Artturin poikaa tapaamassa

Palasimme juuri Tampereelta. Tänään kävimme tapaamassa Artturin poikaa Tritonia eli Dinoa ja hänen emäntäänsä Katia. Artturi ei osoittautunut kovinkaan isälliseksi. Annoimme siilien haistella toisiaan sylissä mutta emme uskaltaneet päästää siilejä tekemään tuttavuutta vapaasti. Jo sylissä toisiaan haistellessa näytti, että on paras pitää siilit erillään.

Artturi oli ihmeissään Dinon hajuista ja juosta vipelsi innoissaan ympäriinsä tutkimassa uusia hajuja. Dino oli oikein sylisiili ja viihtyi sylissäni pitkään. Sain silitellä häntä rauhassa, vaikka välillä siilin piti muistuttaa tuhahtelemalla, että hän oikeasti on mahtava eepee eikä mikään silittelysiili. Dino on perinyt Nessulta tumman värin. Dinon kasvoissa oli selvästi sekä Artturia, että Nessua. Hauskaa oli päästä vertailemaan isää ja poikaa vierekkäin. Kuvassa Artturi on vaaleansinisen fleecen sisällä ja Dino kuviollisen.

Eilen lähdimme Artturin kanssa matkaan jo aamulla, Artturi tuli mukaan töihini. A ei olisi millään viihtynyt bussimatkaa kuljetuskopissa. Toisen bussin lähtöön oli vähän aikaa, ja kävimme ostamassa Stockmannilta kanankauloja naposteltavaksi. Samalla A pääsi Stockmannin tätien ihasteltavaksi.

Junamatka Tampereelle sujui hyvin Artturin nukkuessa putkessaan. Laitoin aamulla varmuuden vuoksi kuumavesipullon Artturi koppaan, kun jouduimme odottelemaan bussia vähän aikaa ulkona. Ompelin Artturin kuljetuskopille ”talvitakin”, eli suojahupun, jonka tarkoitus on pitää kylmyys ja tuuli ulkopuolella. Kirjailin toiselle puolelle Artturin nimen ja siilin kuvan, toisella puolella on siiliyhdistyksen merkki. Laitan siitä kuvia lähiaikoina.

Sannan luona virittelimme Artturille matka-aitauksen pystyyn. Juoksupyörä ei ollut tällä kertaa mukana koska olimme junalla liikenteessä ja se ei oikein mahdu reppuun. Herättyään illalla Artturi yritti kovasti päästä ulos aitauksestaan. Lähdimme illalla käymään Tampereen yöelämässä. Jätimme varmuuden vuoksi oven kiinni, ettei tarvitsisi koko taloa etsiä jos siili pääsisi ulos aitauksestaan. Ja niinpä takaisin tullessamme löysimmekin Artturin kipittelemässä aitauksen ulkopuolella ja aitauksen seinä kumollaan. Aiemmin Artturilla oli ollut juoksupyörä mukana, näköjään ilman pyörää aitaus ei ole artturinpitävä… Artturi oli viskellyt lattialle jääneet ruokapurkkinsa hujan hajan ja raahannut fleecen aivan toiselle puolelle huonetta. On nähtävästi ollut kamalan tylsää ilma rakasta pyörää. Nyt kirjoittaessani kylpyhuoneesta kuuluu taas tasainen kipitys pyörässä.