IIK! Ötököitä!!!

Olin imuroimassa kun täytyyhän sitä nyt olla siistiä kun Arthur vihdoin saapuu. Siirsin puuarkkua olohuoneessa ja sen alta mönki ainakin näin ----------------- pitkä koppakuoriainen. Eikä meillä todellakaan ole vielä siiliä – enkä käynyt eilen ostamassa jauhomatoja!

Kovasti ötököiden kasvatuksesta lähiaikoina opiskelleena olin heti aivan varma, että tämä on nyt jauhomadon koppakuoriainen. Jos olisin malttanut suhtautua asiaan rauhallisesti, olisin laittanut sen purkkiin ja tarjonnut illalla siilillemme. Paniikki kuitenkin voitti ja nitistin sen heti. Lievästi sanottuna ällötti sen jälkeen. Täytyisikö minun nyt rynnätä kaivamaan kaikki kuiva-aineet syyniin, että tietäisin mistä se on peräisin ja onko niitä lisääkin. Koska kiire oli kuitenkin kova, jatkoin imurointia miettien kuumeisesti mitä tekisin. Hätkähtelin koko ajan ja olin varma, että koppikset ovat kimpussani.

Yritin ajatella järkevästi. Minulla ei ole kuiva-ainekaapissa mitään liian vanhaa. Matoja olisi pitänyt ilmaantua paljon ennen koppakuoriaista, mutten ollut törmännyt ötököihin kesän jälkeen. Muistin äkkiä eilen sisään tuodun puhallushiekkapussin. Jospa koppis olikin tullut sen mukana sisällä ja herännyt lämpimässä yön aikana. APUA! Minähän olin ajatellut fiksusti sijoittaa sen vaatekaappini alahyllylle, että se olisi helposti aina saatavilla. IIK! Minä en todellakaan halua parisenttisiä koppakuoriaisia vaatekaappiini! Juoksin kaivamaan pussin kaapista ulos ja vein sen suoraan varastoon. Yritin katsella kaappiin muttei siellä mikään näyttänyt kipittävän… Kiire työhaastatteluun esti minua purkamasta koko kaappia ja tarkistamasta asiaa.

Kiireestä puheen ollen, on paras mennä jatkamaan siivoamista. Täytyi vaan tulla heti kertomaan tämä järkyttävä kokemus. Ja minä olen nyt iltapäivällä menossa ostamaan niitä matoja. Mitähän tästä oikeasti tulee?