Lämmintä on riittänyt niin, että en ole juuri koneen ääressä viihtynyt. Artturi on saanut olla vapaana yöt Mikon palattua lomalta. Juoksupyörä on aamulla yleensä melko puhdas.
Artturista on tullut melkoinen sylisiili, joskus saattaa jopa hieman torkahtaa sylissä. Välillä olen kyllä saanut ns. hellän puraisun kun A haluaisi takaisin lattialle juoksentelemaan. Artturi kävi myös eräänä iltana haistelemassa parvekkeen ihmeellisiä tuoksuja. Ensin laskiessani siili parvekkeen matolle, A oli aivan pallona pitkän aikaa. Ulkonahan kuuluu kaikkia ihmeellisiä ääniä kuten autoja ja lintuja. Avauduttuaan pallosta ja lähdettyään tutkimaan parveketta Artturia ei enää pelästyttänyt edes ohiajava moottoripyörä. Vai ei meidän siili syö kasviksia, ajattelin, kun Artturi rouskutti krassinkukkaa!
Joku aika sitten jättimatofarmi alkoi suorastaan inhottaa minua, kun aikuiseksi kasvaneita jättiksiä oli aivan valtavasti. Osa päätyi pakastimeen, mutta osan päätin lahjoittaa muiden siilien suuhun. Laitoin siiliyhdistyksen foorumille viestin jättiksien ylituotannosta ja muutama siilisti kävi hakemassa matosatsin omalle siililleen. Oli hauska nähdä nimimerkkien ”takaa” oikeita ihmisiä. Artturikin jaksoi herätä päivällä tervehtimään vierailijoita.
Artturi on alkanut vähän nirsoilemaan ruokansa suhteen. Olen yrittänyt jo pitkän aikaa totuttaa Artturia säilyke-etanoihin, mutta ne eivät vaan siilille maistu. Minä en ole kuitenkaan vielä luovuttanut ;) Myös jauheliha on jäänyt nykyään kuppiin. Nyt Artturi on jauheliha-etanadieetillä pari päivää. Artturi saa tietenkin tavalliset madot ja raksut, mutta silkkimatojen ja sirkkojen tilalla on nyt vähän aikaa vain jauhelihaa ja etanoita. Vielä dieetti ei ole tepsinyt mutta odotellaan… Toki välillä Artturi saa hyönteisillallisia jos jauheliha ei ala pian maistua.
Huomenna lähdemme yhden yön reissulle kotoa pois. Artturi jää nyt yksin kotiin ja saa paljon herkkuaan raksuja. Minulla on myös odottamassa kalkkunankaulaa herkuksi…
Olenko jo kertonut Artturin osaamasta ”tempusta”? Annan Artturille kuivatun kuoreen niin, että siili joutuu kurkottamaan sitä oikein ylhäältä, jolloin A yleensä nostaa toisen tassun ilmaan kuin kiivetäkseen ylöspäin. A on jo selvästi oppinut, että nostamalla tassua kala tulee syöntikorkeudelle! Mielestäni se on oikein hieno temppu siililtä ja olen oikein ylpeä Artturista. Kohta voikin miettiä, mitä seuraavaksi opeteltaisiin. Jospa keksisi jonkun tavan opettaa A sisäsiistiksi…
Siiliyhdistyksen kuvagalleriassa on kuvia Artturin pojasta Tritonista (löytyy haulla Triton). Triton on hyvin samanvärinen kuin isänsä, ainakin valokuvissa.
