Sunnuntai

Poika heräsi taas samaan aikaan, puoli kahdelta. Jussi varsinkin oli harmistunut kun Artturi vaan nukkui ja nukkui ja heräsi silloin kun me olimme menossa nukkumaan. Seurasimme taas oman pihan tarkkailua ja nopeita lenkkejä juoksupyörässä. Uskomatonta miten kovaa vartaloltaan lyllerön näköinen siili pääseekin juoksemaan. Artturista taitaa tulla vielä urheilijasiili. Tällä kertaa syöntinäytös jäi välistä kun oli pakko kömpiä nukkumaan.

Tänään Jussi lähti takaisin Kuopioon. Herättelin taas Artturia vähän syömään ja syliteltäväksi. Välillä sormeni joutuvat vielä siilin kitaan mutta toisinaan Artturi vain nuuhkii kiltisti. Katsoimme vielä dvd:eitä illalla ja halusin valvoa siihen asti kun poika herää. En kuitenkaan kovin kauaa pysy hereillä siihen kellonaikaan. Joskus yhdentoista maissa olisi mielestäni vielä ok aika herätä mutta puoli kaksi on liikaa. Kun menen taas töihin en todellakaan voi valvoa siihen aikaan. Mutta jospa tämä olisi vain alkujärkytyksestä johtuvaa väsymystä.

Ai niin! Jauhomatoja karkuteillä! Tänään laitoin Artturin kuppiin matoja, sirkkoja, jauhelihaa ja hedelmäsosetta. Ajattelin, että madot vähän pulskistuvat lisää kun saavat samalla juoda vähän sosetta. Nukkumaan mennessäni kävin vielä tarkistamassa Arthurin kodin ja huomasin pehmosiili Matin päällä yhden madon! Laitoin sen pinseteillä takaisin kuppiin (kauhistuneena) ja laskin, olivatko kaikki madot kupissa. Kaksi puuttui. Yritin suhtautua asiaan rauhallisesti, madot tuskin olisivat päässeet Artturin aitausta pidemmälle ja A söisi ne varmasti sieltä. Tai jos ne olisivat mönkineet jonnekin kauemmas, ne kuolisivat ruuan puutteeseen. Ravistelin kyllä ”vähän” vaatteitani ja suljin visusti makuuhuoneen oven perässäni…