistelemassa, ennen kuin poika meni omaan putkeen yläkertaan unille.

Artturi sai joululahjaksi Lauralta pienen punaisen pallon. Epäilin, ettei A ole siitä moksiskaan, mutta olin aivan väärässä. Ällistyneenä näin, kuinka Artturi leikki pallolla, työnsi sitä eteenpäin ja rumusi sen kanssa!

Pohdimme kotiin tullessamme, kuinka paljon rohkeutta pikkusiilimme sai reissussa. Matkailu avartaa, Mikko sanoi. Nyt kuitenkin olemme tainneet siirtyä takaisin kodin rytmiin ja tapoihin, ja yhä täytyy juosta putkeen piiloon pelottavia ääniä. Sen opin kuitenkin, että siilimme täytyy saada juosta enemmän ihan vapaana. Luulen, että A juoksentelee mieluiten niin, ettei kukaan koko aikaa konttaa perässä. Niin hän joulunakin juoksenteli eniten, että ihmisten luo voi välillä tulla mutta kukaan ei koko ajan häiriköi.

Ruokavaliosta vielä sen verran, että sirkat maistuvat jo oikein hyvin. Nykyään sirkat häviävät kupista jo yön aikana, ja vaikka raksujakin olisi paljon tarjolla. Eilen laitoin kokeeksi myös vähän jauhelihaa. Aamulla oli vain pieni lihanmurunen jäljellä joten taidan jatkaa lihaan totuttamista.

Puremiselle täytyy nyt ruveta todella tekemään jotain. Luulen, että paras keino on suihkautus vettä naamalle. Näpäyttämään kun ei piikkipalloa enää pääse. Kokeilin myös autossa naamalle puhaltamista aika hyvin tuloksin. Siinä oli aikaa harjoitella kun siili oli koko ajan hanskassa kiinni…

Olen kyllä hyvin tyytyväinen, että joulu sujui Artturin osalta noin hyvin. Edes mitään stressin oireita tai erityistä pelokkuutta ei ole nyt kotona näkynyt. Jättikset on syöty ihan lattialla, ei ole tarvinnut juosta pesään turvaan.