Siili on saapunut!

Arthur on sitten saapunut uuteen kotiinsa! Aika aralta poika vielä tuntuu mutta ihmekös tuo kun äkkiä joutuu pois omasta kodista ja kauas turvallisista tuoksuista. Eikä veljiäkään näy missään.

Eilen omassa kodissaan Arthur ei ollut yhtään niin kiinnostunut meille muuttamisesta kuin viime kerralla. Nyt hän vain pureskeli minun kättäni ja livisti stereokaapin alle, josta häntä ei edes mahtunut ottamaan pois. Onneksi kasvattajaäiti Aime sai houkuteltua pojan pois sieltä.

Vanhassa kodissaan Arthur oli hyvin vilkas ja reipas pieni mies. Meille tullessaan hän olikin yhtäkkiä arka ja pelokas. Sylissä hän silti viihtyy ja antaa rapsutella rauhassa mutta kaikki yllättävät äänet saavat hänet juoksemaan juoksupyörän taakse piiloon. Kuitenkin uteliaisuus voitti ja niin hän lähti tutkimaan uutta reviiriään. Artturi kipittelin ensin ”pihallaan”, kävi tutustumassa hiekkalaatikkoon, juoksupyörään ja fleecekankaisiin. Hyvin pian hän kuitenkin huomasi kerrostalonsa pyöreän oven. Me siirryimme varovasti katsomaan mitä mieltä hän on uudesta talostaan. Olin sijoittanut alakertaan ohuesta superlonlevystä ja fleecestä tekemäni putken. Sinne meidän pikkuruinen siilimme katosikin. Hän tunsi olonsa heti niin kotoisaksi (tai sitten päinvastoin niin pelokkaaksi), että päätti ottaa torkut. Me jäimme vain hölmistyneenä katsomaan, että nukkumaankos se heti rupesi. Niinpä niin ja siellä poika nukkuikin sikeästi. Me kerkesimme laittaa ruokaa ja pelailla. Välillä aina mietimme, että jokohan sitä kehtaisi käydä herättelemässä. Yhdentoista maissa en enää malttanut odottaa vaan päätin koettaa Artturin syöttämistä. Kaivoin isoimpia matoja purkista jo melkein rutiinilla :). Pidin Artturia hetken sylissä mutta sitten hän juoksi takaisin nukkumaan. Pöh.

Artturi heräsi itsenäisesti puoli kahden aikaan. Seurasimme pitkään kun hän tutustui uuteen kotiinsa. Vähän juoksua eteenpäin ja sitten pitikin pysähtyä tarkastamaan onko turvallista jatkaa matkaa. Saimme myös matojensyöntiesityksen. Kyllä minä kykenen jauhomatoja käsittelemään kun tiedän, mikä maiskutus niiden syömisestä lähtee! Myös juoksupyörää Arthur kävi kokeilemassa. Mikko joutui kuitenkin poistamaan sen aamuyöstä kun se piti niin kamalaa meteliä ja siitä puuttui ruuvikin, joka pitäisi pyörän tarpeeksi kireällä.

Tänään herätin Artturin aamulla, kun Mikon veli oli käymässä. Pojat lähtivät lenkille ja Artturi jatkoi tutustumista taloonsa. Päätimme olla herättämättä vauvaa illalla mutta yritin kuitenkin tarjota hänelle ruokaa.