Siilivauvoja katsomassa

Vihdoin eilen koitti se kauan odottamani päivä: näkisin tulevan siilivauvani, egyptiläisen pitkäkorvasiilin! Olimme sopineet, että menisimme tapaamaan tulevaa perheenjäsentämme seitsemän aikoihin. Olisin kuitenkin ollut valmis lähtemään jo heti aamulla. Olimmehan me ennenkin tavanneet siilejä ja tuffareissa jopa pari luovutusikäistä pienokaistakin mutta tämä onkin Se siili.

En edelleenkään hallitse gps-laitteen käyttöä joten suunnistin jälleen kerran risteyksen ohi. Harmistuttaa aina kovasti kun näen kartasta, että tuo se olikin se risteys mistä piti kääntyä… Mikko jaksaa edelleen kuitenkin uskoa, että minä oppisin sitä laitetta käyttämään. Luulen kyllä, että minulle sopisi paljon paremmin tavallinen perinteinen paperille painettu kartta, jota ei voi zoomailla koko ajan. Ärsyttävää kun ei näe kartasta kerralla kuin pienen alueen.

Loppumatka sujui onneksi ilman eksymisiä. Kartanlukemishankaluudet olivat vieneet huomioni niin, etten enää jännittänyt. Pääsin leikkimään neljän maailman söpöimmän siiluraisen kanssa. Joku näistä söpöläisistä muuttaisi meille mutta miten ihmeessä osaisin valita? Yhden siileistä kasvattajat olivat päättäneet pitää itse mutta vielä oli kolme veljestä valittavana.

Pikkuruinen Jack viihtyi hyvin sylissäni. Hän päätti melkein alkajaisiksi ryömiä villatakkini hihaan. Naureskelimme, että hän varmaankin olisi innokas muuttamaan meille. Joe kyllästyi meihin aika pian ja meni takaisin unten maille. Averell taas ihastui riisumaani villatakkiin ja meni sen alle unille. Jack ja William sen sijaan olivat hyvin vilkkaita ja touhukkaita.

Keskusteltuamme siileistä ja siilien hoitamisesta pitkään, tuli taas puheeksi, minkä siilin haluaisimme omaksemme. Jack oli jälleen sylissäni ja hän tuntuikin kaikkein suloisimmalta, ihan kuin heistä olisi oikeasti voinut ketään toisen ylitse nostaa. Päädyimme siis Jackiin ja lähdimme kotiin odottamaan malttamattomana tulevaa siilinhakureissua (siis minä varsinkin..)

Seuraava yö menikin ensin siiliunia katsellessa ja sitten valvoessa. Heräsin keskellä yötä enkä saanut enää unta kun rupesin miettimään mitä kaikkea siilitalolle pitää vielä tehdä ja mitä tulevalle vauvallemme täytyy hankkia. Ja missä vaiheessa lakkaisin hyllyjen päädyt. Entä milloin olisi mentävä ostamaan matoja ja muita öttiäisiä. Kerkesinpä miettiä vielä vähän ideointivaiheessa olevaa tauluakin, vaikkei se liitykään mitenkään siileihin. Tänään on sitten ollut hyvin väsynyt päivä. Ystäväni sanoi chatissä, että sittenhän sitä tuleekin valvottua, kun siili oikeasti muuttaa meille. Sehän valvoo yöllä ja täytyyhän sitä seurata mitä vauva touhuaa yksinään… Nyt täytyisi kuitenkin ”unohtaa” siiliasia vielä viikoksi ja keskittyä muihin asioihin. Tosin täytyyhän tässä ehtiä tekemään vielä pientä remonttia. Jokohan olisi liian aikaista laskea, montako tuntia on siihen, että voidaan lähteä hakemaan vauvaa kotiin? Päiviä on kuitenkin vielä kahdeksan. Jospa katsoisin edes valokuvat vielä läpi…