Artturin elämää

Kesäkuvia 2008

2009-08-03T19:57:00.003+03:00

Siiliyhdistyksen kalenterikuva 08/2009

Loma-aitaus

Artturin oma auto, jonka sisälle piilotan kuivattuja hyönteisiä. Auto saa välillä niin kovaa kyytiä, että se pitää poistaa yöksi.

Pet Expo

2008-04-26T19:00:00.001+03:00

Palasimme juuri lemmimessuilta messukeskuksesta. Olimme Artturin kanssa esittelemässä siilejä Suomen siiliyhdistyksen esittelypisteellä. Hauskaa oli, mutta molemmat taitavat olla melkoisen poikki!

Tiia oli myös messuilla Artturin nuorimpien poikasten, Selenen ja Orionin kanssa. Vauvat olivat kyllä valtavan suloisia! Naamoja ei paljon näkynyt piikkien alta, sen verran vieraita hajuja ja meteliä oli pikkuisille. Tässä on poika, Orion

Ja tässä Selene tyttö

Tutustuimme esittelyn ohella uusiin siilisteihin ja tapasimme vanhoja tuttuja. Kysymyksiin sai vastailla niin paljon, että välillä oli pakko hakea juomista! Siilin emännän näkökulmasta hauskimpia kysymyksiä oli: ”onko se piikikäs” ja ”pistääkö sen piikit”. Hauskaa on kun kysyjä samalla katsoo ja koskettaa siiliä...

Artturi jaksoi hurjan hyvin olla siliteltävänä ja ihasteltavana. Välillä tietenkin piti vähän pomppia mutta Artturia sai silitellä vaikka kuinka paljon eikä A edes yrittänyt purra, vaikka monet toivatkin oudonhajuiset sormet näykkäisyetäisyydelle. Tapasimme myös erään hauskan pariskunnan, joka kertoi tavanneensa Artturin myös syksyllä Myyrmäessä lemmikkimessuilla! Väenpaljoudessa en ehtinyt heidän kanssaan juurikaan juttelemaan. Terveisiä vaan, jos sattuvat seikkailemaan Artturin sivuilla! :)

Loppuajasta Artturi alkoi olla jo niin väsynyt, että nukahti välillä pedille syliin! Viimeisen esittelytunnin ajaksi laitoinkin A:n nukkumaan koppiinsa. Tänään A saa palkkioksi vielä kasan matoja. Luulen, että seurustelu ihmisten kanssa ei enää illalla kiinnosta...

Huomenna menemme vielä aamusta pariksi tunniksi messuille.

Tässä Artturi on Amandan sylissä esiteltävänä ja siliteltävänä.

Kevättä rinnassa

2008-04-09T10:47:00.001+03:00

Olenpas ollut taas laiska kirjoittamaan uutisia.

Nessu on saanut kaksi poikasta. Pääsemme ihastelemaan niitä parin viikon päästä PetExpo tapahtumassa, jonne menemme Artturin kanssa esittäytymään. Vapun jälkeisenä lauantaina olemme taas Jumbon Faunattaressa kertomassa siilleistä, joten tapahtumia riittää.

Pääsiäisenä kävimme taas Kuopiossa. Artturi vietti pääsiäisloman veljeni Jussin luona, koska me Mikon kanssa kävimme mökillä, jonne Artturia ei voi talvella viedä. Artturi oli kuulema katsonut Jussin ja Anskun kanssa telkkaria ja nukahtanut Anskun syliin!

Eilen otimme ”virallisia” Artturi ja Mikko -kuvia. Tässä on paras otos. Kumpaakin sattui hymyilyttämään samaan aikaan :) Kuva kannattaa klikata suuremmaksi, että näkee Artturin ilmeen.

Viime viikonloppuna kävimme Mikon kanssa Tampereella Matin syntymäpäivillä. Olimme vain yhden yön poissa ja jätimme Artturin yksin kotiin. Laitoin lähtiessä kuppiin ruokaa ja tietenkin A heräsi popsimaan sapuskat jo heti iltapäivällä. On voinut suututtaa illalla kun ruoka-annosta ei ole kuulunut vaikka miten olisi aktivointipalloa pyöritellyt...

Käydessäni viime viikolla Helsingissä löysin antikvariaatista melkoisen aarteen: Kaarina Turtiaisen loppuunmyydyn kirjan Siili pihapiirin lemmikki. Siinä on paljon minullekin uutta tietoa siileistä. Kirja keskittyy eurooppalaiseen siiliin ja on hauska tehdä vertailua Artturin ja sen suomalaisten sukulaisten välillä. Monet asiat poikkeavat yllättävänkin paljon.

Epäloogisesti päivien pidentyessä Artturi on alkanut heräilemään yhä aikaisemmin. Luulisi jotenkin, että pimeään aikaan talvella A voisi heräillä jo iltapäivällä mutta ei, Artturi heräili silloin vasta noin 24 aikoihin. Nyt muutamana iltana aktivointipallo on kolissut jo yhdeksän jälkeen. Myös ruokahalu on kasvanut. Paino oli viime punnituksessa pari päivää sitten tasan 400g, mikä on mielestäni Artturin ihannepaino.

Varpaat ovat nyt olleet hyvässä kunnossa. Mahaan sen sijaan tuli pääsiäisen jälkeen jotain ihottumaa. Se parani onneksi muutamassa päivässä huolellisella puhdistamisella ja rasvaamisella. Jatkuvien huoltotoimenpiteiden ansiosta Artturi on tottunut erilailla käsittelyyn ja vähän aikaa sitten tehtiin taas kesytysennätys: leikkasin yksin etutassujen kynnet niin, että Artturi oli sylissäni. Otin vain tassun käteen ja napsin kynnet saksilla. Seuraavaksi varmaan pitää kokeilla takajalkojen kynsien leikkaamista Artturin ollessa sylissä selällään... Olen vähän totuttanut Artturia käsittelyyn myös selällään ja kutitellut takajalkoja. Joskus saa silittää myös mahan turkkia. Välillä A on jo suu auki valmiina nappaamaan kiinni mutta onneksi siinä asiassa A ei ole kovin nopea.

Artturin videoita

2008-02-11T21:36:00.000+02:00

Lisäsin Youtubeen pari videota Artturista, linkit löytyvät oikealta. Molemmat videot on kuvattu syksyllä.

Sosiaalinen kaveri

2008-02-10T18:23:00.000+02:00

Nessu lähti kotiin muutama päivä sitten. Yritimme treffejä vielä viime kirjoituksen jälkeen, mutta Nessu oli heti puremassa Artturia, joten parin illan kokeilemisen jälkeen päätimme lopettaa treffit ja antaa siilien olla omissa aitauksissaan. Pari viikkoa meni kyllä todella nopeasti. Kerkesin jo tottu kahden pyörän pesuun ja tarjoilemaan sapuskat kahteen pikkukippoon...

Nessu tykkäsi kovasti peuhata hiekkalaatikossaan. Toisella viikolla siilirouva oli jo selvästi oppinut, että kun tulen aitaukseen matolaatikon kanssa, on paras olla painumatta unille vaan tulla hakemaan herkkumatoja. Nessu viihtyi myös yllättävän hyvin sylissä kunhan vaan käveli ympäriinsä, paikallaan ei malttanut olla yhtään. Silitelläkin sain vähän piikkejä. Kerran kävimme Nessun kanssa pesulla kun siili oli tehnyt ”muutaman” vaahtiksen piikkeihinsä. Nessu oli kyllä Artturiin verrattuna melko arka mutta toisaalta olihan Nessu aivan vieraassa paikassa.

Artturin jalka on vielä hieman kipeä, tai ainakin kipeän näköinen. Olen peuhdistanut ja lääkinnyt jalan nyt aamuin illoin eikä A enää näytä yhtään aristavan jalkaa. Jalka on myös huomattavasti terveemmän näköinen mutta siihen asti kun tassu on täysin kunnossa, on paras jatkaa lääkitsemisoperaatiota.

Olen antanut Artturin olla melko omissa oloissaan lähiaikoina. Treffien aikana Artturi ei yleensä ole ollut kovinkaan ”käsiteltävissä” ja jatkuvasta tassupesu”kidutuksesta” johtuen olen ajatellut Artturin mieluummin hengailevan yksikseen, sen verran kovat puhinat kuuluu aina siiliä nostaessa yms. Niinpä olinkin hyvin ihmeissäni, kun pari iltaa sitten laittelin Artturin ruokia jne.lattialla ja A kiipesi syliin. Siinä ei vielä sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta A selvästi tykkäsi kun silittelin piikkejä ja otsaa. Otin Artturin vielä sohvalle syliin ja A nukahti kädessäni jopa selälleen! Siinä vaiheessa sai taas mietiä, että onhan se varmasti terve... Tähän asti olen saanut kutitella takajalkoja ja joskus varovasti mahaa siilin ollessa selällään mutta se on silti asento, jossa siilit ovat hyvin turvattomia ja varomattomasta liikkeestä saa kyllä hampaat sormeensa.

Rakensin Artturille parista pahvipakkauksen sisuksesta ”linnoituksia” lattialle kun näytti, että A alkaa kaivata lisää aktiviteettia. Kehittelin myös ”aktivointipelin” muovisista ruokapurkeista ja kuivaruuasta. Laitoin pieniä ruokakippoja ja niiden kansia lattialle väärin päin ja kuivaruokaa niiden alle. Rasioiden nostamisen A keksi melkein heti, mutta matalat kannet tuottavat vähän enemmän päänvaivaa.

Kaivoin myös varastosta esille Artturin vanhan, suurehkon matalareunaisen hiekkalaatikon. Ajattelin kokeilla, osuisiko kakat siihen useammin jos juoksupyörän ja ruokakupin nostaisi siihen. Parin yön kokemuksella voi sanoa, että siitä ei kyllä ole suuremmin hyötyä... Laitoin alustaksi fleecekankaan mutta vaihdan siihen varmaan sanomalehteä. Hiekkaa siihen ei oikein voi laittaa tai muuten hiekkaa on koko eteinen täynnä.

Torstaina kävimme Vuosaaressa moikkaamassa nopeasti Frida neitiä. Minun piti tietenkin saada pitää Fridaa sylissä mutta eepeeseen tottunut ”arkajalka” ei uskalla luottaa siihen, että siili ei pure vaikka sen ottaa käteen paljain käsin...

Onnistunut treffi-ilta

2008-01-24T22:36:00.000+02:00

Nessu oli vihdoin suostuvainen Artturin vikittelyille. Mirka oli meillä vierailulla ja pääsi katselemaan livenä ”luontodokumenttia” :) Aluksi saatiin taas toimia erotuomareina ja kerran Artturi rääkäisi taas kamalasti Nessun purressa. Näytti kuitenkin, että siilejä ei kannata aivan vielä erottaa tänä iltana. Tuttu kuvio taas: ensin hurjasti pyörimistä toistensa ympäri ja parittelun jälkeen heti hurjaa jahtaamista ympäriinsä, pelastin Nessun taas omaan aitaukseensa turvaan.

Illalla huomasin Artturin taas hieman aristavan tassuaan. Vein A:n pesulle, otsasta löytyi tuore vaahtis niin pestiin pitkästä aikaa piikitkin. En tiedä mistä Artturi on vaahtistellut, en ole antanut sille mitään uusia herkkujakaan. Laitoin tassuun taas lääkepuuteria. Nyt myöhemmin tassu ei näyttänyt niin vaivaavan tai sitten oli muuten vaan niin vauhti päällä, ettei muistanut edes tassua varoa. Äsken ruokin Artturin ja otin siilin olkapäälle ihmettelemään. A jaksoi olla tosi nätisti sylissä, ei Nessu näköjään kokonaan Artturin päätä sekoita. Kiva juttu ensi viikkoa ajatellen, silloin ei ole tarkoitus enää jatkaa treffejä.

Luulen, että yritetään saada siilit parittelemaan vielä kerran. Toisaalta aiemmilla treffeillä pari kertaa on riittänyt Nessun raskaaksi tulemiseen. Muistelen kyllä, että viimeksi kolmatta kertaa yritettäessä myös Artturi oli menettänyt mielenkiintonsa Nessuun eikä vain toisinpäin. Voivatkohan siilit tietää, milloin naaras on raskaana?

Alan kyllä vähitellen uskoa, että Nessulla on joku kuukautiskiertoa vastaava rytmi kun treffit näyttävät menevän aina saman kaavan mukaan: pari iltaa äksyillään ja kolmantena päivänä päästään asiaan. Pitäisi ehkä hankkia Nigel Reeven siiliopus ja katsoa, sanotaanko siinä tuosta mitään. Tänään saa kyllä huokaista helpotuksesta, että treffit ovat onnistuneet tähän mennessä yhtä hyvin kuin aiemminkin.

Sylisiili Nessu

2008-01-23T21:53:00.000+02:00

Tänään treffit sujuivat eiliseen malliin, tai vielä huonommin. Kovin kauaa en viitsinyt edes pitää siilejä yhdessä kun koko ajan sain olla irrottamassa Artturia Nessu hampaista. Artturi säntäili ympäriinsä ihmeissään kun nostin Nessun pois ja A yritti hyökätä mm. jalkojeni kimppuun.

Nessu on rapsutellut itseään paljon ja suihkutin vähän Humilac-suihketta piikkien väliin ja kylkiin. Nessu antoi tehdä tämän toimenpiteen paljon mieluummin kuin Artturi. Pidin Nessua pitkään sylissä, silittelin vähän piikeistä ja kävelin ympäriinsä jutellen sille. Välillä tuli äkäistä tuhahtelua mutta palloksi ei menty edes siinä vaiheessa, kun laitoin käden mahan alle. Luulin, ettei Nessu viihdy yhtään sylissä! Tassutarkistuksen teen samoin kuin Artturillekin, eli käännän siilin selälleen. Nessu arastelee vielä sen verran, että olen käyttänyt pillars-säilykematoa houkuttimena. Nessu ojentaakin jalat nätisti esille eikä rimpuile heti pois kuten A.

Kun sylissäpitäminen ja silittely onnistui noin hyvin, uskaltauduin tarjoamaan pikkumadot kädestä kuten Artturillekin. Aluksi jännitti, että nyt tulee kyllä hampaita mutta kukas sitä nyt kämmeniä järsisi jos siinä on myös matoja vieressä.

Huomasin juuri, että olen ihan unohtanut kertoa, että Artturista meinasi tulla filmitähti. Myrsky -elokuvaan etsittiin siiliä kuvauksiin. Artturin korvat olivat tällä kertaa esteenä: elokuvan trailerissa esiintyi jo valkovatsasiili ja valkovatsat ovat kuitenkin melko erinäköisiä kuin eepeet. Luulen myös, että siilin osa elokuvassa oli pieni sivurooli ja Artturi olisi saattanut olla rooliin vähän liian eksoottisen näköinen. Elokuvaan haettiin kuitenkin rohkeaa siiliä ja rohkeutta ainakin olisi löytynyt!

Kolmas treffipäivä

2008-01-22T22:59:00.000+02:00

Aamulla herätessäni löysin Nessun olohuoneen lattialta repustani. En ollut edes ehtinyt tarkistaa, ovatko siilit siellä missä pitääkin kun puhina paljasti Nessun uuden pesäkolon. Ongelma vaan oli, kuten voi arvata, että reppu oli aitauksen ulko-eikä sisäpuolella! Olin rakentanut aitauksen eilen illalla niin, että nurkkaan oli selvästi jäänyt siilinmentävä kolo. Nessuraukka ei kuitenkaan ollut löytänyt takaisin pesäänsä ja siili oli tosi nälkäinen nostettuani hänet takaisin aitaukseen.

Treffit sujuvat tänään yhtä hyvin ts. yhtä huonosti kuin ensimmäisenä iltana. Nessua kiinnostaa kaikki muu paitsi Artturi ja Artturi seuraa perässä kuin perävaunu tosiaankin. Äsken Nessu meni juomaan ja Artturi änkesi Nessun mahan alle niin, että Nessun takajalat olivat ilmassa. Rouva siili ei antanut sen häiritä vaan jatkoi veden latkimista.

Tässä on taas pari kuvaa tämäniltaisilta treffeiltä. Istuva siili on Nessu, selvästi hyväksi havaittu tapa sanoa, että tänään ei treffailut kiinnosta.

Rakkautta ilmassa

2008-01-21T22:55:00.000+02:00

Kuten otsikkokin kertoo, tänään treffailu sujui romanttisemmissa merkeissä kuin eilen.

Artturi oli hereillä yhdeksän maissa ja herättelin Nessun houkuttelevalla matoaterialla. Laskettuani Nessun eteisen lattialle Nessu kipitti heti Artturin hiekkalaatikkoon ja Artturi syöksyi perästä. Korjailin Nessun aitausta olohuoneessa ja hiekkalaatikosta kuului kova hiekan pöllytys ja rapina. Olin jo hiipimässä katsomaan kun Artturi rääkäisi Nessun purressa lujaa. Työnsin fleecellä suojatut kädet äkkiä laatikkoon ja nostin lähimmän siilin pois. Sen jälkeen tukin hiekkalaatikon oven, parempi pitää siilit lattialla jolloin pääsen erottamaan ne toisistaan helpommin. Jäin lattialle fleecen kanssa tarkkailemaan tilannetta valmiina hyökkäämään väliin.

Tänään Nessu oli myös kiinnostunut Artturista eikä vain tutkaillut paikkoja. Muutaman kerran jouduin vielä syöksymään väliin mutta nyt siilit eivät enää juosseet kilpajuoksua pitkin lattioita vaan kiersivät toisiaan ympäri. Vihdoin siilit pääsivät asiaankin mutta melkoista touhua se kyllä on näin ihmissilmin.

Parittelun jälkeen alkoi taas hurja juoksu kun Artturi jahtasi Nessua. Nostin Nessu raukan pois Artturin luota ja jätin Artturin juoksentelemaan yksinään ympyrää. Kävellessäni eteisessä Artturi syöksähteli luokse ja puhisi kovasti. Annoin A:n jäähdytellä tunteitaan hetken rauhassa. Tarjosin porkkanasosetta äsken ja A oli jo melkein oma itsensä. Nessu meni iltaunille vielä.

Artturin hieman rauhoituttua yritin tarkastaa ”vahingot”. A ei ollut tänään oikein sylissäolotuulella ja sain varoia sormiani. Kyljessä oli pieni haava Nessun puremisen jäljiltä ja alaleuka vereslihalla mutta muuten siilimme näytti ehjältä...

Aamulla jännitin, onko Nessu pysynyt aitauksessaan. Kumpikin siili oli noustessani hereillä ja siellä missä pitikin! Nessun aitauksen eli Artturin matka-aitauksen teippauksem olivat päivällä vähän pettäneet. Illalla rakensin uuden aidan yhdestä vanhan kirjahyllyn sivusta ja parista pahvista. Kaikkea alakerran varastostamme löytyykään!

Tänään en ehtinyt leikkiä paparazia mutta tässä on muutama eilinen otos. Laitoin jotain kuvia myös siiliyhdistyksen kuvagalleriaan, löytyy suvijohanna-kansiosta.

Siilitapaaminen ja treffit

2008-01-20T22:48:00.000+02:00

Tänään meillä on ollut tapahtumarikas päivä. Iltapäivällä olimme pääkaupunkiseudun Piikkipallojen tapaamisessa ja illalla Nessu tuli meille treffeille.

Oli taas oikein hauska tavata uusia ja vanhoja tuttuja siilistejä ja siilejä. Mukana oli taas Anita ”kauppa-autolla”, valitettavasti toimintansa lopettavan nettieläinkaupan ”täti”, joka on tuonut meillekin usein ruokaa. Ostin täydennyksiä mato-ja sirkka-varastoihin, raksuja ja kana-kissanruokaa. Kissanruoka on hyvää esimerkiksi matkoilla.

Artturi ei tietenkään malttanut pysyä sylissä kovin pitkiä aikoja. Päästin Artturin välillä juoksentelemaan Sinin, tapaamisen emännän, keittiöön. Artturi kipitti (tietenkin) ensimmäiseksi ruokakupille syömään koiranraksuja. Seuraavaksi piti juoda vähän vettä koirankupista ja sitä seurasi tietenkin vessahätä...

Artturia tuli ihmettelemään Sinin valtavan suloinen ja kiltti koira. Rotua en tietenkään muista, mutta hän on valkoinen, pehmeä ja näyttää aivan leikkikoiralle! Hauska oli seurata Artturin ja hauvan tutustumista: ensin koira tulee Artturin perässä uteliaana, kunnes Artturi huomaa, että häntä seurataan ja A kääntyy ympäri. Koira näikähtää kohti tulevaa Artturia ja peruuttaa taaksepäin ja hypähtelee. Artturi menettää kiinnostuksensa ja kääntyy poispäin. Ja sama alkoi taas alusta... Yritin saada kuvia kaveruksista mutta eihän se tietenkään onnistunut.

Kotiin tultuamme olin vasta rakentelemassa Nessulle lomakotia olohuoneen nurkkaan kun ovikello soi ja Tiia toi Nessun treffeille. Nessu on meillä kaksi viikkoa, ensin on viralliset treffit ja sitten Nessu lomailee meillä muuten kun Tiia on etelän auringossa.

Aluksi näytti, että siilit eivät kiinnitä toisiinsa juuri mitään huomiota. Yhtäkkiä Artturi näytti kuitenkin tajuavan, että vieressä on N-E-S-S-U ja kipitti täysillä Nessun perään. Sen jälkeen eteisen lattiaa pitkin kipittikin pari tuntia majakka ja perävaunu... Nessu oli paljon kiinnostuneempi uudesta ympäristöstä kuin Artturista ja Artturi taas juoksi hulluna Nessun perässä. Noin kolmen tunnin ”jonottamisen” (ne oikeasti näyttävät siltä kuin jonottaisivat) jälkeen nostin Nessun omaan loma-asuntoonsa kun Nessu alkoi hermostua Artturin vikittelyihin ja puri Artturia. Huomenna uusi yritys taas. Saa nähdä onko Nessun alue tarpeeksi tukeva Nessulle vai joudunko kehittelemään jotain muuta keskellä yötä...

Nessu muuten maistoi Artturin kupista muurahaisenmunia ja väänsi yhtään liioittelematta ainakin seitsemän vaahtista. Tällä kertaa tällä paparazilla oli kamerakin valmiina mutta kuvia saatte odottamaan huomiseen, minä lähden nyt ruokkimaan yhtä vierailevaa tähteä ja yhtä hyperaktiivista ja äkäistä siiliä!

Karkurit jää ilman evästä

2008-01-08T18:49:00.000+02:00

Aamulla heräsin kylpyhuoneesta kuuluvaan meteliin. Artturi siellä kolisteli rikkaimurin pesussa ollutta suutinta. Vikkelä otus oli illalla Mikon huomaamatta livahtanut kylpyhuoneeseen ja jäänyt sinne koko yöksi jumiin ilman ruokaa ja mikä pahinta: ilman juoksupyörää! Avatessani oven minua odotti erittäin nälkäinen ja kiukkuinen siili. Voitte varmaan kuvitella miten hyväntuulinen A oli kun jouduin vielä viemään sen tassupesulle. Tietenkin annoin nälkäisen siilin syödä ensin ja käydä vähän juoksentelemassa pyörässä.

Onneksi kylpyhuoneesta vastaan juoksi virkeä ja vilkas kaveri. Sauna on näin talvella sen verran kylmä ja vetoisa, että en uskaltaisi sinne siiliä majoittaa. Artturi ei ole koskaan yrittänyt horrostaa, toivottavasti sellaista tilannetta ei tulekaan.

Tassu on hieman parantunut lisää mutta täysin kunnossa se ei vieläkään ole. Nyt olen puhdistanut tassun enää aamuisin ja iltaisin. Tassupesu alkaa käydä jo melko rutiinilla vaikka Artturi ei kyllä meinaa siihen alistua vieläkään. Välillä A on niin unenpöpperössä, että tassua saa huuhtoa rauhassa pitkäänkin ja välillä ei voisi olla hetkeäkään aloillaan. Lääkkeen laittaminen onnistuu paljon helpommin kuin huuhtelu.

Ahkeran käsittelyn ansiosta Artturi on hyvin kesy. Nostelusta A yhtään pidä, se kun nykyisin tarkoittaa pesulle joutumista. Välillä A:n ollessa selällään sylissä saan kutitella mahasta, kainaloista ja jalkapohjista. Syliin nukahtaminen tai ainakin rennosti makoilu on nykyään normaalia.

Ostin Artturille nettikaupasta kokeeksi isoja säilykekatkarapuja. Eilen kokeilin niitä ensimmäistä kertaa ja kaikki oli hävinnyt kupista! Tietysti voi olla, että aamulla siiliparalla oli niin kova nälkä, että kaikki kelpasi... Täytyy kyllä aina tarkistaa, että Artturi on oikealla puolella ovea. Tähän asti on vain aina huomannut, milloin A livahtaa saunan puolelle... Olen antanut A:lle myös laktoositonta maitojuomaa taas. Se näyttää maistuvan hyvin. Harmi, että Artturi on ainoa joka sitä meillä juo, siilille ei ehdi/voi juottaa koko litraa sinä aikana kun maito säilyy jääkaapissa hyvänä. Pitäisi varmaan taas pakastaa sitä.

Tammikuun lopulla on taas siilitapaaminen Siilitiellä. Kiva nähdä taas muita siilistejä. Toivottavasti paikalle tulee paljon uusiakin ihmisiä!

Teen nyt poikkeuksen ja laitan tähän yhden huonolaatuisen kuvan. Voitte vaan arvailla, miten hieno kuva olisi, jos Artturi-pedon kita olisi tarkka...

Kiroileva siili

2007-12-27T23:33:00.001+02:00

Artturi ei erityisemmin pidä jatkuvasta tassujen pesusta. Nostaessani A:n syliin siili puhiseen ja palloilee kovasti. Sylissä A kuitenkin rentoutuu, mutta selvästi tassun hoitaminen on saanut sen pitämään minusta vähemmän kuin ennen. Äsken olin eteisessä Artturin alueella hyvästelemässä ystävääni. Kun hän oli lähdössä, nostin Artturin syliini ettei A livistäisi samalla ovesta. Artturi ei malttanut pysyä paikallaan ja nostin sitä sylissä paremmin. Artturi nappasikin kädestäni hampaillaan kiinni. Ensin A näykkäsi vähän mutta ennen kuin ehdin tajuamaan mitään siili tarttui oikein lukkopurennalla kämmenen reunaan. Onneksi tällä kertaa siili ei jaksanut kovin kauaa kädessä roikkua piikkipallona. Täytyy nyt taas olla varoivaisempi Artturin käsittelyssä. Suututti kyllä kovasti, että pitikö sen nyt purra kun A on ollut tosi pitkään oikein kiltti, joskus on vain vähän näykkäissyt mutta viimeksi sain kunnon puraisun A:n ollessa alle puolivuotias. No, tämä johtuu kyllä varmasti vain näistä hoitotoimenpiteistä.

Joulureissu Kuopioon ja kipeä tassu

2007-12-27T23:09:00.000+02:00

Viime viikolla, ennen joulua huomasimme, että Artturin oikea etutassu on kipeä. Raukka ontui jalkaa kävelessä ja seisoskeli kolmella jalalla. Pesun jälkeen selvisi, että vika on varpaanvälissä, jalkaan on varmaankin sattunut joku. Pesin jalkaa ja desinfioin septidinillä. Aluksi tassu näytti paranevan näillä toimenpiteillä. Muuten A käyttäytyi normaalin reippaasti, mutta pysähtyessä paikalleen Artturi nosti toisen jalan ylös sekä hitaasti kävellessä varoi jalkaa. Juostessa (tavallisin eepeen liikkumismuoto) ei olisi uskonut, että tassu on kipeä... Milläpä vilkasta siiliä saisi pysymään aloillaan, A:n hermoille kävi jo puhdistamisoperaatiotkin!

Tassu oli vielä joulunakin kipeä. Kysyimme puhelimitse neuvoa tutulta tohtorilta ja hän antoi ohjeeksi tassun
huuhtelun viileällä vedellä 2-3 koertaa päivässä mielellään viisi minuuttia. Sen jälkeen kuivasimme jalan huolella ja laitoimme siihen antibioottipuuteria. Tosiasiassa viiden minuutin huuhtelu oli mahdotonta toteuttaa, huuhtelin jalkaa aina siihen asti kun A suinkin suostui tähän toimenpiteeseen. Nahkahanskoja tms. kovempia toimenpiteitä ei ihmeekseni tarvittu vaikka A alkoikin vilkuilla sormiani sillä silmällä, että pääsisin varmaan vapaaksi jos puren tuosta oikein kovaa... Parin päivän huolellinen tassunhoito tuotti tulosta ja tassu alkoi paranemaan. Jalassa on vielä ns. rupi mutta muuten jalka näyttää terveeltä eikä A varo tassua enää yhtään. Tämän toteaminen vaatii kyllä melko pitkää tarkkailua kun täytyy saada siili sekä kävelemään että seisomaan paikallaan!

Joulun Artturi vietti taas vanhempieni luona. Tällä kertaa ei ollut siilillämme kovin kiva reissu kun jouduin jatkuvasti häiritsemään ressukkaa typerillä jalan huuhteluilla. Artturi sai taas joululahjaksi kalkkunan kaulan. A ei suostunut avaamaan pakettia yleisön edessä, mutta aamulla lahjapaperit oli avattu ja aarre kopin edustalla.

Joulupäivänä pelasimme Mikon ja veljieni kanssa Carcassonne-peliä Ville huoneen lattialla. Artturi juoksenteli vapaana luonamme ja olohuoneessa. Pelilauta meinasi mennä aina välillä uusiksi kun A juoksenteli spurtteja keskelle peliä. Sitten Artturi kiipesi veljeni Jussin syliin ja nukahti! Siis tosiaankin A kiipesi jalan päälle, otti hyvän asennon ja rupesi noin vain nukkumaan. Katsoimme ihmeissämme, että jaahas, onpa Jussilla näköjään mukavat farkut. Artturi on muutaman kerran nukahtanut syliin mutta se vaatii aina silittelyä, että A malttaa ylipäätään pysyä aloillaan. Jussin sylissä oli kuitenkin niin hyvä nukkua, että Jussi sai välillä siirtää Artturia parempaan asentoon ja siili vain jatkoi uniaan (minun sylissänihän A herää aina jos käännän lukemani kirjan sivua, siiliin koskemisesta puhumattakaan!)

Artturin viikonloppureissu Mirkan ja Roope-koiran luona

2007-12-20T23:06:00.000+02:00

Viikonloppuna minä ja Mikko olimme Tampereella tapaamassa ystäviämme. Kyläpaikkaan oli tulossa paljon ihmisiä ja koira, joten päätimme viedä Artturin Mirkan luokse hoitoon. Siellä asuu myös Roope-koira, mutta he tarjosivat Artturille oikein hienoa lomahotellia: isoa kylpyhuonetta lattialämmityksellä!

Olin kysynyt jo kesällä Mirkalta, että voisiko Artturi tulla viikonlopuksi hoitoon. Mirka ja Artturi ovat pitkin syksyä tehneet lähempää tuttavuutta aina Mirkan vieraillessa meillä. Mirka on myös varmaan ainoa meillä vieraillut ihminen, joka aina haluaa tarjota Artturille eläviä matoja. (olenhan kertonut siitä, kun esittelin Mirkalle uudet otuksemme, elävät torakat? Hän oli jo työntämässä kättään torakkapurkkiin kun minä huomautin, että minäkään en kyllä noita kammotuksia uskalla paljain käsin kosketella... että elävä ruoka ei ollut hoitopaikassa mikään ongelma!)

Tamperetta kohti ajellessamme sain viestin Mirkalta, että hän oli mennyt katsomaan Artturia ja istuutunut lattialle seuraamaan A:n touhuja. Artturi oli väkisin kiivennyt syliin ja siihen oli kuulema loppunut arkailu puolin ja toisin. Artturi oli ollut oikein kiltti ja seurallinen sylisiili. Roope-koiraa oli kyllä ihmetettynyt oudon hajuinen vieras yläkerrassa!

Artturi hoidossa Frida siilin kotona

2007-11-21T22:06:00.000+02:00

Artturin perheen ihmiset eli minä ja Mikko juhlimme häitämme pari viikkoa sitten Kuopiossa. Koska häiden järjestelyssä oli paljon hommaa, päätimme jättää Artturin pääkaupunkiseudulle hyvään hoitoon siksi aikaa. Jo elokuussa Fridan loman yhteydessä oli puhetta Artturin kyläilystä näin marraskuussa. Nyt Fridan perhe pääsi tutustumaan reippaaseen ep siiliin samoin kuin valkovatsa Frida on ollut meillä ihmeteltävänä ja ihasteltavana.

Artturi oli päättäny heti tutustua kyläpaikkaan tarkemminkin ja oli livistänyt ensimmäisenä yönä aitauksestaan. Susannan mukaan aitaus oli kasattu valkovatsastandardien mukaan ja eihän se silloin ole eepeen pitävä. Artturi oli myös mm. onnistunut kylässä kaatamaan uuden juoksupyöränsä (jossa on erittäin tukevat jalat)... Ymmärtääkseni Artturi oli kyllä uteliaisuutensa lisäksi esitellyt muita positiivisia puoliaan ja heittäytynyt oikein sylisiiliksi. Minulle myös kerrottiin, että hampailla sormenpäässä riippumista ei kyläpaikassa onneksi kokeiltu. Niin he ainakin väittivät ;)

Artturista kyllä huomasikin kotona, että A oli saanut seurustella paljon ihmisten kanssa. Hääkiireistä johtuen itsellä oli ollut hyvin vähän aikaa leikkiä Artturin kanssa ja se kyllä näkyy siilin käytöksessä hyvin pian. Viedessä hoitoon A oli sylissä puhiseva pallo ja haettassa lättänäksi taipuva seurallinen kaveri.

A:n kotiinpaluun jälkeen istuin yhtenä iltana Artturin alueella selaamassa lehtiä ja etsimässä jotain neuleohjetta. A kiipesi heti syliin ja tuli tallustelemaan lehden päälle. Siili pyöri siinä sylissä ja minä yritin samalla selata lehteä ja silitin hajamielisesti Artturia. A yllätti taas ja kävi kainaloon pitkäkseen, piikit selkää myöten ja selkä aivan kuopalla nautiskellen! Mikko sanoikin, että nyt joudut loppuillan istumaan eteisen lattialla kun eihän tuommoisina harvinaisina hetkinä raski siiliä poiskaan nostaa.

Vaikka ennen häitä siilin kanssa seurustelu oli ihan minimissään, oli todella outoa kun Artturi ei ollutkaan kotona! Veimme Artturin lähtöä edeltävänä iltana hoitoon ja kyllä eteisen lattia oli aamulla aivan liian puhdas ja tyhjä! Automatkalla Kuopioon Mikko oli jo miettinyt, että voiko Artturin jättää wc-tauon ajaksi autoon vai pitääkö koppa ottaa mukaan... Artturille oli varattu lomahotelli maanantai-illaksi asti mutta kyllä A piti saada kotiin jo kotimatkalla sunnuntai-iltana. A ei vaan itse arvostanut kotimatkaa kovin suuresti kun ehti jo herätä iltalenkille. Eihän kuljetuskopissa ole vilkkaalle siilille mitään tekemistä!

Siiliyhdistyksen kuvagalleriassa Susun kansiosta löytyy alakansio Artturi, jossa on Artturista kuvia hoitopaikassa. Kuvia ei valitettavasti pysty linkittämään suoraan.

Artturin 2-vuotissynttärit ja muita syksyn kuulumisia

2007-10-08T21:14:00.000+03:00

Meidän pikkusiili täytti jo 2 vuotta 11.9. Tällä kertaa päätin käyttää Artturin synttäreitä syynä kutsua ystäviä meille kylään. Askartelin Artturille hienon jauhelihatäytteisen ja sirkkakuorrutteisen kakun (joka kyllä läsähti kasaan sulaessaan) ja ostin ison kalkkunankaulan, jonka paketoin muutamaan kerrokseen sanomalehteä. Sain pari videota paketin avaamisesta, yritän saada ne nettiin lähiaikoina.

Kyläilemään tuli Mirka ja Jukka sekä Sini ja Ville. Mirkalta ja Jukalta Artturi sai hienon (hillitysti) kilisevän pallon ja kuivattua porkkanaa sisältävän puuhalelun. Porkkanaherkku ei kiinnostanut Artturia kuivattuna mutta pallo saa aina välillä kyytiä. Sini ja Ville toivat Artturille lemmikeille tarkoitetun pehmopedin. Siinä on sininen tikkikangaspohja ja teddykarvainen päällys. Ajattelin, että voin laittaa sen Artturille matkakoppaan tai voin laittaa sen päälle fleecen kun Artturin pitää päästä ainaa piiloon nukkumaan. Mirka piteli Artturia pitkään sylissä pedin päällä ja Artturi jopa nukahti Mirkan syliin. Ihmettelin kovasti, että mikäs juttu tuo nyt on, ei A vaan minun syliini noin vain nukahtele!

Seuraavana iltana nostin Artturin taas pedin kanssa syliin ja A oikein venyttäytyi parempaan asentoon ja antoi silitellä vaikka kuinka pitkään. Sen lisäksi, että siili menee aivan pyöreäksi palloksi, se saa myös käännettyä selkäänsä toisinpäin, selkä menee kuin kupiksi kun löytyy mukava paikka jossa voi rentoutua. Lyhyesti sanottuna pedin saatuamme meillä on ollut sylisiili, jonka kanssa voi vaikka katsella tv:tä (siis yle areenaa täällä). En tiedä onko siihen petiin laitettu jotain rauhoittavaa tuoksua vai mikä siinä niin vetoaa mutta ainakin se on huippu juttu Artturille. Pestä sitä ei kyllä uskalla, jos taika vaikka häviääkin.

Ahkeran silittelyn ansiosta Artturi on nyt oikein kesy. Äsken eteisen lattiaa jynssätessä Artturi kiipesi syliin ja kun silitin niin jäi (vain vähän puhisten) syliin istumaan eikä lähtenyt pois ennen kuin lopetin silittämisen!

Pari viikkoa sitten kävimme Artturin kanssa siilitapaamisessa siilitiellä. Sielläkin Artturi käyttäytyi oikein nätisti, oli paljon rauhallisempi kuin viimeksi. Siilitapaamiseen tuli myös Dismapetin Anita "kauppa-autoineen" enkä voinut vastustaa kiusausta ostaa Artturille juoma-automaattia ja keinulautaa. Keinulautaa olin metsästänyt jo Artturin syntymäpäivälahjaksi. Pelkäsin, että Artturi ei taaskaan käytä sitä mutta jo ensimmäisenä yönä jouduin ottamaan sen pois kun heräilin pam! -ääniin laudan leikahtaessa parkettia vasten. Seuraavana päivä liimailin siihen muutaman huopatassun...

Parin viikon päästä menemme esittelemään siilejä lemmikkimessuille Vantaalle. Se onkin paljon suurempi tapahtuma, saa nähdä mitä Artturi siitä sanoo.

Ostin Artturille uuden juoksupyörän. Siiliyhdistyksen foorumilla oli käytetty pyörä myytävänä ja minä onnistuin saamaan sen. Uusi pyörä on huomattavasti tukevampi ja rullaa paremmin. Entisen pyörän veimme Kuopioon niin ei tarvitse aina raahata pyörää mukana. Artturi oli tällä kertaa meidän kanssa Mikon vanhempien luona aitauksessaan. A oli onnistunut yöllä kaatamaan pyöränsä, mutta onneksi siili ei ollut jäänyt alle. Aitauksessa oli sentään Artturi pysynyt, olisiko pyörä kaatunut vasta aamulla...

Kesälomailua

2007-08-03T16:58:00.000+03:00

Onpas pitkä aika kun olen viimeksi kirjoittanut Artturin kuulumisia. Mitään kovin ihmeitä ei Artturin elämässä ole tapahtunut. Keväällä kävimme esittäytymässä Viito Lemmikille -yhdistyksen tapaamisessa Tapiolassa. Minua ensin jännitti kovasti esiintyminen melko suurelle ja tuntemattomalle yleisölle mutta siileistä tietää (varsinkin omastaan) niin paljon, että aiheesta on helppo kertoa muillekin. Artturi sai paljon ihailijoita vaikka ei itse tainnut olla kovin innoissaan. Antoi kuitenkin melko nätisti silittää eikä purrut ketään...

Juhannuksena olimme mökillä Vaajasalossa. Artturi pääsi taas haistelemaan ulkoilmaa nurmikolle. Paljon oli taas siilillä ihmeteltävää ja varsinkin mustikkapuskissa olisi ollut kiva rymytä pitempäänkin, mutta sinne ei kyllä voinut hetkeksikään Artturia jättää vahtimatta. Jotain A kerkesi ulkona maistelemaankin ja vähän pelotti, miten A:n maha kestää ulkoilman pöpöjä mutta ei onneksi tullut mitään ongelmia.

Naruleikkiä kehitimme vähän eteenpäin: lanka vaihtui paperinaruksi, jonka avattuun päähän on hyvä piilottaa pari kuivattua sirkkaa. Artturi kipittää narun perässä hurjaa vauhtia ja saalistaa narun päätä kuin mikäkin petoeläin. Kerran Artturi on kuulema puraissut Mikkoa varpaastakin kun naru oli mennyt varpaan vierestä ja A ei ihan hoksnnut mitä piti purra. Olen kyllä miettinyt, että miten tuommoinen hurja saalistusleikki soveltuu yhteen sen kanssa, että yritän kesyttää siilistämme kilttiä sylisiiliä. Onneksi sormet eivät haise samalle kuin sirkat. Hajun perusteella Artturi selvästi naruakin jahtaa. Näkökyky ei taida olla siilillämme kovin hyvä.

Artturi on nyt kesällä muuttunut todella nälkäiseksi. Ruoka-annos on samankokoinen kuin ennenkin ja paino on myös pysynyt kohdallaan. Joka ilta ruokkijaa odottaa niin ahne siili, että voisi luulla ettei ole viikkoo saanut ruokaa. Matoja kädestä syöttäessä hampaat toisinaan osuvat kämmeneen kun ei kiireessä ennätä katsomaan mitä purra. Ruokakuppi tyhjenee hetkessä ja A yrittää kiivetä aitauksen seinää pitkin ylös, että eikö sieltä tippuisi vähän lisää herkkuja, pliiiis! Hurjan ruokahalun vuoksi paperinarun perässä jukseminenkin kiinnostaa niin kovasti. Mikko sanoo, että Artturi on vaan kesälomalla ja silloin saa syödä enemmän.

Artturi on ruvennut heräämäänkin todella aikaisin. Luulen senkin johtuvan ruokahalun kasvusta, ruokaa kun yleensä saa heti kun herää. Pimeneviä iltojakaan ei voi syyttää kun A herää nykyään jo ennen iltayhdeksää.

A on vihdoin useiden siilien tapaan löytänyt Kengät. Artturihan majailee meillä eteisessä. Kaappien edessä pitää olla esteet, ettei A pääse esimerkiksi Mikon pilkkireppuun (tai lakanakaappiin, Mikko soitti kerran minun ollessa lomailemassa Kuopiossa ja kertoi miten hienon pesän A oli tehnyt pyyhkeiden keskelle...). Kenkäteline on kuitenkin tähän asti saanut olla rauhassa. Nykyään herään melkein joka yö siilin rapisteluun kenkien keskellä. Ja tietenkin A:lla pitää olla vielä hyvä ja kallis maku: aina A löytyy minun nahkasaappaitteni kimpusta. Parina yönä olen nyt takavarikoinut saapaani kylpyhuoneeseen.

Meillä on taas valkovatsasiili Frida kylässä. Tällä kertaa Frida on meillä pari viikkoa hoidossa. Frida on selvästi kesän aikana rohkaistunut kovasti. Ensimmäisenä oltana piti tietenkin puhista ja palloilla kovasti, mutta sen jälkeen F on ollut niin touhukas, että hyvä kun sylissä pysyy. Ja Fridaa saa silitellä jopa kyljen vatsakarvoista. Sen verran olen epeen kasvattama siilisti, että en uskalla täysin luottaa siihen, että Frida ei pure. Fleecetakki on oikein hyvä vaate siilin antaa möriä kainalossa.

Artturi ei onneksi nytkään ole reagoinut Fridaan juuri mitenkään. Annoin Artturin vähän haistella Fridan selkäpiikkejä takaa. Toinen siili kiinnostaa kyllä kovasti mutta A ei ”tule hulluksi” kuten eepeetyttöjen läheisyydessä käy.

Hoitosiili

2007-05-13T13:22:00.000+03:00

Tällä hetkellä meillä on hoidossa valkovatsasiili Frida! Frida kaipasi hoitopaikkaa perheensä matkan ajaksi ja minä taas halusin kovasti tutustua valkovatsaan, ja nähdä miten erilaisia otuksia nämä siilit ovat. Fridan emäntä on Susanna, joka kävi joskus tutustumassa Artturiin ja kokeilemassa, aiheuttavatko siilit hänelle allergiaa. Tapasimme Susannan ja Fridan myös Piikkipallojen tapaamisessa maaliskuussa.

Frida tuli meille keskiviikkoiltana ja lähtee jo huomenna maanantaina. Jo maanantaina! Valittelin juuri Mikolle, että harmi kun pikkuneiti lähtee jo kohta kotiin, on ollut niin hauskaa hoitaa söpöläistä. Mikolta tuli jyrkkä vastaus, että meille ei oteta toista siiliä kun sille ei ole tilaa! Minä jo pikkuisen kerkesin haaveilla pikku valkovatsasiilistä... pahus.

Susannan ja Fridan saapuessa meille Artturi pyöri ympärillä ihmettelemässä. Artturi kiipeili Susannan sylissä ja kehotin Susannaa vetämään paljaat sormensa siilin lähistöltä pois. Artturi kun jotenkin tietää, että ihosta ”kannattaa” purra. Artturi nappasikin Susannan paidanhihasta kiinni ja roikkui siinä. Yritin kutitella Artturia mahasta, että siili päästäisi irti, mutta sekään ei nyt auttanut. Onneksi paita oli vielä ehjä kun saatiin siili vihdoin irti. Artturi ei ole ennen käyttäytynyt noin, syyn täytyy olla herkullisessa toisen siilin hajussa.

Piikkipallojen tapaamisessa Artturi reagoi valkovatsatyttöihin niinkuin Nessuunkin, joten ajattelin, että Fridan vierailun aikana meillä on käsittelemätön ja hurja purijasiili mutta Artturi onkin käyttäytynyt aivan normaalisti.

Frida raukka oli aivan peloissaan uudessa paikassa. Frida on muutenkin luonteeltaan hyvin arka ja siili pelästyi jokaista rapsahdusta. Herättelin siilin syömään matoja (niitä en enää uskalla jättää kuppiin) ja kesti kauan aikaa, ennen kuin Frida uskalsi työntää nenänsä pallosta ulos ja tulla syömään. Enempää en uskaltanut siiliä stressata vaan annoin Fridan tutustua rauhassa hoitopaikkaansa. Yritin olla aivan hiljaa, että siili uskaltaisi lähteä liikkeelle. Valojen ollessa päällä Frida kömpi kuitenkin vielä unille. Yöllä havahduin välillä hereille ja kuulin tepsutuksen myös Fridan pyörästä. Aamulla pyörä oli likainen ja kuppi melko tyhjä, joten kaikki oli niin kuin pitääkin siilin asumuksessa.

Seuraavana iltana otin Fridan syliin. Yritin tarjota siilille porkkanasosetta kun arvelin Fridan pitävän siitä yhtä paljon kuin Artturi. Siili oli kuitenkin vain pallona ja puhisi. Muistin Susannan sanoneen Fridan tuodessaan, että Frida innostui Artturin hajusta niin kuin Piikkipallojen tapaamisessa ja eikä meinannut malttaa pysyä sylissä ollenkaan. Pyysin Mikkoa tuomaan Artturin kokeeksi olohuoneeseen. Mikko nosti Artturin pöydälle Fridan ja porkkanakupin viereen. Mietin, että otan Artturin heti pois, jos se menee hätyyttelemään Fridaa. Meidän ”herrasmiehemme” ei kuitenkaan edes huomannut toista siiliä vaan ryntäsi päättäväisesti tyhjentämään Fridan porkkanakuppia. Fridakin puhisi samaan malliin, joten Artturi vietiin pois. Madot kiinnostivat enemmän kuin porkkana ja ne siili uskaltautui taas tulla syömään.

Suurimpana ongelmana yhteiselossamme pidin Fridan jalkojen tarkistamista. Artturin jalat on helppo muidenkin tarkistaa: siili vain selälleen ja odotetaan kunnes A avautuu pallosta ja rimpuilee pois. Kaikki jalat sojottavat eri suuntiin ja samalla näkee koko siilin vatsapuolen. Kokeilin tietenkin samaa Fridalle, mutta tämä yrittikin poispääsyä eritavalla: takajalat pallon sisällä ja etujalkojakaan ei näkynyt kuin vähän. Jos taas siiliin koski vähänkään alapuolelle tai piikkien rajaan, siili oli heti puhisevana pallona! Miten ihmeessä Fridan jalkoja pääsisi vilkaisemaan, kylpyynkään en halunnut siiliä viedä kun Fridakaan ei taida siitä pitää.

Otin Fridan käsitttelyyn siilin oman fleecen ja tuttu tuoksu näytti rohkaisevan neitoa. Porkkanasoseen sijasta tarjosin siilille herne-maissa-paprikaa ja se osoittautui yhtä namiksi kuin porkkanasose on Artturille. Kolmantena iltana Frida rauhoittui sylissä ja uskalsi möyriä fleecen ja paitani välissä. Siili kömpi kainalooni ja puri paitaani. Ensin meinasin nostaa siilin pois peläten, että Frida puree myös minua (eepeen emännän luontainen refleksi) mutta tajusin, että Frida vain taitaa tehdä paidastani vaahtiksen. Kun siili kääntyi nuolemaan vaahtoa piikistöönsä, minä käytin tilaisuutta hyväkseni ja käänsin Fridaa hieman nähdäkseni mahan ja jalat. Kaikki oli onneksi aivan kunnossa. Fridan jaloissa riittää minulle ihmeteltävää kun ne ovat todella pikkuruiset Artturin varpaisiin verrattuna. Luulisi niiden minikynsien leikkaamisenkin olevan paljon vaikeampaa kuin eepeiden.

Kun keksin, että Frida oikeasti viihtyy sylissä, on siilin hoito ollut paljon helpompaa. Sylissä Frida ”aktivoituu”, välillä antaa silitellä rauhassa ja välillä mönkii fleecen seassa. Eilen ajattelin, että laitan siilin omalle alueelleen juoksentelemaan kun ei malttanut enää pysyä paikallaan sylissä, mutta lattialla Frida kömpikin vain pesäänsä nukkumaan.

Eepeen omistajana mietin Fridalle aitausta rakentaessani, että pysyyköhän siili nyt aitojen sisällä. Yritin rakentaa alueesta kiinnostavan putkilla ja pahvilaatikkopesällä, mutta Fridan ehdottomat lempparit ovat oma pesäpussi ja juoksupyörä. Siivouksestakin selviää melkein pelkällä pyörän pesulla.

Artturi on selväsi ottanut mallia Fridasta kun minua odottaa aamuisin kaksi erittäin likaista pyörää. Yleensä Artturi ei pyöräänsä juurikaan sotke. Meillä varmaankin järjestetään öisin siilien kuntopyöräilyn kestävyyskisoja...

Kevätkuulumisia

2007-05-07T13:19:00.000+03:00

Vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa kuulumisia. Aloitetaan nyt alusta eli Artturin kotiinpaluusta. Ajattelin, että saisin aloittaa taas Artturin kesyttämisen melko alusta viikon jälkeen. Artturi ylllättikin istumalla kiltisti sylissä, sain silitellä siiliä aivan kuten kotonakin. Minua ei siis oltu unohdettu aivan kokonaan loman aikana. Kotiin päästyämme Artturi oli heti ”kotonaan”. Pienempänä Artturi oli aina ihmeissään kun tultiin reissulta takaisin eikä näyttänyt muistavan, että täältähän me pari päivää sitten matkalle lähdettiin...

Artturista on tullut ahkeran sylissäpitämisen ansiosta oikein kesy. Sylissä maltetaan olla pitkään ja välillä A on jopa nukahtanut silittelyyni. Yritin myös lukea kirjaa siilin nukkuessa sylissäni, mutta A heräsi rapinaan kun yritin kääntää sivua. Nykyään ei myöskään haittaa, vaikka menisikin muutama ilta vähemmällä siilin käsittelyllä. Tuhahdellakaan Artturi ei juuri jviitsi, palloilusta puhumattakaan.

Nyt kun siilinsä alkaa tuntea läpikotaisin, huomaan itsekin välttäväni asioita, joista
Artturi ei pidä. Nykyään olen rauhoittanut Artturin pesän niin, että sinne ei mennä enää rapistelemaan ja kaivamaan siiliä esille. Artturi tulee itse pesästään tervehtimään, jos lattiaa rapsuttaa lähistöllä. Myös siilin käsittelemisessä olemme päässeet enemmän yhteisymmärrykseen. Artturin käsittelyyn on syntynyt rutiineja, joista Artturi tietää, mitä seuraavaksi teen. Esimerkiksi nostaessani Artturin takaisin lattialle siili ei mene palloksi (kuten yleensä nostettaessa) vaan odottaa jalat ojossa pääsevänsä taas juoksentelemaan. Ja kun menen matopurkkien kanssa istumaan lattialle, Artturi ei yritä kiivetä matopurkkiin, vaan osaa heti juosta syliin, jossa madot meillä tarjoillaan.

Siiliyhdistyksen palstalla monet kertoivat siilinsä pitävän narun jahtaamisesta aivan kuten kissa. Päätin kokeilla tätä leikkiä Artturille ja kyllä se toimi meilläkin! A juoksi avainnauhani perässä ja välillä yritti selvästi saalistaa sitä pyrähtelemällä narunpään kimppuun. Täytyy vaan kehittää parempi leikkiväline, sellainen naru johon Artturin kynnet eivät voi sotkeutua. Narun päähän voisi vielä lisätä kuivatun hyönteisen niin leikistä tulisi vielä mielekkäämpi...

Lomaterveiset!

2007-03-29T22:00:00.000+03:00

Palasimme juuri kotiin Egyptistä. Matka oli oikein mukava, oli lämmintä ja aurinkoista. Artturi on vielä yhden illan Annukan luona hoidossa. Artturin loma on kuulema mennyt myös oikein hyvin. Alkaa olla jo kova ikävä pikku siiliämme, kuvittelin jo kuulevani Artturin rapistelemassa eteisessä vaikka koppikset vain touhuilivat purkissaan.

Yritin kovasti katsella, mutta en löytänyt matkalta mitään siiliaiheista. Kaikenlaisia koriste-esineitä oli tarjolla; delfiinejä, kilpikonnia, kaloja mutta ei yhtään pitkäkorvaista siiliä!

Artturi lähtee lomalle

2007-03-21T18:02:00.000+02:00

Tänään viemme Artturin Annukan luokse hoitoon. Eilen Artturi kävi kylvyssä, eihän sitä likaisena voi lähteä lomailemaan! Artturin vatsakarvoitus siilimiehen pissimistavoista johtuen on ollut pitkään kellertävä. Olen pessyt Artturia pitkään pelkällä vedellä, eikä vesi riitä puhdistamaan keltaisuutta. Ostin Artturille ”Eläinten Helläpesu” -nimistä pesuainetta, jota kokeilimme eilen. Kertapesu ei tainnut vielä auttaa Artturin vatsakarvojen valkaisussa, mutta tuli ainakin puhtaampi siili.

Artturin tavaroita en ole pessyt nyt ennen lomaa, Artturi saa omantuoksuiset tavarat mukaansa. Siilille hajut ovat tärkeä asia, ja nyt Artturin lomahotellissakin tuoksuu tutulle. Ihmiset voivat kyllä olla näistä ”tuoksuista” hieman eri mieltä, välillä Artturin fleecet on vain aivan pakko pestä.

Artturi saa mukaansa iglupesän ja oman kassin. Juoksupyörää ei saa tällä kertaa unohtaa, kuten minulle kävi jouluna! Siili saa nukkua iltaan asti rauhassa pesässään. Kun Artturi on viety hoitoon, minä jynssään eteisen lattian perusteellisesti ilman, että A heti pissii puhtaalle lattialle! :D

Siilitapaaminen

2007-03-20T17:39:00.000+02:00

Sunnuntaina kävimme tapaamassa muita siilejä ja siilistejä Pääkaupunkiseudun Piikkipallojen tapaamisessa. Piikkipallot ovat Suomen siiliyhdistyksen alajaosto ja tämä oli ensimmäinen tapaaminen. Jokainen toi nyyttäriperiaatteella jotain mukanaan ja ohjelmassa oli toisiimme tutustumista ja siilien ihastelua. Dismapet-nettikaupan "täti" Anita oli myös paikalla ja häneltä sai ostaa siilinruokaa.

Minua hieman jännitti etukäteen, millaisia ihmisiä tapaamiseen tulee ja miten Artturi suhtautuu muihin siileihin. Tapahtumaan osallistui noin parikymmentä ihmistä siileineen. Oli oikein hauska päästä vaihtamaan kokemuksia muiden siilistien kanssa ja ihastella valkovatsasiilejä. Pääsin tekemään muutaman valkovatsan kanssa lähempääkin tuttavuutta. Suloisia kavereita ja aivan erilaisia kuin pitkäkorvat! Valkovatsoilla on sirot pikkuruiset tassut ja huopaiset nallekorvat, piikitkin tuntuivat käteen erilaisilta. Hassua oli pidellä siiliä kädessä niin, ettei tarvinnut varoa hampaita. Tuhinaakaan ei kuulunut vaan siilit antoivat silittää rauhassa.

Artturi oli kiinnostunut tyttösiileistä siitäkin huolimatta, että laji oli toinen. Kovin lähelle en Artturia uskaltanut päästää, A:n hammaskaluston tuntien, mutta parin sentin päästä A pääsi tutustumaan uusiin siileihin. Tytöt kiinnostivat enemmän mutta poikiakin vähän nuuhkittiin.

Otin Artturin vierailuaitauksen mukaan, että voin päästää Artturin välillä jaloittelemaan sinne. Hurjaa epeesiiliä ei voi oikein lukita pieneen kuljetuskoppiin kuin pakollisiksi ajoiksi, joten tarvitsin jonkun paikan, jonne laskea Artturi sylistä. Jäbä oli kuitenkin niin väsynyt, päivä kun oli, että aitauksen paras paikka oli fleecen alla unilla.

Artturi käyttäytyi oikein hyvin koko tapaamisen ajan. Välillä kiukutti, kun kaivoin unisen siilin tervehtimään muita, mutta ei A kauaa jaksanut palloilla. Olin oikein ylpeä hyvinkäyttäytyvästä eepeestäni. Parin tapaamisen jälkeen Artturistakin tulee varmaan yhtä sosiaalinen kuin valkovatsoista ;)

Artturi sai hoitopaikan ystävämme Annukan luota Kilosta. Mirka lupautui myös hoitamaan Artturia, mutta luulen, että Roope koiran hajut Mirkan luona stressaisivat kovasti Artturia sen lisäksi, että siili joutuu pois omasta turvallisesta reviiristään. Mirkan loistavaan hoitoon jätämme tällä kertaa kukat ja matofarmin :D

Tapaamisen jälkeen Artturi ehti nukkua pari tuntia kun Annukka tuli tapaamaan Artturia. Artturi lähtee huomenna Annukan luokse kun me ihmiset lähdemme Egyptiin. Artturi oli vähän äksy mutta yhtä reipas ja utelias kuin yleensäkin. Madot maistuivat aivan yhtä hyvältä Annukankin kädestä.

Artturi etsii lomahotellia

2007-02-26T23:35:00.000+02:00

Me olemme lähdössä matkalle Artturin juurille Egyptiin. Matka on maaliskuun lopulla, kuukauden päästä. Artturille täytyy löytää hoitopaikka siksi aikaa. Parikin ystäväämme sanoivat ottavansa Artturin mielellään hoitoon, mutta turvallisinta olisi saada Artturi siilistiperheeseen, jossa osattaisiin käsitellä piikikästä kaveriamme. Eihän Artturin hoito niin kovin vaikeata ole, tärkeintä on uskaltaa käsitellä siiliä ja siilin evästä eli matoja.

Erehdyin taas laittamaan päälleni The Fleecetakin. Ojensin käteni Artturin haisteltavaksi kuten yleensäkin. Artturi huomasi heti, että kyseessä on Fleecetakki ja raukka meni aivan sekaisin. A vahtasi hihaani kuin Nessua ja kun nostin käteni pois, Artturi yritti kiivetä aidan yli päästäkseen takaisin Fleecetakin luokse. Hetken katseltuani A:n touhuja riisuin takin ja annoin sen Artturin haisteltavaksi. Takki kuitenkin menettää kiinnostavuutensa kun se ei ole minun päälläni. Kerrassaan kumma tyyppi! Täytyy taas pitää mielessä, että kyseinen takki sopii vain ratsastustakiksi, ei kotona käytettäväksi.

Suunnitteilla on ensimmäinen Pääkaupunkiseudun Piikkipallojen, eli Suomen Siiliyhdistyksen pääkaupunkiseudun alajaoston tapaaminen. On hauska päästä tapaamaan uusia siilejä ja siilistejä. Saa nähdä miten Artturi suhtautuu muihin siileihin, valkovatsojahan A ei ole edes tavannut.

Jättisfarmilla oli taas eilen iloinen perhetapahtuma kun uusi koppis kuoriutui.

Helmikuun kuulumisia

2007-02-10T19:11:00.000+02:00

Artturin kesyttämisoperaatio sujuu hyvin. Välillä työkiireiden takia siilin kanssa vietetty aika oli aivan minimissään eikä aikaa varsinaiseen seuristeluun tuntunut jäävän yhtään. Ajattelin, että kiire kostautuu taas arempana siilinä kuten yleensä. Nyt muutaman päivän tauko sylissäpitämisessä ei näyttänytkään vaikuttavan mihinkään. Eilen sain taas rapsutella Artturia otsasta ja korvan takaa pitkän aikaa. Nostin Artturin sitten jalkojeni päälle antaen A:lle mahdollisuuden mennä pois sylistä. Artturi yllättikin makoilemalla sylissä pitkään. Välillä A venytteli ja otti mukavamman asennon, mutta siilillä ei ollut mikään kiire pois!

Kuten viime kirjoituksessa arvelinkin, siilimme puremattomuudesta kirjoittamisen jälkeen sain taas kunnolla hampaista! Tällä kertaa uhrina ei ollut sormeni (olen oppinut melkoisen varoivaiseksi). Nostin Artturin syliini kuten joka ilta. A oli aivan pallona ja puhisi. Kun nostin siilin syliin, A upotti terävät hampaansa t-paidan läpi ihoon. Onneksi nyt kyseessä ei ollut ns. lukkopurenta (=siili roikkuu hampaillaan jostain, pahimmassa tapauksessa sormesta tms) vaan Artturi päästi melko nopeasti irti. Tämän jälkeen muutamana iltana käytin fleeceä minun ja siilin välissä siiliä käsiteltäessä! Puhina ja palloilu kuuluvat vieläkin asiaan nostettaessa, joten on vaikea tietää milloin Artturia ärsyttää vain nostelu ja milloin se aikoo iskeä vampyyrinhampaansa minuun kiinni.

Artturin paino on nyt pysynyt samassa, noin 400 grammassa. Artturin menu on nykyään seuraava:

Pakasteannos:
Noin 1 tl kalkkunan jauhelihaa/ lohi almo naturea
noin 15 säilykehyönteistä: pillarseja, silkkitoukkia ja sirkkoja.
Pakastan ruuat aina kerralla yhden illan annospusseihin, jotka on helppo ottaa sulamaan. Sulaneen ruuan päälle laitan vitamiinijauhetta, josta se tulee kuin huomaamatta syötyä.

Pakastetun ruuan lisäksi Artturi saa 10 jauhista ja 2 jättistä elävänä. Ilta-ateriaan kuuluu lisäksi teelusikallinen Claus-siilin kuivaruokaa, johon lisään ripauksen muurahaisenmunia ja kuivattua katkarapua. Hammaspesu suoritetaan muutamalla kissanraksulla ja herkkuina tarjoillaan kuivattuja hyönteisiä tai kalaa. Porkkananosetta tarjoillaan muutaman päivän kuureina, pakastan osan purkista ja kun entinen on syöty, pidetään pieni tauko ennen uuden aloittamista.

Tänään aloitin uuden kokeilun: keitetyn kananmunan. Artturi ei ollut kananmunasta yhtään kiinnostunut näin ensinäkemältä, mutta jatketaan totuttamista.

Aina ei tarvitse purra

2007-01-14T11:41:00.000+02:00

Tämän kirjoituksen jälkeen saan varmasti taas kunnolla hampaita mutta uskallan silti sanoa, että Artturi ei selvästikään ole yhtä hanakka puremaan kuin aiemmin. Vieläkin saa varoa sormiaan esimerkiksi pesun ja sylissäpitämisen yhteydessä. Jos Artturi on lattialla, myös vieraat ja kiinnostavanhajuiset sormet ovat saaneet olla rauhassa. Välillä olen kyllä vähän pelännyt kyläilevän ihmisen sormien puolesta ja melkein pyytänyt vetämään sormet siilin nenän edestä pois. Artturi kuitenkin haistelee aikansa ja ikään kuin kohauttaa olkapäitään, "ai tuommoinen ihminen on tänään vierailulla" ja jatkaa matkaansa.

Olen jatkanut Artturin kesyttämistä pitämällä Artturia joka ilta sylissä. Välillä siili on aivan rento lätty, välillä taas puhiseva pallo. Hassua on, että A näyttää tottuneen normaaliin rutiiniin: ensin A saa pikkumatoja sylissä kädestä, sitten istuskellaan vähän aikaa paijattavana ja sitten saa herkkujättiksiä. Jos otan siilin muuten vaan syliini antamatta matoja, seuraa äkäinen puhina.

Jalkapalloilija

2007-01-12T12:29:00.000+02:00

Artturilla on muutamia leluja, vaikka en tiedäkään kuinka paljon lelut Artturia oikeasti kiinnostavat. Artturi sai ensimmäisenä joulunaan Lauralta pienen punaisen pallon, jota A töytäisee aina välillä ohi juostessaan. Artturi sai synttärilahjaksi pari kumilelua, joita on myös joskus vähän maisteltu (kun kierittelin niitä ensin jättiksissä..). Huovutettua villapalloa Artturi myös retuuttaa välillä. Pääsääntöisesti lelut siis vain ovat ns. Artturin tiellä ja niitä voidaan vähän haistella ohi juostessa. Eräänä iltana Artturi yllätti taas meidät innostumalla pelaamaan "jalkapalloa" punaisella pallollaan. Pitäisi ehkä paremminkin sanoa, että käsipalloa kun A yritti purra palloa ja kieritti sitä etutassuillaan eteenpäin ja juoksi aina itse perässä! Harmi, ettei ollut taas kamera käsillä.

Yhtenä iltana päätin testata, leikkiikö Artturi leluillaan öisin vai saavatko ne olla rauhassa. Yleensä lelut ovat hujan hajan Artturin alueella. En voi olla varma liikutteleeko niitä Artturi vai ihmiset epähuomiossa ohikulkiessaan. Laitoin lelut riviin paikkaan, joka ei ole aivan Artturin reitin varrella, jotta A ei tönisi niitä vain juostessaan niiden ohi. Aamulla lelut olivat taas ympäriinsä lattialla ja kaikkia oli selvästi riepoteltu. Eli siis jotain virikettä ne varmasti tarjoavat. Parhaita juttuja Artturin mielestä kuitenkin ovat rakas juoksupyörä ja raksupallo.

Tässä on nyt myös joskus lupaamani kuva Artturin kuljetuskopin "talvitakista". Pahoittelen kuvan laatua, mutta näin talvella valo ei meinaa millään riittää. Siilikuvauksessa ei viitsi salamaakaan käyttää. (Siili on muuten kuvaushetkellä kopin takana, ei suostunut tulemaan kuvaan). Yläkuvassa on Artturin joululahjaksi saama uusi iglupesä.

Kylpysiili

2007-01-08T21:53:00.000+02:00

Vaikka meillä kylvetään suurinpiirtein kerran viikossa (siis Artturi), ei A pidä peseytymisestä vieläkään yhtään. Paradoksaalista on, että pesun jälkeen Artturi on paljon kesympi ja antaa jopa silitellä mahasta. Luulisi, että Artturi kantaisi kaunaa ja olisi entistä ärhäkämpi kylvyn jälkeen. Vessahätä iskee aina pesun jälkeen. Puhdasta siiliä olisi kiva silitellä ja pitää sylissä mutta Artturi ei kuitenkaan tee koskaan tarpeitaan syliin vaan hänet on päästettävä lattialle.

Leikkasin pesun jälkeen Artturin kynnet. Tällä kertaa operaatio kävi melko nopeasti ja helposti. Lemmikkien kynsisakset vaan eivät ole kovin terävät, välillä sakset vaan taittavat kynnen leikkaamatta sitä poikki tai kynsi jää jostain reunasta kiinni. Ihmisten kynsisaksilla ei ollut sitä ongelmaa. Ne ovat kuitenkin suunniteltu ihmisten suorien kynsien leikkaamiseen ja Artturin kynnet saattavat lohjeta pahasti niillä leikattaessa
Tässä on vielä kuva Artturin nykyisestä siililandiasta. Tässä kuvassa ei vielä näy Artturin uutta hienoa turkoosia pesää (missä muuten A vetelee tälläkin hetkellä unia :) ). Artturilla on myös hieno töistä saamani mattoputki ja Artturin oma kassi näiden piilopaikkojen lisäksi. Valokuvailu on jäänyt vähemmälle kun aina on nykyään pimeää ja ikiliikkujasiilistä on tosi vaikeaa saada tarkkoja kuvia päivänvalossakaan.

Loppiaista

2007-01-06T21:51:00.000+02:00

Artturin joululoma sujui tänä vuonna oikein hyvin. Artturi nukkui koko matkan rauhallisesti kopissaan. Perillä Kuopiossa odotti taas lattialämmitetty kylpyhuone-sauna eli oikea siilin hotelli. Ainoa miinuspuoli oli, että unohdin kiireessä Artturin juoksupyörän kotiin. Artturilla oli onneksi tilaa missä juoksennella, vaikka Artturin pyörää ei tietenkään korvaa mikään. Tarkkana sai taas olla kylpyhuoneesta lähtiessään, Artturi olisi mielellään laajentanut reviiriään kylpyhuoneen ulkopuolelle. Välillä kuultiinkin kiljahduksia: siili karkuteillä!

Artturi sai joulun kunniaksi oikean jouluaterian: paljon lihavia matoja ja kanankaula paketoituna paperiin. Kotona Artturia odotti vielä uusi hieno iglupesä. Toisin kuin yleensä käy, Artturi hyväksyikin heti uuden pesänsä ja käy siellä välillä nokosilla! Pesä löytyi ikean lastenosastolta, se on tarkoitettu seinään kiinnitettäväksi lelujen tms. säilytyspaikaksi. Vaakatasoon laitettuna siitä tulee täydellinen siilinpesä! Isä arveli, että jos joskus haluaa pitää lattiat siistinä, Artturi voitaisiin ripustaa seinälle pesässään. Ei taida isä tuntea Artturin kiipeilynlahjoja...

Joulupäivänä katsoimme Villen huoneessa elokuvaa ja Artturi juoksenteli ympärillämme. Istuin lattialla seurustellakseni Artturin kanssa ja annoin A:lle matoja. Artturi yllätti minut iloisesti kiivetessään syliin ja jääden paikalleen makaamaan siliteltäväksi! En tiedä iskikö siilille koti-ikävä, kotona ei tämmöistä ihmettä ole nähty, että Artturi asettuisi vapaaehtoisesti siliteltäväksi.

Uusi vuosi vaihtui Artturin kotona rauhallisesti. Viime vuonna Artturi ei näyttänyt yhtään välittävän rakettien paukahtelusta, joten tänä vuonna uskalsimme jättää Artturin illaksi yksin. Kotona meitä odotti taas hölmistynyt siili, joka ihmetteli, että joko te tulette kotiin... Madot kuitenkin maistuivat Artturille hyvin vaikkei muuten tainnut ollakaan meitä ikävä...

Joulun odotusta

2006-12-12T19:52:00.000+02:00

Onpas aika hurahtanut viime kerrasta. Joulukuun alussa, 4.12 Tiia soitti, että Artturista on tullut jälleen isä! Nessun pesässä piipittää kolme pientä siilivauvaa! Yksi piiperöinen oli joutunut pesän ulkopuolella, ja Tiia joutui nostamaan vauvan lusikalla takaisin pesään. Pesään ei saa koskea viiteen päivään synnytyksestä mutta eksynyt poikanen täytyy tietenkin nostaa takaisin pesään. Nyt Nessun pesässä on kaikki hyvin ja ensimmäisiä kuviakin on jo poikasista siiliyhdistyksen kuvagalleriassa. Harmittelen täällä, että ei taida oikeasti olla tilaa toiselle siilille...

Päivittäistä ruoka-annosta hieman isontamalla ja jokapäiväisellä punnituksella Artturin paino on nyt noussut noin 395grammaan, mikä on mielestäni juuri sopiva paino Artturille. Vaikka punnitsin Artturin joka päivä suurin piirtein samaan aikaan, ennen kuin A sai iltaruokansa, paino saattoi olla noussut (tai laskenut) yhden vuorokauden aikana jopa 10grammaa! Se on melko paljon Artturin kokoon nähden.

Ostin Artturille kokeeksi uutta herkkua, kuivattua katkarapua. Annan pienen palasen silloin tällöin, en joka päivä. Kiinnostusta rapu ainakin herättää kun joka kerta siitä täytyy tehdä vaahtis!

Matofarmille kuuluu hyvää. Kasvatetut madot eivät ole vielä kovinkaan suuria, mutta pääasia on, että purkeissa käy melkoinen vilinä. Pieniä jättismatoja on myös näkynyt, täytyy kohta vaihtaa kopppikset uuteen purkkiin ja jättää madot kasvamaan rauhassa. Juuri kun olin jo vähän miettinyt torakoiden kokeilemista "Artturin ruokalautaselle", luin kauhulla ohjeita niiden hoidosta. Otukset pääsevät kiipeämään sileääkin pintaa pitkin ylöspäin, mutta jos vaseliinin levittäminen astian yläreunaan pitää ne sisäpuolella. Huh, taidan kyllä miettiä vielä vähän aikaa. Nyt vaan matojen kasvatus sujuu niin voisi kokeilla jotain uutta...

Jouluna Artturi matkustaa taas kanssamme Kuopioon. Talveen on nyt ainakin varauduttu hyvin vaikka ei ulkona kovin kylmä olekaan. Artturin kuljetuskopille on oma "talvitakki", eli tuulenpitävä kangaseristys ja Artturille on oma vesisänky eli kuumavesipullo.

Luottavainen siili

2006-11-13T20:38:00.000+02:00

Olen tänään kahdestaan Artturin kanssa kotona. Heti kun on hiljaisempi ilta, Artturi säikkyy pienimpiäkin ääniä. Normaalisti video tai musiikki saa pauhata rauhassa ja jätkä vaan painelee pyörässään menemään mutta nyt kun vähänkin liikahdan niin A syöksyy lähimpään piiloon. Äsken Artturi viihtyi sylissäni harvinaisen pitkään. A makasi piikit selkää vasten ja silmät alkoivat jopa lupsahdella kiinni. Siiliä silitellessä (vai pitäisikö sanoa eepeetä) saa olla aina vähän varuillaan, ikinä ei tiedä milloin siili tuhahtaa ja pomppaa yös merkiksi, että nyt riittää. Artturi joutui taas pesulle kun tassut olivat päässeet taas likaantumaan. Tänään harjoittelin käyttämään pikkulemmikeille tarkoitettuja kynsisaksia. Ne ovat kuulema siitä paremmat, että kynsi ei pääse lohkeamaan, mitä se saattaa tehdä ihmisten kynsisaksilla leikatessa. Nyt kun porkkanasoseen avulla manikyyri on helppoa, jopa lemmikkien kynsisaksilla sain tuloksia. Tosin pariin kynteen ja reunaan ns. piikki, mitä en meinannut saada poikki ennen kuin hain tutut leikkurit. Uusilla saksilla ehdin vain napsaista yhden jalan. Täytyy jatkaa huomenna harjoituksia.

Artturi on päässyt nyt viilin makuun. A lipitti viiliä kupista aivan yhtä innoissaan kuin siinä olisi ollut maitoa. Hylaviili ei ole sekoittanut Artturin vatsaakaan.

Taas matofarmilta "perheuutisia": näin tänään ensimmäisen jättismatovauvan. Kaikki viisi jättistä eivät siis onneksi olekaan samaa sukupuolta.

Artturi muuttaa eteiseen

2006-11-09T21:12:00.000+02:00

Artturi joutui taas muuttamaan. Pakkasten tultua saunassa on ollut niin kylmää ja vetoista, että en uskaltanut päästää Artturia enää sinne. Jonkun aikaa Artturi asusteli pelkässä kylpyhuoneessa. Vaikka kylpyhuone ei olekaan aivan pieni, tila oli silti mielestäni turhan ahdas A:lle. Tänään rakensin Artturille aitauksen eteiseen. Makuuhuoneen ja olohuoneen ovella on noin 30cm aidat, ja Artturi saa juoksennella väliin jäävällä alueella eteisessä. Eteisemme on oikeastaan pitkähkö käytävä, josta mennään, luonnollisesti, myös ulos ja kylpyhuoneeseen. Artturi ei nähtävästi pahemmin muutosta perustanut kun avatessani kylpyhuoneen oven A oli heti täysillä ryntäämässä sinne. Otin portin kylpyhuoneen ovelta pois kun luulin, ettei sitä enää tarvita, mutta ehkä pitää rakennella se takaisin paikalleen...

Rakensin Artturille oikein siililandian pahvitaloista ja rampeista. Pitäisi olla A:lla ainakin puuhasteltavaa. Nuuhkittavaa siilillä ainakin riitti, taisi matto tuoksua vielä vähän Nessullekin. Uudessa järjestelyssä parasta on se, että nyt Artturi on taas enemmän meidän keskuudessa eikä eristettynä yksin eri huoneeseen. Parkettilattioille sen sijaan Artturi ei tietystikään tee hyvää. Järkeilin, että ehdin aivan yhtä hyvin aamuisin luututa vartissa eteisen lattian kun ennen siivosin samassa ajassa kylpyhuoneen.

Artturi riemastuttikin heti uudella "tempullaan": siili tasapainoili pyöreän putken päällä ja käveli sen päästä päähän ennen kuin rumpsahti alas. Tuleekohan A:sta vielä trapetsitaiteilija!

Tilasimme Artturille taas matoja ja sirkkoja. Sirkat laitoimme heti pakastimeen. Annoin eilen illalla Artturille ensimmäistä kertaa elävältä pakastettuja sirkkoja. Ei näyttänyt ainakaan heti maistuvan, aamulla suurin osa sirkoista oli vielä kupissa. Tänään on vuorossa uusi kokeilu: hyla viili. Sekään ei ole saanut ensimmäisenä iltana suurta kannatusta.

Treffeistä vielä sen verran, että lopputreffit sujuivat melko hyvissä merkeissä. Siileillä oli romanttinen perjantai-ilta, eikä minun edes tarvinnut sytyttää kynttilöitä tai etsiä aiheeseen sopivaa musiikkia. Lauantaina yllätyksekseni Artturi ei ollutkaan enää yhtään kiinnostunut Nessusta. Mietimme, voisiko Nessu olla raskaana ja tuoksua siksi erilaiselta. Ainakin Artturin käytös oli selvästi aiempiin iltoihin verrattuna erilaista. Sunnuntaina Nessukka lähtikin jo kotiin. Tiia kertoi, että Nessu ei kotona ole suinkaan sisäsiisti! Meillä Nessu neito kävi hienosti hiekkalaatikolla.

Artturin päiväkirja täytti jo vuoden! Ja parin päivän päästä on vuosi siitä, kun pikku Artturi muutti meille. Katsoimme yhtenä iltana vanhoja valokuvia Artturista, miten pieni piikkipallo A silloin olikaan.

Artturi herää nykyään hyvin aikaisin. Artturi herää jo jopa viiden-kuuden aikaan illalla. Tosin siilin täytyy mennä sitten myös välillä torkuille. A on taas kesyyntynyt, välillä meillä asui oikea villisiili. Heti kun sylissä ojensi kättä lähemmäs, suu oli valmiina auki puraisemaan! Vielä A ei anna kutitella jalkapohjista, mutta eilen sain silitellä pitkään selästä ja korvanjuuresta. Tänään Artturilla on niin paljon ihmeteltävää uudella reviirillään, että en viitsi häiritä siiliä sylissäpitämisellä.

Artturin paino oli laskenut paljon treffien jälkeen. En ole punninnut Artturia enää joka viikko säännöllisesti, vain silloin tällöin. Nyt jouduin ottamaan itseäni niskasta kiinni siinä asiassa, kun siilin paino oli pudonnut kovasti. Silmämääräisesti painoa on tosiaan vaikea arvioida. Nyt Artturi joutui "lihotuskuurille", nostetaan paino pikkuhiljaa entiselleen. Tarkkana täytyy olla niin laihdutettaessa kuin lihostukuurillakin, siili voi sairastua jos paino heilahtelee suuria määriä nopeasti. Paino olikin noussut hyvää yhden, kahden gramman päivävauhtia kunnes jättisten ilmestyminen ruokalautaselle nosti painoa yhdessä yössä oli 10 grammaa! Enkä edes antanut mahan täydeltä herkkuja. Tänään Artturi painoi 372grammaa, vielä saisi tulla vähän painoa lisää.

Treffit jatkuu

2006-10-27T20:36:00.000+03:00

Päätimme pidentää treffejä, kun lauantai-ilta näytti aivan yhtä huonolle kuin perjantaikin. Lauantaina Nessu puri Artturia pari kertaa jopa niin kovasti, että Artturi rääkäisi kivusta! Säikähdimme kovasti kun tähän asti kovin ääni, mikä siilistämme lähtee, on ollut äkäinen tuhina. Parina seuraavana iltana treffit näyttivät jo paremmalta, Nessu ei enää puhissut tai purrut Artturia. Ja pääsivät siilit vihdoin myös lisääntymispuuhiin. Tämän jälkeen tilanne meni samoin kuin keväälläkin: Artturilla ei ollut enää kosiopuuhat mielessä vaan A ryhtyi heti puolustamaan reviiriään ja yritti purra Nessua.

Kun olin nostanut Artturin kylpyhuoneeseen, huomasimme, että Nessulla on joku hätänä. Nessu näytti kouristelevan tai ehkä paremminkin supistelevan. Soitto Nessun emännällekään ei kertonut syytä oudolle käytökselle. Tiian neuvosta laitoin Nessun lämpimään kylpyyn. Kuivattuani Nessun siiliä näytti supistelevan vielä vähän, mutta pian Nessu meni pahvitaloonsa unille. Jätin katon auki, että voin käydä seuraamassa tilannetta, mutta Nessu näytti nukkuvan rauhassa. Aamulla neiti oli taas aivan oma reipas itsensä.

Seuraavat pari iltaa Nessu on ollut tosi ärhäkkä taas. Joudun vahtimaan fleece kädessä, milloin täytyy mennä pelastamaan Artturi Nessun hampaista. Artturi kuitenkin jaksaa jahdata Nessua ja minä olen toiveikas sen suhteen, että Nessu kaipaa vaan taas muutaman illan lämmittelyn…

Liitän linkin pieneen videoon Artturin ja Nessun tämänkertaisten treffien ensikohtaamisesta. Siilimies on kova jahtaamaan tyttöään ;)

Nessu on taas aivan eri siili kuin kotonaan. Juoksupyörä on todella kovassa käytössä, vaikkei neiti kuulemma juokse kotona ollenkaan pyörässään. Myös ruokien suhteen Nessu on kylässä suvaitsevaisempi.

Nessun ja Artturin perjantai-ilta

2006-10-20T22:40:00.000+03:00

Nessu tuli äsken treffeille. Nostimme Artturin Nessun luokse. Tällä kertaa Nessu ei ollutkaan yhtä ihastunut Artturiin. Nyt siilit ovat leikkineet piirileikkejä jo tunnin, eikä Nessu näytä yhtään sen kiinnostuneemmalta asiasta. Nessu puhisee ja yrittää purra Artturia. Muutaman kerran olemme jo joutuneet menemään väliin. Artturi on kuin mikäkin teinipoika: juoksee täysillä Nessun perässä mutta lähelle päästyään muuttuu varovaiseksi.

Eläinlääkärireissu

2006-10-19T21:25:00.000+03:00

Sunnuntai-iltana huomasimme, että Artturin toinen silmä on punainen ja
turvoksissa. Artturi piti silmäänsä välillä kiinni ja näytti, ettei A
saa silmäänsä kunnolla auki. Soitin manantaiaamuna läinlääkärille ja
saimme ajan tiistaiksi Mevetiin Helsinkiin. Siellä on eläinlääkäri,
jolla on kokemusta siilien hoidosta.

Eläinlääkäri arveli silmään joutuneen jonkin roskan, esimerkiksi
hiekanmurun. Artturi ei erityisemmin pitänyt lampusta, jolla lääkäri
katsoi silmiä. Kupillinen porkkanasosetta sai Artturin kuitenkin melko
yhteistyönhaluiseksi. Artturi vietiin toimenpidehuoneeseen, jossa
eläinlääkäri huuhteli silmän. Takaisin tuli tiukka piikkipallo. Artturi
pahastui toimenpiteestä niin, että ei suostunut avautumaan pallosta
koko sinä aikana, jonka olimme vielä lääkärissä. Lääkäri oli myös
kurknnut Artturin suuhun ja tunnustellut mahaa. Meillä on kuulema
oikein terve pikku siili. Hampaiden puhtaudesta saimme myös kehuja, oli
kuulema kuin olisi pestyt. Eepeen hampaidenpesu voisikin olla melkoinen
projekti...

Nessu tulee treffeille huomenna. Alustava suunnitelma on, että Artturi saa asua rauhassa kylpyhuoneessa ja Nessulle rakennetaan hotelli eteiseen. Eteisessä Nessun touhuja voi tarkkailla paremmin.

Artturin poikaa tapaamassa

2006-10-15T21:20:00.000+03:00

Palasimme juuri Tampereelta. Tänään kävimme tapaamassa Artturin poikaa Tritonia eli Dinoa ja hänen emäntäänsä Katia. Artturi ei osoittautunut kovinkaan isälliseksi. Annoimme siilien haistella toisiaan sylissä mutta emme uskaltaneet päästää siilejä tekemään tuttavuutta vapaasti. Jo sylissä toisiaan haistellessa näytti, että on paras pitää siilit erillään.

Artturi oli ihmeissään Dinon hajuista ja juosta vipelsi innoissaan ympäriinsä tutkimassa uusia hajuja. Dino oli oikein sylisiili ja viihtyi sylissäni pitkään. Sain silitellä häntä rauhassa, vaikka välillä siilin piti muistuttaa tuhahtelemalla, että hän oikeasti on mahtava eepee eikä mikään silittelysiili. Dino on perinyt Nessulta tumman värin. Dinon kasvoissa oli selvästi sekä Artturia, että Nessua. Hauskaa oli päästä vertailemaan isää ja poikaa vierekkäin. Kuvassa Artturi on vaaleansinisen fleecen sisällä ja Dino kuviollisen.

Eilen lähdimme Artturin kanssa matkaan jo aamulla, Artturi tuli mukaan töihini. A ei olisi millään viihtynyt bussimatkaa kuljetuskopissa. Toisen bussin lähtöön oli vähän aikaa, ja kävimme ostamassa Stockmannilta kanankauloja naposteltavaksi. Samalla A pääsi Stockmannin tätien ihasteltavaksi.

Junamatka Tampereelle sujui hyvin Artturin nukkuessa putkessaan. Laitoin aamulla varmuuden vuoksi kuumavesipullon Artturi koppaan, kun jouduimme odottelemaan bussia vähän aikaa ulkona. Ompelin Artturin kuljetuskopille ”talvitakin”, eli suojahupun, jonka tarkoitus on pitää kylmyys ja tuuli ulkopuolella. Kirjailin toiselle puolelle Artturin nimen ja siilin kuvan, toisella puolella on siiliyhdistyksen merkki. Laitan siitä kuvia lähiaikoina.

Sannan luona virittelimme Artturille matka-aitauksen pystyyn. Juoksupyörä ei ollut tällä kertaa mukana koska olimme junalla liikenteessä ja se ei oikein mahdu reppuun. Herättyään illalla Artturi yritti kovasti päästä ulos aitauksestaan. Lähdimme illalla käymään Tampereen yöelämässä. Jätimme varmuuden vuoksi oven kiinni, ettei tarvitsisi koko taloa etsiä jos siili pääsisi ulos aitauksestaan. Ja niinpä takaisin tullessamme löysimmekin Artturin kipittelemässä aitauksen ulkopuolella ja aitauksen seinä kumollaan. Aiemmin Artturilla oli ollut juoksupyörä mukana, näköjään ilman pyörää aitaus ei ole artturinpitävä… Artturi oli viskellyt lattialle jääneet ruokapurkkinsa hujan hajan ja raahannut fleecen aivan toiselle puolelle huonetta. On nähtävästi ollut kamalan tylsää ilma rakasta pyörää. Nyt kirjoittaessani kylpyhuoneesta kuuluu taas tasainen kipitys pyörässä.

Artturi lähdössä viikonloppureissulle

2006-10-11T21:49:00.000+03:00

Ensi viikonloppuna lähdemme yhden yön reissulle Tampereelle Sannan luokse. Artturi lähtee tällä kertaa mukaamme. Lauantaina Artturi lähtee ensin mukaani töihin ja sitten junalla Tampereelle. Sunnuntaina on tarkoitus käydä Artturin pojan luona visiitillä! Vilkas viikonloppu on siis tulossa.

Poikasista puheen ollen, Artturin tyttöystävä Nessu on tulossa taas treffeille! Nessu tulee viikonlopuksi kylään parin viikon päästä. Täytyy varmaan kaivaa fleecet ja nahkahanskat esiin, aikankin viimeksi kiltti siilimme muuttui treffien ajaksi puhisevaksi ja purevaksi palloksi… Hauskaa kyllä nähdä taas Nessu.

Tilaamamme jauhikset ovat kaikki päättäneet taas muuttua yhtä aikaa koteloiksi. Nostelin parina päivä satoja koteloita pakastimeen kun ei Artturillekaan kaikkea voi kerralla syöttää. Koppiksiakin on kohta varmaan 80. Lopulta oli pakko tehdä julma ratkaisu ja laittaa madot jääkaappiin jäähylle. Ne täytyy ottaa muutaman kerran viikossa syömään ja lämmittelemään.

Ensimmäiset pari jättistä on koteloitunut. Kohta saadaan taas kauhistella jättiläiskoppakuoriasia!

Artturi viihtyy saunassa nykyään hyvin. Putket ja pahvitalot ovat ahkerassa käytössä, samoin juoksupyörä. Olen yrittänyt opettaa Artturia seisomaan kahdella jalalla (matojen avulla tietenkin) mutta en tiedä tuleeko siitä mitään. Jos ei, niin sitten voidaan harjoitella tassun antamista ;)

Blogin julkaisemisen kanssa on lähiaikoina ollut ongelmia. Viimeksi juttu oli tullut näköjään kahteen kertaan.

Karkulainen

2006-10-02T23:29:00.000+03:00

Tänään kävin hakemassa Artturille ruokaa Vantaalta. Juuri kun olin päässyt Anitan pihaan, Mikko soitti, että olenko jättänyt Artturin vapaaksi. Enhän tietenkään ollut, Artturi oli itse päässyt ulos ”päiväkodistaan”! Mikko Nosti Artturin kylpyhuoneeseen vipeltämään.

Ostin Artturille kokeiltavaksi uutta siilin kuivaruokaa. Ajattelin, että Artturi ei varmasti koskekaan uuteen ruokaan. Mutta toisin kävin: Artturi oli heti kupilla nuuhkimassa ja maistelemassa! Huusin Mikonkin ihmettelemään ja samalla saimme pitkästä aikaa vaahtisesityksen. Uskomattomalle mutkalle siili kyllä pääsee vääntäytymään.

Karkureissun ikävänä seurauksena Artturin varpaiden ympärille oli kietoutunut hius. Artturi ontui toista takajalkaansa, onneksi hius ei ollut tällä kertaa uponnut kovin syvälle eikä ihokaan ollut rikkoutunut. Artturi sai jättiannoksen porkkanasosetta, että minä sain operoida rauhassa jalan parissa. Tällä kertaa hius lähti melko helposti pois. Vaikka olenkin Artturin kylpyhuoneeseen muuton jälkeen jatkanut ahkerasti olohuoneen siivoamista, hiuksia voi silti löytyä lattialta. Jossain sitä vaan on hiuksensa harjattava, nyt en voi tehdä sitä enää kylpyhuoneessa.

Tänään Artturi malttoi olla sylissä jo vähän pitempään. Artturi antoi silittää korvan vierestä otsalta pehmoista turkkiaan. Sain vielä lopuksi kutittaa vähän jalkapohjista ja silittää masua! Välillä A toki yrittää näykkiä, mutta kun annan sormen rauhallisesti nenän eteen, A vain haistaa, että ai tuo se vain olikin. Olen nyt antanut sylittelyn päätteeksi muutaman madon palkaksi.

Tyhmänrohkea Suvi

2006-10-01T22:07:00.000+03:00

Äsken annoin Artturille ruuan: Yksi maitokuppi, yksi kupillinen porkkanasosetta ja yhdessä kupissa sitten pääruoka, säilykeötökät ja tällä kertaa almo naturen lohta. Sain silitellä Artturin turkkia rauhassa kun A syventyi porkkanakuppiinsa. Heti kupin tyhjennyttyä seurasi äkäinen tuhahdus: näpit irti minusta! Jäin seurailemaan Artturin touhuja, tällä kertaa vaan vähän liian läheltä! Annoin Artturin haistella nenääni hyvin luottavaisesti mutta Artturi halusikin maistaa sitä ja niin sain siilin hampaat nenääni. Onneksi ei ollut tällä kertaa mikään lukkopurenta…

Aamuisen saunanjynssäysoperaation päätteeksi päätin päällystää saunan lattian sanomalehtipapereilla. Lisäksi laitoin fleeceä siihen nurkkaan, joka oli säästynyt pahimmalta sotkulta. Laitoin Artturin hiekkalaatikon kylpyhuoneeseen sellaiseen nurkkaan, jossa olen huomannut Artturin käyvän vessa-asioilla. Kokeillaan taas osaisiko siili käydä ihan hiekkalaatikolla.

Siilistin lauantai-ilta

2006-09-30T20:46:00.000+03:00

Mikko on viikonlopun Turussa, joten minä vietän lauantai-iltaa Artturin kanssa kahdestaan. Sippe oli hereillä jo kun tulin töistä kuuden maissa. Iltojen pimeneminen on tainnut sekoittaa Artturin rytmin. Artturi herää todella aikaisin nykyään, varsinkin jos on hiljaista. Melkeinpä taitaa olla sääntö, että A on hereillä yhdeksältä.

Menin töistä tultuani siivoilemaan Artturin valtaamaa kylpyhuonetta ja saunaa. Yleensä olen nykyään siivonnut jo aamuisin, mutta tänään täytyi tehdä poikkeus kun jouduin käymään ennen töihin menoa apteekissa. A oli tietenkin heti osallistumassa kovasti, harjalle täytyi käydä tuhisemassa ja nuuhkia kaikki roskat rikkalapiossa. Huomenna teen kunnon siivouksen saunassa, nyt en raski vilkasta siiliä nostaa pieneen taloonsa. Samalla käytin myös keltavatsasiilimme

kylvyssä. Hetkessä pehmoinen vatsaturkki muuttuukin keltaiseksi… A ei edelleenkään kovin suuresti pesusta välitä. Nyt laitoin lavuaariin niin paljon vettä, että Artturi pystyi uimaan siinä. Kylvyn jälkeen ”kaavin” Artturin vatsasta enimmät vedet ja käärin siilin pyyhkeeseen paketiksi. Siinä A malttaa yleensä nököttää hetkisen. Tänään sain taas silitellä mahakarvoja Artturin lekottaessa käteni päällä selällään. Tämä harvinaisuus tapahtuu vain pesun yhteydessä ja silloinkin täytyy olla sormiensa kanssa aika varovainen. Annoin A:lle niin ison annoksen porkkanasosetta, että ehdin leikata kaikki kynnet. Olen varmasti oppinut nopeammaksi manikyristiksi kun ennen täytyi leikata aina yhden jalan kynnet illassa.

Seurailin pitkään Artturin touhuja kylppärin lattialla. A oli hyvin kiinnostunut käsivarrestani. Ensin haisteltuaan A yritti maistaakin vähän, mutta ärähdettyäni siili tyytyi kiltisti, mutta hyvin kiinnostuneena, haistelemaan! Sama kuvio toistui kun annoin Artturin haistella madon tuoksuisia sormiani. Artturi yritti näykkiä muutaman kerran, mutta kun näpäytin nenälle näykkäisyn jälkeen, Artturi menetti kiinnostuksena. Heti virisi vanha haave täysin puremattomasta eepeestä mutta kuitenkin tuo mielestäni osoittaa, että jotain tapoja A:lle voisi yrittää opettaa…

Jättimadot tarjoilen niin, että Artturin täytyy ensin ”pyytää” matoja ojentamalla tassuaan. Taas tänään tuli osoitettua, että Artturi ei kyllä vapaana luonnossa taitaisi pärjätä. Artturi kiipesi polveni päälle hakemaan matoa, mutta kun mato putosikin lattialle, Artturi jatkoi madon etsimistä ylhäältä päin, eli minulta. Mato sai kiemurrella pitkään lattialla ennen kuin siili löysi herkkupalan!

Olen yrittänyt taas pitää Artturia joka ilta vähän aikaa sylissä. Välillä A oli jo ihan sylisiili mutta sitten sylittelyssä oli pieni tauko ja Artturi muisti taas olevansa kova jätkä eli eepee, ei mikään sylisiili. Nyt Artturi ei enää asetu syliin samalla tavalla, vaan A kiipeää olkapäälleni ja katselee sieltä ympärilleen kun minä silittelen ja pidän A:sta kiinni.

Artturin juhla-ateria

2006-09-29T20:01:00.000+03:00

Tänään saapui tilaamamme jauho- ja jättimadot. En tiedä oliko madoilla ollut tavallista pidempi matka, mutta nämä olivat todella muhkeita yksilöitä kaikki. Yleensä matoja on täytynyt ruokkia hyvin muutama päivä. Toki nytkin annoin heti porkkanaa janoisille madoille. Mikko ehdotti, että annetaan Artturille heti herkkuja. Menin kylpyhuoneeseen, missä Artturi on majaillut nyt päivisinkin, matolaatikkojen kanssa ja huhuilin Artturia syömään rapsuttaen samalla lattiaa. Ajattelin, että ei A kuitenkaan herää mutta sieltä siili vaan kömpi herkullisten matojen tuoksuessa nenään. Artturi sai nyt ehkä vähän liikaakin matoja mutta täytyyhän joskus herkutella… Pitkän aikaa tarjolla on ollut vain laihoja matoja eikä jättiksiä ollenkaan. Illalla annoin vielä ison läjän matoja.

Toivottavasti näistä jauhomadoista tulisi myös koppiksia kun matofarmimme on nyt ehtynyt. Tänään huomasin, että kaikki koppikset ovat kuolleet. Löysin vauvamatojen seasta yhden kotelon mutta sille täytyisi saada pian kavereita.

Eräänä aamuna Mikko nosti Artturin päiväksi taloonsa. Artturi oli joutunut olemaan muutaman vuorokauden pelkästään kylpyhuoneessa (missä on siis paljon enemmän tilaa juoksennella). A ei asettunutkaan nukkumaan kuten tavallisesti vaan juoksenteli vain ympäriinsä kuin olisi hieman hukassa. Nostin Artturin sitten takaisin kylpyhuoneeseen ja A kömpi suoraan kassiinsa nukkumaan!

A näyttää siis viihtyvän oikein hyvin kylpyhuoneessa. Kokonaan Artturin talosta ei ole tarkoitus luopua, täytyyhän meidänkin päästä saunomaan ja pesemään pyykkiä. Mietinnän alla on, että pienentäisimmekö Artturin pihaa jos talo on kuitenkin vain päiväkäytössä.

Artturi muuttaa kylpyhuoneeseen

2006-09-20T22:31:00.000+03:00

Minä kyllästyin perusteellisesti jatkuvaan sotkuun. Eikä siinä mitään, että pitää siivota, sehän ehdottomasti kuuluu siilistin arkeen, mutta että asunnon parkettilattiat ovat jatkuvasti täynnä pieniä tahmaisia jälkiä. Artturi kun ei hereillä ollessaan malta pysähtyä pissimään paikalleen, vaan tiputtelee ympäriinsä juostessaan. Kakat olisi vielä melko helppo siivota mutta lattialle Artturin vapaana olo ei varmasti tee hyvää. Artturin talon pihalla on muovi suojana, mutta eihän muoveja voi asentaa koko asuntoon.

Niinpä Artturi siis muutti öiksi kylpyhuone-saunaosastolle. Lattia on tuntunut aiemmin niin viileältä, etten ole uskaltanut ajatellakaan sitä Artturin juoksentelutilaksi. Nyt kuitenkin tarkkailin lämpötilaa, mittari näyttää lattialla reilusti yli 20 astetta. Lisäksi olemme laittaneet lattialämmityksen yöksi päälle. Yleensä Artturin vieraillessa muiden kylpyhuoneissa ongelmana on ollut se, että aina kun joku avaa oven Artturi yrittää tulla pois. Nyt tein väliaikaisen aidan ovensuuhun niin, että portti voi olla oven edessä koko ajan ja me ihmiset kävelemme sen yli. Saa nähdä kuinka ”pian” aitaa pystyssä pitävä työkalupakki vaihdetaan fiksumpaan ja pysyvämpään ratkaisuun…

Vein Artturille paljon virikkeitä, eli pahvilaatikoita ja putkia, saunaan. Juoksupyörä on tietenkin ehdoton juttu. Parina yönä, jotka Artturi on kylpyhuoneessa viettänyt, A on kömpinyt omaan kassiinsa nukkumaan. Kassi on sitten aamulla helppo kantaa Artturin omaan aitaukseen, josta siili voi mennä kerrostaloonsa unille.

Parasta tässä ratkaisussa on kylpyhuoneen muovilattian helppo siivottavuus! Aamulla harjaan kakat pois ja suihkussa käydessä pesen lattian, juoksupyörän ja ruokakupit. Illalla nostetaan siili takaisin kylppäriin ja annetaan ruuat kuppiin. Haittapuolena on tietenkin se, että Nyt A ei enää juoksentele meidän jaloissamme ympäri asuntoa vaan puuhailee yksinään kylpyhuoneessa. Tietenkin itsekin mieluummin leikkisin Artturin kanssa olohuoneen kuin vessan lattialla… Olen yrittänytkin ahkerasti pitää Artturia sylissä ja leikkiä A:n kanssa ruokittaessa.

Juoksupyörästä puheen ollen uusi pyörä on ollut tosi äänekäs. Minun pyöränöljyämisoperaatiostani ei ollut mitään hyötyä. Tuntui, että alkuillasta pyörä on aivan hiljainen, mutta kun yrittää mennä nukkumaan, niin meteli on kamala. Emme oikein edes tienneet, mikä hankaa mihin mutta kova vinkuminen siitä joka tapauksessa lähti. Ja pyörää ei voi nostaa Artturilta poiskaan kun siili hermostuu täysin. Tänään lisäsimme prikkoja, (tai jotain sellaisia metallisia lätysköitä) pyörän ja rungon väliin. Nyt A on ehtinyt pyöräillä melkein tunnin ja kylpyhuoneesta kuuluu vain pieni humina ja tassujen naputus muovia vasten. Suorastaan ihana tuttu ääni johon on mukava nukahtaa!

Kissanruokakokeilu päätyi eilen roskikseen. Ruoka sinänsä näytti hyvältä, melkein samannäköiseltä kuin Almo Naturen luomuruoka, mutta Artturi ei taida pitää kanasta kuin paistettuna jauhelihana. Meillä oli pieni tauko säilykesirkoissa ja eilenkin Artturi söi sirkat kädestä kuin suuremmatkin herkut.

Synttärit

2006-09-17T18:24:00.000+03:00

Maanantaina Artturi täytti kokonaisen vuoden! Artturi sai juhlan kunniaksi juhla-aterian eli paljon matoja ja sirkkoja. Minä en tietenkään voinut olla ostamatta Artturille syntymäpäivälahjaa. Koska Artturi tykkää kumihanskoista, ajattelin ostaa A:lle oman kumilelun. Olisi kyllä pitänyt arvata, että uusi kumilelu ei ole yhtään niin kiinnostava kuin siivoamiseen käytetyt kumihanskat…

Olin viikonloppureissulla yksin Tampereella. Stockmannilla oli kissanruokaesittely. Sain Artturille kokeeksi purkillisen mukaan. En tosin kertonut myyjälle, että ruoka menee siilille eikä kissalle. Tarkistin vain, ettei ruoka sisällä vehnää tai muita Artturille sopimattomia aineita. Siiliyhdistyksen sivuilla on varoiteltu, että kissan ruuat eivät yleensä sovi siilille kovin hyvin mutta kokeillaan nyt, saattaahan olla, ettei sapuska edes kelpaa meidän kulinaristille.

Syyskuun kuulumisia

2006-09-10T15:54:00.000+03:00

Hei! Artturin päiväkirja on ollut päivittämättä ”kesälomalla” pitkään. Lupaan tehdä parannuksen ja availla tietokonettani vähän useammin…

Artturille kuuluu hyvää. A on saanut juoksennella öisin vapaana asunnossamme ja selvästi nauttii kun on paljon tilaa käytössä. Artturi on matkustellut muutaman viikonloppureissun kesällä, pari kertaa Kuopioon ja kävimme myös Hämeenlinnassa. Viimeisimmälle reissulle jouduin keksimään jonkun aitauksen Artturille, kun kyläpaikassa ei ollut isoa kylpyhuonetta Artturin käyttöön. Yritit etsiä lasten uima-allasta, mutta olin liian myöhään liikkeellä, en löytänyt allasta enää näin syksyllä. Etolan setä esitteli minulle nurmikon reunusmuovia tms. aaltomaista vihreää muovinauhaa. Päätin kokeilla sitä. Koska nauha oli vain 20cm leveää, teippasin kaksi roudarinteipillä yhteen. Mikolla oli suuret epäilyt viritelmää kohtaan, mutta kun tuimme aitauksen kirjahyllyä ja seinää vasten, se oli aivan siilinpitävä aitaus. Nyt ei tarvitsekaan ensi kerralla miettiä, mihin laitamme Artturin kyläillessämme. Artturi oli päässyt myös kuuntelemaan elävää sellomusiikkia, mutta A:n suurissa korvissa ääni ei kuulostanutkaan yhtään kauniilta. Siili oli ollut aivan peloissaan ja pallona. Tv:n tai radion äänet eivät sitä sen sijaan yleensä yhtään häiritse.

Muutaman kerran jouduimme matkustamaan yöllä, niin että Artturi ehti herätä kesken matkan päiväuniltaan. Loppumatka oli yhtä kamala kuin juhannuksena, Artturi yritti tulla kopista väkisin ulos. Ostimme A:lle matkaevääksi järsittäväksi kuivattuja kananpalasia ja ne auttoivatkin vähän. Viimeisellä matkalla A näytti jo alistuvan kohtaloonsa ja meni vielä välillä nukkumaan. Kun juoksupyörän saisikin liitettyä kuljetuskoppaan niin yömatkustus sujuisi paremmin.

Artturi sai myös uuden pyörän. Entisen jalka oli tehty lastulevystä ja vaikka siinä olikin lakkakerros päällä, pyörä alkoi ”tuoksua” ja lastulevy lahota. Isä teki uuden hienon pyörän, jonka jalkaosa on alumiinia ja pyöräkin on uusi ja tukevampi. Pari yötä pyörä piti kamalaa kirskuntaa mutta nyt ”säädöt ovat kohdallaan” ja voimme taas nukkua makuuhuoneen ovi auki.

Elokuussa Artturille kävi niin kuin olin pelännyt joskus käyvän, hius kiertyi jalan ympärille. Hiukseni ovat melko pitkät ja vaikka yritänkin pitää lattiat siisteinä, aina jostain löytyy hiuksia. Minulla oli vapaapäivä ja Artturin herätessä päivällä syömään menin katsomaan mitä A touhuaa. Huomasin, että siilin takajalan ympärille oli kietoutunut hius hyvin tiukkaan. Joten siili vain syliin ja etsimään saksia, millä saisi hiuksen pois. Jalka oli varmasti jo kipeä koska Artturi pisti kovasti hanttiin. Vastustelevan siilin jalasta on vaikea pitää kiinni kun siili haluaisi mennä palloksi puhumattakaan, että samalla täytyisi leikata varovasti hius poikki! Soitin Mirkalle, kun tiesin hänen lähteneen juuri töistä ja hän saapuikin hetkessä Roopen kanssa auttamaan. Kahdestaankaan Artturin piteleminen ei ollut helppoa, A:lla on paljon voimaa pieneksi eläimeksi ja jos hän haluaa vetää tassun palloon sisälle, sitä on mahdotonta kaivaa esille… Turvauduin kasvattajan kertomaan konstiin: siili ei voi mennä vedessä palloksi. Artturi siis ensin veteen kävelemään, siiten luja ote takajalasta, siili Mirkan syliin samalla kun pidellään tassua ja sitten minä varovasti napsaisen hiuksen pois. Hius oli kaivautunut syvälle jalkaan ja todella pelotti työntää saksen terä jalan poimuun. Monta kertaa saimme aloittaa alusta kun otteeni Artturin jalasta lipesi, mutta viimein saimme hiukset pois. Onneksi haavaa ei ollut ehtinyt tulla, joten selvisimme hyvin tilanteesta. Olen kuullut, että jonkun siilin jalka oli jouduttu amputoimaan, kun hius oli kertynyt jalan ympäri niin tiukasti, että jalka oli mennyt kuolioon! Onneksi Mirka pääsi niin nopeasti auttamaan meitä! Sen jälkeen meillä on kyllä siivottu entistä huolellisemmin.

Huomenna pikkusiilimme täyttää jo yhden vuoden! Vastahan Artturi oli pikkuinen ja arka pentu, joka juuri ja juuri uskalsi tulla kopistaan ulos nappaamaan madon. Nyt Artturi juoksentelee jaloissa koko ajan saadakseen tietää mitä tapahtuu.

Olen yrittänyt pitää Artturia joka ilta vähän aikaa sylissä. Edelleen haaveilen sylisiili eepeestä, eikä haaveeni aina niin mahdotonkaan ole. Toisinaan Artturi rauhoittuu pitkäksikin aikaan syliin siliteltäväksi. Kuopion reissulla sain silitellä pitkään Artturin otsakarvoja, aiemmin olen juuri ja juuri uskaltanut koskea otsapiikkeihin. Saattaa tosin olla, että olin ainoa tutunhajuinen asia kyläpaikassa ja tämä johtui siitä mutta hienolta sellainen luottamus kuitenkin tuntui.

Artturi haluaisi edelleen laajentaa reviisiään makuuhuoneeseen ja kylpyhuoneeseen. Kylpyhuoneessa A saakin käydä jos ovi on auki. Eilen Artturi kokeili saunomistakin kun Mikko oli unohtanut kylpyhuoneen oven auki. Artturi käväisi saunassa, mutta arveli sen olevan siilille liian kuuma paikka!

Matofarmit voivat huonosti. Syynä on osaltaan myös laiskuus, mutta luulen, että kesällä madoilla ja koppiksilla oli liian kuuma jääkaapin yläpuolella kaapissa. Madot kasvavat hitaasti eivät koteloidu. Jättiskoppiksia on tällä hetkellä vain yksi, muut kuolivat. Olen yrittänyt laittaa matoja koteloitumaan lisää mutta madot vain kuolivat. Ehkä nyt ilmojen viiletessä farmi tuottaisi taas paremmin, muuten joudun menemään matokauppaan kun pakasteetkin alkavat loppua.

Sylisiili Artturi

2006-07-27T15:53:00.000+03:00

Ahkeran sylissä pitämisen seurauksena Artturista on tullut melko kesy sylisiili. A rauhoittuu usein pitkäksikin aikaa syliin siliteltäväksi. Ostin Artturille eilen pajusta tehdyn kaarisillan. A ei kuitenkaan (taaskaan…) ollut kovin kiinnostunut uudesta sillastaan. Sen sijaan A löysi yöllä jotain muuta mielenkiintoista: vanhan, roskiin menossa olleen kassin. Heräsin yöllä vimmattuun kuoputtamiseen. Ääni kuulosti aivan siltä, kun Artturi yrittäisi päästä makuuhuoneeseen portin läpi. A oli kuitenkin löytänyt kivan piilopaikan kassista eteisen lattialla. Siirsin väsyneenä kassin kenkätelineeseen ja menin jatkamaan uniani. Kohta heräsin uudestaan samaan ääneen, A oli jotenkin onnistunut kiskomaan kassin alas lattialle! Päätin antaa A:n pitää uuden lelunsa ja siirsin kassin keittiöön etten enää heräisi Artturin sisustuspuuhiin. Tässä taas nähtiin miten minä en koskaan onnistu ostamaan Artturille mieluisia tavaroita vaan A päättää ihan itse mitkä asiat on mielenkiintoisia.

Heinäkuun hellepäiviä

2006-07-12T22:46:00.000+03:00

Lämmintä on riittänyt niin, että en ole juuri koneen ääressä viihtynyt. Artturi on saanut olla vapaana yöt Mikon palattua lomalta. Juoksupyörä on aamulla yleensä melko puhdas. Artturista on tullut melkoinen sylisiili, joskus saattaa jopa hieman torkahtaa sylissä. Välillä olen kyllä saanut ns. hellän puraisun kun A haluaisi takaisin lattialle juoksentelemaan. Artturi kävi myös eräänä iltana haistelemassa parvekkeen ihmeellisiä tuoksuja. Ensin laskiessani siili parvekkeen matolle, A oli aivan pallona pitkän aikaa. Ulkonahan kuuluu kaikkia ihmeellisiä ääniä kuten autoja ja lintuja. Avauduttuaan pallosta ja lähdettyään tutkimaan parveketta Artturia ei enää pelästyttänyt edes ohiajava moottoripyörä. Vai ei meidän siili syö kasviksia, ajattelin, kun Artturi rouskutti krassinkukkaa!

Joku aika sitten jättimatofarmi alkoi suorastaan inhottaa minua, kun aikuiseksi kasvaneita jättiksiä oli aivan valtavasti. Osa päätyi pakastimeen, mutta osan päätin lahjoittaa muiden siilien suuhun. Laitoin siiliyhdistyksen foorumille viestin jättiksien ylituotannosta ja muutama siilisti kävi hakemassa matosatsin omalle siililleen. Oli hauska nähdä nimimerkkien ”takaa” oikeita ihmisiä. Artturikin jaksoi herätä päivällä tervehtimään vierailijoita.

Artturi on alkanut vähän nirsoilemaan ruokansa suhteen. Olen yrittänyt jo pitkän aikaa totuttaa Artturia säilyke-etanoihin, mutta ne eivät vaan siilille maistu. Minä en ole kuitenkaan vielä luovuttanut ;) Myös jauheliha on jäänyt nykyään kuppiin. Nyt Artturi on jauheliha-etanadieetillä pari päivää. Artturi saa tietenkin tavalliset madot ja raksut, mutta silkkimatojen ja sirkkojen tilalla on nyt vähän aikaa vain jauhelihaa ja etanoita. Vielä dieetti ei ole tepsinyt mutta odotellaan… Toki välillä Artturi saa hyönteisillallisia jos jauheliha ei ala pian maistua.

Huomenna lähdemme yhden yön reissulle kotoa pois. Artturi jää nyt yksin kotiin ja saa paljon herkkuaan raksuja. Minulla on myös odottamassa kalkkunankaulaa herkuksi…

Olenko jo kertonut Artturin osaamasta ”tempusta”? Annan Artturille kuivatun kuoreen niin, että siili joutuu kurkottamaan sitä oikein ylhäältä, jolloin A yleensä nostaa toisen tassun ilmaan kuin kiivetäkseen ylöspäin. A on jo selvästi oppinut, että nostamalla tassua kala tulee syöntikorkeudelle! Mielestäni se on oikein hieno temppu siililtä ja olen oikein ylpeä Artturista. Kohta voikin miettiä, mitä seuraavaksi opeteltaisiin. Jospa keksisi jonkun tavan opettaa A sisäsiistiksi…

Siiliyhdistyksen kuvagalleriassa on kuvia Artturin pojasta Tritonista (löytyy haulla Triton). Triton on hyvin samanvärinen kuin isänsä, ainakin valokuvissa.

Artturin juhannusreissu

2006-06-26T20:38:00.000+03:00

Artturi kävi juhannuksena lomailemassa Itä-Suomessa. Mikko lähti päivää aiemmin mutta minun piti jäädä vielä töihin. Oman auton sijasta matkustimme Artturin kanssa Luka-koiran kanssa samalla kyydillä. Jännitin etukäteen, mitä automatkasta ja mökkielämästä tulee siili-koirayhdistelmällä. Molemmat suhtautuivat toisiinsa kuitenkin melko välinpitämättömästi. Artturi ja Luka haistelivat vähän toisiaan mutta koirakaan ei ollut kovin kiinnostunut siilistä. Menomatkalla jouduimme ruuhkaan ja olimme perillä vasta aamuyöllä. Artturi kerkesi herätä pari tuntia ennen Kuopiota ja kuten arvata voi, ei siili ollut oikein tyytyväinen pieneen matkakoppiinsa. Yritin ottaa Artturin välillä syliinkin, mutta eihän siili paikallaan olisi yhtään pysynyt. Olin ostanut A:lle juomakupin kuljetuslaatikkoon kun ajattelin, että siilillä voi olla kuuma autossa helteellä. Kuppia ei kuitenkaan käytetty juomiseen vaan A kiipesi sen päälle seisomaan kahdella jalalla ja yritti päästä ovesta läpi! A kokeili varmasti jokaista oven reikää, josko jostain mahtuisi ulos. Loppumatka äkäisen siilin kanssa ei ollut ollenkaan mukava ja toivon, että seuraavat matkat matkustettaisiin päiväaikaan siilin nukkuessa. Perillä menimme kotiini yöksi ja Artturi oli onnellinen päästessään juoksemaan ”lomahotelliinsa” kylpyhuoneeseen.

Siili ei näyttänyt malttavan nukkua ollenkaan päästyään vapaalle jalalle. Heräsin aamulla juoksupyörän yhä huristessa oven takana. Artturi oli edelleen pahantuulinen, koskea ei saanut, mutta aivan vilkas vielä keskipäivällä. Artturi pääsi ihmettelemään taas ulkoilmaa. Taas siili oli aluksi aivan ihmeissään ja arka, mutta nuuhkittuaan lähiympäristön tarkkaan uskalsi jo juoksennella reippaasti.

Sitten oli aika lähteä mökkeilemään. Artturi piti laittaa taas kuljetuskoppiin ja autoon. Onneksi A nukahtinkin nyt heti ja välipysähdys äidin kukkapenkkejä ihastelemassa meni hyvin. Mikko oli rakentanut Artturille mökille pahveista siilinpitävän aitauksen, jossa Artturi sai juoksennella rauhassa. Artturilla oli paljon ihailijoita ja ihmettelijöitä. Luka koira pysyi kiltisti omalla puolellaan ja Artturi juoksenteli omassa aitauksessaan. Juhannuksen kunniaksi Artturi sai kalkkunankaulan, josta riittääkin syömistä pitkäksi aikaa.

Kotimatka meni hyvin Artturin nukkuessa koko matkan. Pysähdyttäessä huoltoasemalla oli ihmettelijoitä kun vastaukseksi kysymykseen mitä eläin kopissa matkustaa sanoin siili. Kotona A oli ensin vähän ihmeissään, mutta kun siili huomasi olevansa taas kotona, piti juosta täysillä tarkistamaan ylös onko myös putki paikallaan.

Artturi ulkoilee

2006-06-11T20:02:00.000+03:00

Tänään oli niin lämmintä, että veimme Artturin illalla ihmettelemään ulkoilmaa. Artturi matkusti puistoon uudessa fleecepussissaan. Vähän uudet äänet pelottivat, mutta nenä kuitenkin vipatti pussin reunasta. Mikkoa arvelutti, että entäs jos Artturi karkaa emmekä me saa sitä kiinni. Minä vakuuttelin, että kyllä kaksi ihmistä saa yhden siilin kiinni jos mennään isolle nurmikentälle jossa ei ole piilopaikkoja. Artturi oli kuitenkin hyvin ihmeissään eikä uskaltautunut kovin kauas haistelemaan ulkoilmaa.

Artturin poikasia ihastelemassa

2006-06-10T20:00:00.000+03:00

Torstaina kävimme ihastelemassa Artturin ja Nessun poikasia Kotkassa. Poikaset olivat juuri täyttäneet seitsemän viikkoa ja painoivat vähän yli 200 grammaa, eli ovat aivan kohta luovutusiässä. En edes muistanut enää miten pikkuisia poikaset ovat! Kävimme katsomassa Artturia ensimmäistä kertaa A:n ollessa saman ikäinen mutta en muistanut miten suloisia ja pikkuruisia poikaset ovat. Tytöt ovat nimeltään Tähtimeren Rhea ja Gaia ja poika sai nimekseen Triton. Tytöt eivät edes purreet ollenkaan mutta Triton oli jo oppinut tämän eepeemäisen tavan…

Suvi ruokkii sirkkoja

2006-06-02T15:12:00.000+03:00

Äsken hain postista sirkkapaketin. Mikko lähti Tukholmaan viikonlopuksi, joten minä jouduin hakemaan sirkat ja antamaan niille syötävää. Nyt tilasimme suuremman erän kuin tavallisesti. Avasin paketin varovaisesti vahtien, ettei mistään reunasta vaan pompi sirkkoja ulos. Pahvilaatikosta löytyi nyt kolme muovirasiallista otuksia. Ensin ajattelin ujuttaa vähän porkkanaa muovirasian kannesta sisään, mutta rohkeninkin päästää rasiallisen sirkkoja terraarioon! Ongelmana oli nyt, miten saisin loput sirkat sekaan. Jos toimisin samalla tavalla kuin ensimmäisen kanssa, todennäköisesti meillä olisi talo täynnä sirkkoja… Keksin tehdä kahteen muuhun rasiaan pienen aukon, josta sirkat pääsevät ulos ruokailemaan. Heitin rasiat nopeasti terraarioon enkä ainakaan nähnyt yhtään karkulaista. Nyt luonnollisesti kutittaa joka paikkaa ja katselen koko ajan ympärilleni näkyykö sirittäjiä jossakin missä ei pitäisi. Terraariosta kuuluu jo nyt siritystä (viimeisen kahden sirkkaerän aikana ei kuulunut yhtään) ja kun sirkkoja on kaksi kertaa enemmän niin niitä myös riittää pidemmäksi aikaa. Mietin jokohan kohta uskaltautuisin ruokkimaan itse Artturin elävillä sirkoilla…

Siivosin aamulla siilitaloa ja Artturi heräsi katsomaan, mitä minä oikein häiriköin alakerrassa. Ajattelin saavani siivota rauhassa jos annan Artturille raksuja yläkertaan. Laitoin raksukupin paikoilleen ja nostin Artturin yläkertaa putken päälle. Juuri kun päästin irti Artturista, siili meinasi pudota reunan yli alas! En oikein ehtinyt tajuta miten se tapahtui, sain onneksi kuitenkin Artturista kiinni eikä siili käynyt kuinkaan. Säikähdin itse kyllä melkoisesti, olisihan alas ollut melkoisen suuri matka ylimmästä kerroksesta! Siivosin talon loppuun niin, että pidin toisen oven kiinni ja kurkottelin toiselta puolelta. Kerta säikähdys saa riittää.

Rohkea madon syö

2006-06-01T15:13:00.000+03:00

..tai jotain sinnepäin

Meillä kävi Roope koira ja Mirka vierailulla joku aika sitten. Mietin vielä ennen heidän tuloaan, että onkohan hyvä aiheuttaa Artturille kovaa stressiä, kun viimeksi siiliraukka ei uskaltanut avautua pallolta juuri ollenkaan ja livahti vain nopeasti takaisin kotiin unille.

Herättelin siilin katsomaan vieraita ja Artturi oli tietenkin ensin hyvin kiukkuinen kuten aina jos häiritsen kesken unien. Tarjosin Artturille kaloja ja raksuja ja nälkäinen poika söi kaikessa rauhassa, vaikka oudonhajuinen Roope koira oli vieressä. Artturi lähti jopa tutkimaan uusia hajuja ja haistelemaan Mirkaa ja Roopea. Vähän oli siilillä otsapiikit pystyssä mutta uteliaisuus voitti!

Uskomattoman rohkeaksi on meidän pikku siilimme kasvanut. Naureskelin juuri eräänä iltana Mikolle, että muistatkos, kun Artturin piti mennä syömään jättimato piiloon omaan putkeensa kun ei uskaltanut syödä sitä eteisen lattialla…

Tilasin Artturille kokeeksi uutta herkkua, kuivattuja sirkkoja. Saa nähdä ovatko sitten oikeasti herkkuja.

Olemme jo hieman pohtineet, missä Artturi viettää juhannuksen. Me olemme menossa mökkeilemään, mutta Artturin mukaan ottaminen ei ole aivan yksinkertainen asia. Ja tunnetusti kaupunki tyhjentyy juhannuksena ihmisistä joten kotiinkaan siiliä ei oikein voi jättää…

Suursiivous

2006-05-25T14:59:00.000+03:00

Eilen tein Artturin talossa suursiivouksen. Artturi joutui jatkamaan uniaan talon alakertaan kun minä vein kaikki yläkerrokset ja rampit kunnon pesulle. Juuriharjaa ja tolua niin tuoksu on talossa taas puhdas ja raikas…

Eilen kokeilimme antaa Artturille kastemadon, mutta se ei maistunut kun siilimies oli saanut jo tavallisen ilta-aterian. Täytyy koettaa uudestaan joskus niin, että tarjotaan kastemato ensimmäiseksi.

Viikonloppuvieras

2006-05-23T19:03:00.000+03:00

Sanna oli meillä viikonlopun kylässä. Mietin etukäteen, että onkohan Artturi yhtä kiukkuinen kuin yleensä kun meillä on vieraita. En herättänyt Artturia esittäytymään illalla, vaan odotin, että siili herää itse syömään. Artturi olikin yllättäen aivan samanlainen oma reipas itsensä kuin normaalisti. Sannaa täytyi käydä kovasti haistelemassa, mutta mitenkään arka tai peloissaan siili ei ollut. Toisena iltana Artturi jo juoksenteli Sannan vieressä kuin Sanna asuisi meillä! Luulen, että kiukkuisuus yleensä johtuu vain siitä, että Artturi on herätetty esittäytymään vieraille, eikä ole annettu hänen herätä rauhassa.

Viime yönä heräsin taas Artturin tassutteluun makuuhuoneessa! Väsynyt Mikko oli unohtanut sulkea Artturin oven joten siili oli saanut juoksennella vapaana melkein koko yön. Onneksi heräsin Artturin rapisteluun, eikä käynyt niin, että aamulla olisimme etsineet siiliä kiireessä ennen töihin lähtöä…

Aloin nyt antamaan Artturille vitamiinia, koska Artturi saa raksuja niin vähän. Eläinlääkäri Raulion mukaan vitamiinilisä on tarpeen jos raksuannos on vähemmän kuin puolet ruuasta yhteensä. Nyt olen lisännyt tuoreruuan määrää ja vähentänyt nappuloita. Painokin on pysynyt samassa joten voimme jatkaa tätä uutta ruokavaliota. Laitoin vitamiinin kuppiin säilyke- ja pakastehyönteisten kanssa. Jauhelihan annoin eri astiasta koska sitä saattaa jäädä tähteeksi. Kaikki hyönteiset olikin syötä joten samalla Artturi on varmasti saanut vitamiinit.

The Fleecetakki

2006-05-18T22:37:00.000+03:00

Olin jo aivan unohtanut koko jutun. Käytin The ”tyttöystävä” Fleecetakkia eilen istuttaessani kukkia parvekkeella. Takki jäi sitten päälle kun otin Artturin illalla syliin. Siili alkoi heti mönkimään ihan oudosti sylissä ja yritti kaivaa kuoppaa kainalooni. Päätin heittää takin pois päältä ennen kuin se on ihan riekaleina. Jätin takin lattialle ja Artturi jäi vahtimaan viereen kuin vahtisi oikeata tyttösiiliä! Höpsö siili meillä…

Etanat löytyivät taas kupista aamulla. Jatketaan totuttelua.

Meille tulee huomenna ystävä kylään viikonlopuksi. Jännä nähdä miten Artturi reagoi yövieraaseen, meillä ei olekaan ollut yövieraita Artturin aikuisaikana. Meillä nukkuvan täytyy vain omistaa hyvät unenlahjat, juoksupyörä ei ole aivan hiljainen…

Ompelin Artturille pussukan, jossa siiliä voi pitää sylissä ja Artturi saa mönkiä siellä sisällä. Idea vaikutti hyvältä kun olen pitänyt Artturia fleecen kanssa sylissä. Täytyy testata toimiiko pussukka käytännössä. Jotkut siilistit ovat tehneet pienten matkojen kuljetusta varten samantapaisia kasseja mutta en ole aivan varma onko sellainen eepeelle sopiva juttu.

Etanat ei maistu

2006-05-17T21:22:00.000+03:00

Olin tainnut innostua liikaa noiden etanoiden suhteen. Aamulla etanat löytyivät kupista, eikä olleet päivälläkään kelvanneet. Jatketaan siis totuttelua pienellä määrällä. Tähän asti on kaikki ruoka ruvennut vähitellen uppoamaan joten olen toiveikas tämänkin suhteen.

Eräs Artturin päiväkirjan lukija kysyi, mitä on vaahtistelu. En ollut siis muistanut tätä termiä selittää viimeksi kun kirjoitin Artturin harvinaisesta vaahtistelusta. Siili maistelee ja puree jotain mielenkiintoiseksi kokemaansa hajua, jonka jälkeen siili vaahdottaa sylkeään ja tekee siitä ns. vaahtopallon, jonka levittää johonkin, juuri tiettyyn kohtaan piikistöään. Syytä käytökseen ei varmuudella tiedetä, mutta todennäköisesti siili merkitsee mielenkiintoisen hajun itseensä. Itse ajattelen sen olevan vähän kuin siilin muistikirja, jonne siili merkitsee mielenkiintoisia asioita.

Artturin treffikuvat ovat vihdoin esillä. Kuviin pääsee treffit Nessun kanssa –linkistä.

Artturi ei halua pesulle!

2006-05-16T21:11:00.000+03:00

Eilen oli taas kova paikka Artturilla kun minä päätin, että nyt on taas aika pestä siili. Itse pesuoperaatio meni jo melko hyvin, mutta Artturi ei millään malttaisi olla sylissä niin kauan, että turkki kuivuu. Artturi antoi minun yllättäen silitellä pehmoista mahanalusta ilman puremista! Välillä teki kuitenkin mieli napata kiinni kun yritin kuivata leukaa pyyhkeellä. Onneksi olen kuitenkin olemaan sen verran tarkkaavainen, ettei minua niin vain purra.

Ensimmäisenä yönä etanat jäi kuppiin mutta väittäisin, että viime yönä nekin ovat alkaneet maistumaan. Ainakaan Artturin kotia siivotessa en löytänyt niitä mistään.

Eilen seurailin myöhään Artturin touhuja kun A juoksenteli ympäriinsä lattialla. Siili kävi juoksemassa pyörässä noin kierroksen ja tuli sitten ulos pihaltaan, juoksi noin metrin päähän ja sieltä takaisin juoksupyörään. Tämän lenkin A juoksi parikymmentä kertaa. Välillä täytyi myös käydä sisällä talossa tarkistamassa, että kaikki on kunnossa. Ja siilillä on siis iltaisin noin 40 neliömetrin alue tilaa juoksennella…

Olen yrittänyt tarjota haisteltavaksi erilaisia, ihmisnenäni mielestä mielenkiintoisia hajuja (esimerkiksi ruohosipulin pala), mutta mikään minun tarjoamistani uusista tuoksuista ei ole niin kiinnostava, että se saisi Artturin tekemään vaahtiksia.

Jauhomadot ovat taas alkaneet koteloitua. Nyt vahingosta viisastuneena laitan kotelot odottamaan kuoriutumista enkä syötä niitä Artturille heti herkkupaloina. Jonkun verran koppiksia on taas kuollut, joten on hyvä saada nuoria koppiksia.

Artturi painoi eilen illalla 412 grammaa. Päätin, että en pidä enää raksuja koko ajan saatavilla. Nyt Artturi on pienen laihemman kauden jälkeen syönyt itsensä nopeasti takaisin entiseen kokoon. Täytyy katsoa pysyykö paino tällä ruokavaliolla samassa.

Vaahtiksia!

2006-05-14T13:40:00.000+03:00

Artturi yllätti minut eräänä iltana antamalla hienon vaahtopalloesityksen. Toiset siilit harrastavat vaahtistelua useinkin, mutta minä olen nähnyt Artturin tekevän niin vain pari kertaa. Artturi touhusi eteisen lattialla jotain kanssani ja löysi matosta todella mielenkiintoisen hajun. Artturi puri ja natusti mattoa kovasti ja olin jo sanomassa, että jätähän matto rauhaan ettei se hajoa. Äkkiä siili lopetti järsimisen ja meni aivan mutkalle, vaahto piti saada nuoltua juuri tiettyyn paikkaan! Tämä toistui vielä pari kertaa, en uskaltanut oikein liikahtaakaan, enkä hakea kameraa, ettei Artturi lopettaisi hajun merkkaamista itseensä. Uskomatonta kyllä millaiselle mutkalle siili saa itsensä väännettyä, nahka menee ruttuun kuin ei olisi ollenkaan kiinni vartalossa.

Kävimme äsken hakemassa kimppatilauksen ötökkäsäilykkeitä. Tilasin kokeeksi myös etanoita, saa nähdä mitä Artturi sanoo niistä illalla. Lohi on ruvennut kelpaamaan Artturille melko hyvin. Annoin jonkun aikaa jauhomatoja vain pakastettuna kun odotin, että elävät madot kasvaisivat isommiksi. Nyt kun Artturi saa taas eläviä matoja, siili on ollut aivan ihmeissään kun ruokakupista onkin löytynyt pelkkää jauhelihaa eikä yhtään herkkumatoja. Artturi penkoo aina tassuillaan koko kupin läpi ennen kuin uskoo, että ei auta kuin syödä kanaa.

Lähiaikoina Artturi on pysynyt hyvin ”tallessa”. Eilen illalla luulin sen taas kadonneen jonnekin kaappiin mutta siili olikin mennyt taloonsa pikku-unille kesken iltalenkin.

Jättimatoyllätys

2006-05-04T22:07:00.000+03:00

Mikko soitti eräänä päivänä minulle töihin ja kysyi, mihin laittaisi sirkkatilauksen mukana (tilaamatta) tulleet jättikset. Artturi sai yllätysherkkuja kaupan päälle! Meillähän on jo omiakin jättiksiä, mutta kun vertasin niitä näihin oikeasti aikuisiin niin omat kasvatit ovat vielä teinejä ;) Hyvä on taas totutella käsittelemään niitä, pitkästä aikaa ne tuntuivat taas tosi jättiläisiltä.

En ole ehtinyt kirjoittaa taaskaan pitkään aikaan. Artturi joutui olemaan yhden yön yksin kotona kun kävimme yhden yön reissun Kuopiossa ja Artturin mukaan ottaminen olisi ollut hankalaa. Laitoin paljon ruokaa ja raksuja kippoon ja Mirka kävi aamulla tarkistamassa, että siili on nukkumassa talossaan ja vesikuppi ei ole nurin. Artturi näytti pärjänneen hyvin. Kotiin tullessamme Artturi murjotti, että nytkö te jo tulitte takaisin kolistelemaan…

Ostin tänään Artturille muovisen ruokakipon :D En ole vielä uskaltanut mainita Mikolle asiasta… Kesä tulee ja aamuisin makuuhuoneessa on todella kuuma, kun ovi on pidettävä kiinni. Kuvittelen nyt, että muovisesta kupista ei lähde niin kovaa meteliä. Toinen hyvä puoli uudessa kipossa on sen pieni koko. Artturi saa paremmin noukittua hetkut kupista ilman, että tarvitsee auttaa kakkavarpailla. Valitettavasti jouduin ottamaan keltaisen kupin, sinisiä ei ollut tarjolla.

Taas yhtenä yönä etsimme siiliä joka paikasta. Meinasi jo usko ja mahdolliset piilopaikat loppua. Olin penkonut kaikki mahdolliset ja mahdottomat alakaapit, kenkätelineen ja reput lattialta ilman vilaustakaan siilistä. Mikko älysi kurkata makuuhuoneeseen ja siellähän se siili katseli ovensuussa että mitä te taas vaahtoatte. Vaikea ymmärtää, miten se on onnistunut pujahtamaan ovenraosta samalla kun jompikumpi meistä kulki ovesta… Nyt laskiessani illalla siilin vapaaksi, täytyy varautua noin puolen tunnin suuretsintään keskellä yötä.

Suomen siiliyhdistyksen kuvagalleriassa Tiian albumissa on kuvia pikkuruisista Nessun vauvoista!

3 vauvaa!

2006-04-26T23:06:00.000+03:00

Tiia soitti ja kertoi, että Nessun pesässä piipittää kolme siilivauvaa! Minulla on ollut ongelmia Artturin päiväkirjan päivittämisen kanssa, joten päiväkirja ei ole pysynyt vauva-asioissa aivan ajan tasalla. Poikaset voi ottaa hieman syliteltäväksi parin viikon vanhoina, siihen asti Nessu mamman annetaan hoitaa poikasiaan rauhassa. Poikasten silmät avautuvat noin kolme viikkoa vanhoina ja samoihin aikoihin ne lähtevät tutustumaan pesän ulkopuolelle.

Artturi on harrastanut edelleen ruokakuppien kaatelua. Muutamana yönä Artturi on kaatanut myös vesikuppinsa. Yhtenä yönä Mikko sanoi nukkumaan tullessaan Artturin kaataneen kuppinsa. Aamulla huomasin vesikupin olevan tyhjä, ja menin vihaisena sanomaan Mikolle, että hänen olisi täytynyt täyttää vesikuppi, jos se oli kaatunut. Vastaukseksi sain, että ”täytinhän minä sen, pari kertaa”… Nyt tein uudesta rumasta ruokakupista vesikupin, ja ainakin tänä aamuna kuppi oli vielä pystyssä. Mietin jo yöllä pääni puhki mitä tekisin tälle kuppien kaateluongelmalle. Luulen syyn olevan vain siinä, että Artturilla on liian vähän tilaa. Siilihän saa juosta illat vapaana mutta yksin emme ole oikein uskaltaneet häntä vapaaksi jättää. Nykyään ei kyllä tietäisikään mistä sen aamulla löytäisi, on Artturi niin kovasti ruvennut kiipeilemään vaatekaappeihin ja muualle… Haaveilen vielä ostavani Artturille pienen kevyen kupin, jonka kolisteluun en heräisi, ja ainakin voisin luottaa siihen, ettei Artturin jalka tms. voi jäädä kupin alle. En taida uskaltaa kertoa Mikolle uuden kupin hankkimisesta, meillä kun on entisiäkin jo varmaan kolmelle siilille riittävästi…

Ostimme eilen uuden rikkaimurin Artturin sotkujen siivoamista helpottamaan. Pieni kokeilu osoitti kuitenkin, että Artturin pihan muovitettu alue on helpointa siivota harjalla ja rikkalapiolla kuten tähänkin asti. Nyt kun hiekka pysyy laatikossa, Artturin pihan siivoaminen on käynyt tosi nopeasti. Muualta löytyvien kakkojen imuroimiseen pikkuimuri sopii loistavasti.

Olen tarjonnut Artturille muutamana iltana pakastematoja elävien sijaan. Jauhomadot pääsivät lihotuskuurille muutamaksi päiväksi. Jättikset ovat jo melkoisen suuria, muutaman olen antanut Artturillekin, vaikkeivät olekaan vielä aikuisen kokoisia. Pelottaa suorastaan kuinka isoja niistä tulee, meillä kun ei ole ollut isoja jättiksiä pitkään aikaan. Täytyisi varmaan käydä eläinkaupassa ”ihailemassa” ;)

Poikaisia!

2006-04-24T13:54:00.000+03:00

Artturista on tullut isä 20.4! Nessu äiti vahtii kuulemma haukkana pesäänsä. Poikaset ovat nyt neljän päivän ikäisiä, vielä täytyy odottaa pari päivää, ennen kuin pesään saa kurkata. Artturi juhlisti iloista perhetapahtumaa sirkka- ja matoaterialla. Menemme varmaankin katsomaan poikasia, kunhan ovat hieman vanhempia.

Artturi on ollut lähipäivinä todella kiukkuinen. Lisätessäni raksuja kuppiin sain varoa sormianikin kun Artturi tuli vihaisena katsomaan kuka häntä häiriköi. Artturi oli kaatanut yöllä vesikuppinsa ja heräsin aamulla tuttuun kupin kolisteluun. Kuppi oli varmasti kaatunut jo aiemmin, siilillä oli kova jano kun toin täyden kupin takaisin.

Nessun laskettu aika

2006-04-18T20:45:00.000+03:00

Tänään on siis Nessun laskettu aika. Pesässä ei vielä kuitenkaan kuulema piippaa. Vaikka oma siili onkin ”vain” tuleva isä, jännitetään täälläkin poikasia kovasti!

Ostin Artturille (taas…) uuden ruokakupin. Herään lähes joka yö siihen, että Artturi kolistelee ruokakuppiaan. Tämä uusi kuppi painaa vähän yli 300g ja Artturi noin 400 grammaa. Toiveena oli siis kuppi, jota siili ei jaksaisi liikutella. Uusi kuppi on hurjan iso Artturille, eikä mielestäni edes kovin kaunis. Ajattelin sen kuitenkin olevan hyvä ostos, jotta saisin nukkua yöt rauhassa. Kun uusi kuppi oli ensi kertaa käytössä heräsin taas tuttuihin kolahduksiin. Ajattelin kuitenkin Artturin vain kokeilevan kupin painoa enkä jaksanut nousta katsomaan. Aamulla kuppi löytyi eri paikasta mihin olin sen jättänyt. Eli siis tämäkin kuppi taitaa olla liian kevyt! Seuraavaksi yöksi laitoin kupin nurkkaan kokeeksi, pysyisikö se siellä paremmin paikallaan. Vesikuppikin on nurkassa eikä Artturi sitä kaatele. Kuppi oli nyt samassa paikassa aamulla, saa nähdä pysyykö pidemmän päälle vai täytyykö edelleen nukkua makuuhuoneen ovi kiinni…

Kotona taas

2006-04-17T18:27:00.000+03:00

Palasimme eilen kotiin pääsiäislomalta. Artturi oli viihtynyt hyvin Villen hoidossa. Myös automatkat sujuivat huomattavasti paremmin kuin joululomalla, muovinen kuljetuskoppa oli loistava ostos. Luulen, että Artturi tajusi jo varsinkin loppuajasta, että kopista on turha yrittää päästä ulos ja on vain parasta mennä nukkumaan matkan ajaksi.

Vessankäyttö oli unohtunut Artturilta täysin vierailun ajaksi. Luulen, että ensi kerralla en edes ota vessalaatikkoa mukaan kun Artturi ei sitä selvästikään käytä. Täytyy tyytyä siihen, että Artturi käyttää vessaa vain kotona talossa nukkuessaan.

Kotimatkalle lähtiessä Artturi pääsi vielä kyläilemään uuteen paikkaan, Mikon vanhempien luokse. Jo lyhyen tutustumisen jälkeen siili löysi vaatekaappien taakse johtavan pienen kolon. Onneksi huomasin sen ajoissa, ja kerkesin napata Artturin kiinni. Luulen Artturin päivärytmin mennen hieman sekaisin lomalla koska Artturi juoksenteli keskellä päivää hyvin virkeänä. Siilille riitti paljon uusia koloja tutkittavaksi ja ihmeteltäväksi. Artturi tutustui myös ensi kertaa sellaiseen ihmeeseen kuin peili: Artturi juoksi kaapin alta eteenpäin ja yhtäkkiä edessä olikin toinen siili! Artturille tuli kiire päästä takaisin turvallisesti piiloon kaapin alle! En olisi uskonut siilin ymmärtävän peilistä mitään mutta Artturi pelästyi sitä kyllä kovasti. Valitettavasti Artturi erehtyi seikkaillessaan lattialla luulemaan Lauran reppua vessaksi…

Kotona Artturi näytti tietävän heti tulleensa kotiin. Joululomalta palatessaan siili haisteli joka paikkaa kuin olisi aivan uudessa paikassa. Nyt Artturi näytti vain tarkastavan, että kaikki on missä pitääkin, kävi haistelemassa vesikupin, juoksupyörän ja hiekkalaatikon. Sitten täyttä ravia yläkertaan katsomaan onko fleeceputki paikoillaan.

Illalla Artturi sai taas eläviä sirkkoja. Jonkun verran sirkkoja näytti kuolleen, mutta vielä löytyi eläviäkin. Yksi iso sirkka onnistui pääsemään karkuun Artturin talon alle. Yritimme ensin laittaa Artturin hommiin ja pyydystämään sirkan ahtaasta kolosta, mutta lopulta jouduimme kuitenkin siirtämään koko kaapin.

Suurimmat jättimadot ovat nyt hyvin muhkeiden jauhomatojen kokoisia. Väritys on jo samanlainen kuin aikuisillakin madoilla. Purkissa käy sellainen kuhina, että kohta riittää jättiksiä kunhan vielä vähän kasvavat.

Artturi oli laihtunut lomalla noin 10grammaa. Annoin eilen oikein suuren annoksen ruokaa, koska matkalta oli jäänyt säilykesirkkoja ja pillarseja. Lisäksi Artturi sai jauhelihaa ja lohta. Lohi oli hävinnyt taas kupista joten se on selvästi alkanut maistumaan.

Artturin pääsiäisloma

2006-04-12T21:17:00.000+03:00

Artturi lähti tänään Mikon kanssa pääsiäislomalle Kuopioon. Minä jouduin jäämään kotiin vielä pariksi päiväksi. Artturin ollessa poissa kotoa teen hänen talossaan suursiivouksen. Tänään kuurasin tolulla ja harjalla talon hyllyt ja rampit. Huomenna, kun hyllyt ovat ehtineet kuivua, lakkaan puuosat uudelleen. Muutaman kuukauden käyttö näkyy jo joissain kohdin melko selvästi ja pieni kunnostus on paikallaan. Hankin myös uuden muovimaton Artturin pihalle.

Aina vessassa käydessäni ihmettelen, että miksi Artturin vesikuppi on siellä, olenko unohtanut viedä Artturille vettä. Äsken taas mietin, että taidan lukea lehteä siihen asti, että Artturi herää ja on aika ruokkia siili…

Artturin alkumatka oli mennyt mukavasti. Nyt Artturi on Villen hoidossa Kuopiossa. Päivitän lomaterveisiä tänne kunhan kuulen miten siellä menee.

Ai niin, treffikuvia on vihdoin lisätty albumiin.
Lisäys: Ei näy ainakaan minun koneellani…

Kevätpäiviä

2006-04-09T22:31:00.000+03:00

Artturin uusi sirkkatilaus saapui. Uudet sirkat ovat melkoisen pieniä, kuten tilattiinkin. Niissä ei ole niin paljon syömistä, mutta toisaalta ne eivät ole vielä muutaman päivän aikana sirittäneet yhtään. Artturille sirkat maistuvat kuitenkin oikein hyvin.

Tiia juuri kirjoittikin, että Nessun paino on noussut 70grammaa.

Huomasimme, että Artturin piikeissä osa on lyhyempiä ja pienempiä kuin toiset. Irtopiikkejä ei silti olla vielä havaittu.

Tänään Artturin ruokalistalla oli kokeeksi aivan uusi ruoka-aines: paistettu lohi. Se ei päässyt ainakaan heti lempiruokien top viitoseen… Haju kiinnosti kyllä mutta maistamaan Artturi ei uskaltautunut. Yritin olla ovela ja tarjoilin madot kupista, jossa oli myös lohta. Pari murua siili taisi näin saada vahingossa suuhunsa. Kokeilin myös sotkea lohta porkkanasoseeseen mutta sekään ei ollut oikein onnistunut yritys. Jätin vielä yöksi kuppiin pari kalamurusta. Suurta määrää Artturin ei olisikaan hyvä syödä uutta ruoka-ainetta kerralla, ettei maha mene sekaisin. Täytyy nyt tarjoilla kalaa pieniä määriä useampana iltana ja toivoa, että siili tottuisi siihen. Kuivatut kuoreethan ovat Artturin suurta herkkua. Niitä tarjoilen nykyään punnituksen yhteydessä: Ensin siili kuppiin vaa’alle ja sitten annan kalan rouskutettavaksi. Näin siili pysyy hyvin aloillaan ja ehdin nähdä vaa’an lukemankin. Tänään vaaka näytti taas 392 grammaa. Artturin paino näyttää vakiintuneen nyt tuohon lukemaan.

Tauko sirkutuksessa

2006-04-05T20:20:00.000+03:00

Nessun paino on kuulemma noussut, ja siilirouva käy päivisinkin usein ruokailemassa, mikä viittaa selvästi tuleviin poikasiin. Siilin raskaus kestää noin 34-35 vuorokautta. Treffien ensimmäisestä päivästä on kulunut 34 vuorokautta 18.4. Vielä joutuu siis jännäämään pari viikkoa.

Artturin uusi hiekkalaatikko toimii melko hyvin. Hiekka pysyy laatikossa ja laatikkoon vievä ramppi on päällystetty ”eteisen matolla”, johon suurin osa hiekasta näyttää jäävän. Artturi löysi myös uuden piileskelypaikan rampin alta.

Eilen Artturi raukka ei ollut aivan kunnossa: Artturin alueelta löytyi ripulikakkaa ja porkkanasoseen A oli oksentanut nukkumisputken viereen. Kuitenkin siili oli eilen hyvin virkeä ja reipas. Myöhemmin maha oli näyttänyt toimivan jo aivan normaalisti (p-lingosta eli juoksupyörästä päätellen). Mikko väittää oksentamisen olevan seurausta porkkanasoseen nopeasta ahmimisesta… Taidan pienentää porkkanasoseannosta aivan pikkuruiseksi. Mikään ruokavalion muuttumisesta johtuva reaktio ei voi olla kyseessä kun Artturi on saanut saman iltamenun jo pidemmän aikaa.

Eilen Artturi söi viimeiset sirkat ja nyt nautimme hiljaisuudesta ja odotamme uutta erää saapuvaksi. Toivottavasti paketti tulee pian, Artturi rakastaa eläviä sirkkoja ja minä taas en todellakaan halua haisevaa paketillista kuolleita sirkkoja enää…

Jättikset ovat kasvaneet kovasti, vaikka ovatkin vielä pienempiä kuin tavalliset jauhomadot. Tänään suihkuttaessani niiden purkin huomasin, että niitä on hurjan paljon! Koppispurkissakin kiemurtelee jo pikkumatoja. Mietittiin Mikon kanssa, että mitenkähän valtavan isoja niistä tulee. Kaupasta ostettuinakin ovat melkoisen kokoisia. Ainakin jauhomadot ovat kaupassa paljon pienempiä kuin itse kasvatetut ja hyvin ruokitut…

Matojen koteloitusmisbuumi

2006-04-02T22:14:00.000+03:00

Jauhomadot kaikissa purkeissa päättivät koteloitua yhtä aikaa. Me tilasimme noin kuukausi sitten lisää matoja pelastaaksemme koppisfarmin, kun koppiksia alkoi kuolla vanhuuteen. Nyt olen keräillyt aamuin illoin parikymmentä koteloa purkeista koteloiden laatikkoon. Koppiksia on kuoriutunut aika runsaasti, pyöreä arvio on, että purkissa vilistää noin 40 nuorta koppista. Koteloitakin alkoi olla reilusti yli sata. Tänään päätin, että nyt meillä on taas riittävästi (vähän liikaakin) koppiksia. Tein julman ratkaisun ja pakastin loput ostomadot ja kuoriutumista odottavat kotelot. Muuten meillä olisi pian ollut varmaan 300 koppista. Noin parikymmentä on siis yleensä sopiva määrä yhden siilin talouteen…

Jättimadot ovat vielä aika minejä. Ne elävät tyytyväisenä omassa purkissaan. Olen yrittänyt suihkutella ne pari kertaa päivässä. Purkissa on melkoinen kuhina kun kaikki madot tulevat juomaan.

Artturi on pistellyt iltaisin poskeensa eläviä sirkkoja. Minä tyydyn edelleen seuraamaan tapahtumaa turvallisen etäisyyden päästä. Uusi sirkkatilaus on jo tehty kun entisiä on jäljellä enää muutama.

Artturin paino oli laskenut noin viikko sitten 15-20 grammaa. Mitään syytä emme ole keksineet, enintään lisääntynyt liikunta. A on erittäin vilkas ja reipas, joten mitään sairautta ei pitäisi olla. Artturi söi mielestäni muutamana päivänä hieman vähemmän, mutta nyt ruokaa uppoaa taas kiitettävästi. Paino on nyt noin 395 grammaa. Eilen siili söi taas niin innokkaasti porkkanasosetta, ettei edes manikyyri häirinnyt! Kun vielä laitoin porkkanakupin taloon sopivalle korkeudelle, niin kynnet oli helppo napsia lyhyemmäksi lähes huomaamatta.

Sirkkojen metsästystä

2006-03-23T20:53:00.000+02:00

Artturi on saanut lähipäivinä sirkka-aterian elävänä (ja pomppivana…). Mikon palattua lomalta kotiin olemme antaneet Artturille vain eläviä sirkkoja. Minä osallistun tähän operaatioon lähinnä juoksemalla sirkkoja karkuun ja kiljumalla niin, että Artturi säikkyy… Artturi yleensä metsästää sirkan ja juoksee syömään saaliinsa jonnekin piilopaikkaan. Nyt A on jo oppinut, että sirkkoja saa lisääkin ja tulee heti odottamaan seuraavaa edellisen syötyään

Artturin uusi iso hiekkalaatikko on suunnitteilla. Tällä hetkellä ongelmana on hienon hiekkapuhallushiekan kulkeutuminen jaloissa ympäri asuntoa. Olen suunnitellut laittavani uuteen hiekkalaatikkoon rampin, jossa on samaa ”eteisen mattoa”, kuin Artturin talon rampeissa. Toivon, että suuri osa hiekasta tarttuisi mattoon eikä leviäisi ympäri olohuonetta.

Maanantaita

2006-03-20T12:01:00.000+02:00

Eilen Artturi sai juosta pitkään vapaana koko talossa ja näytti poika nauttivan kovasti! Raukka joutui taas tassupesulle kun oli päässyt tassut ”vähän” sottaantumaan. Artturi oli treffeillä ruhjonut vähän leukaansa, ja kävimme taas pienen taistelun siitä, puhdistetaanko leuka vaiko ei. Jokainen eepeen omistaja varmasti ymmärtää, miten helppoa on työntää siilin leuan alle desinfiointiaineeseen kasteltu vanutuppo ja puhdistaa haavat. Onnistuin siinä kuitenkin melko hyvin kun Artturi oli kylvyn jälkeen paketoituna pyyhkeeseen. Päästettyäni siilin vapaaksi Artturi juoksi hiekkalaatikolle ja hankasi leukaansa hiekkaan, kai saadakseen pahan hajun pois… Tiedä sitten oliko puhdistamisesta lopulta mitään hyötyä. Hyvin pikku haavat ovat lähteneet parantumaan mutta hyvä on kuitenkin putsata, ettei pääse tulehtumaan.

Eilen huomasin asian, jota olin miettinyt jo aiemminkin. Otin Artturin syliin siilin herättyä unilta. Artturi ei olisi halunnut olla juuri yhtään sylissä, kiemurteli ja tuhisi. Kun laskin Artturin takaisin, huomasin, että hänellä oli ollut vain kova vessahätä. Sama toistui vielä myöhemmin kylvystä tulon jälkeen. Positiivista, että Artturi ei tee jätöksiään syliin vaan ilmoittaa kovasti haluavansa asioida vessassa. Vessanhan ei toki tarvitse olla hiekkalaatikko, parkettilattia kelpaa yhtä hyvin…

Paluu yhden siilin talouteen

2006-03-19T18:36:00.000+02:00

Nessu lähti äskettäin kotiin. Tuntuu hiljaiselta, kun nessu ei ole enää eteisessä tuhisemassa ja tutkimassa joka paikkaa.

Aamulla heräsin aikaisin kokeilemaan, mitä Nessu nyt sanoisi yhteiselosta. Kaivoin Artturin esille putkestaan, ja laitoin lattialle Nessun kopin luokse. Siirsin fleesejä Nessun kopissa ja huomasin, ettei siili ollutkaan siellä! Nessu siis majaili eteisessä, jossa ei juurikaan ole siilille piilopaikkoja. Kävin kenkähyllyn jokaisen kengän läpi ja avasin mattorullan hyvin varovasti mutta ei jälkeäkään siilistä. Vaihtoehdoiksi jäi ”muurin” yli kiipeäminen olohuoneen puolelle tai sitten piileskely vaatekaapeissa. Tarkistin olohuoneesta yleisimmät siilinlymyilypaikat mutta Nessua ei vaan näkynyt. Pari vaatekaapin alahyllyä tutkittuani löysin Nessun nukkumasta liinavaatteiden seasta. Tyttö oli ajatellut etsiä itselleen pehmeämmän nukkumapaikan. Nessu tuhisi kovasti kun jouduin nostamaan hänet pois mukavasta nukkumapaikasta. Deittailu ei taaskaan ollut yhtään Nessun mieleen ja Artturi raukka joutui juoksemaan karkuun vihaista morsiantaan.

Tänään kerkesin pariinkin kertaan nostaa Nessun pois lakanoiden seasta. Oma koppi ei tuntunut yhtään mieluisalta puhtaiden lakanoiden jälkeen. Lopulta siirsin juoksupyörän kaapin eteen, ettei Nessu pääsisi sinne enää. Kovasti siilirouva kuitenkin yritti raivata esteet tieltään.

Toivon, että Artturi palautuu nyt ”entiselleen”, mukavaksi siilipojaksi ja lakkaa hyökkäilemästä hihojeni kimppuun, vaikka käyttäisinkin The Fleecetakkia!

Todella kivaa oli kyllä tutustua Nessuun ja huomata, miten erilaisia siilit voivat olla luonteeltaan. Nyt vain jännätään odottaako Nessu poikasia!

Kuvia treffeiltä lisätään kuvagalleriaan kun Mikko palaa talvilomalta kotiin.

Treffit osa 2

2006-03-18T22:15:00.000+02:00

Sen jälkeen kun viimeksi kirjoitin, treffit eivät ole sujuneet yhtä hyvin. Eilen illalla päästin siilit taas yhteen. Aluksi näytti, että kummallakaan ei ole kovin suurta kiinnostusta toista kohtaan. molemmat vain juoksentelivat ympäriinsä ja vähän haistelivat toisiaan. Artturi kuitenkin jossain vaiheessa tajusi, että ahaa, tyttösiili! Nessu olikin yllättäen tällä kertaa vihainen, tuhisi kovasti Artturille ja poikaparka joutui juoksemaan karkuun. Artturi oli kuitenkin hyvin sinnikäs kosija. Ajattelin, että seuraan tilannetta ja katson, voisiko Nessu heltyä Artturin yritykselle. toisin kuitenkin kävi, Nessu hermostui Artturille kunnolla ja pelastettuani Artturin Nessun hampaista päätin erottaa siilit ja kokeilla myöhemmin uudelleen. Ruokin siilit ja annoin molempien olla rauhassa. Kokeilin vielä vähän ajan päästä uudelleen mutta Nessu oli vihainen Artturille.

Heräsin toiveikkaana vielä aamuyöstä katsomaan, olisiko Nessu nyt suostuvaisempi. Tyttö kuitenkin oli päättänyt, että treffit saa riittää. Sama homma näyttää jatkuvan myös tänään. Päästin siilit taas yhteen ja jonkun aikaa kesti melko rauhallista haistelua kunnes Nessu hermostui kunnolla ja tarrasi kiinni Artturiin. Aion kuitenkin kokeilla vielä myöhemmin siilien päästämistä yhteen. Tässä vaiheessa luulen kyllä, että Nessu ei tässä enää suvaitsevammaksi muutu.

Meidän keittiönkaapista kuuluu toisinaan hiljaista siritystä. Uskaltauduin antamaan sirkoille lisää porkkanaa, kun entiset oli melkein kaikki syöty.

Treffit

2006-03-17T12:48:00.000+02:00

Aika on mennyt siilejä seuraillessa niin, etten ole ehtinyt pitää päiväkirjaa ajan tasalla. Nessu tuli siis pari päivää sitten treffeille. Herättelimme Artturin heti tutustumaan morsiameensa. Ei mennyt kovinkaan kauaa kun oli jo rakkautta ilmassa. Olin iloinen, että tämänhän alkaa oikein hyvin. Homman hoidettuaan Artturi vahti Nessua hyvin tarkasti. Nessu juoksi ”turvaan” Artturin pieneen vessalaatikkoon nukkumaan. Artturi ei mahtunut sisälle laatikkoon vaan joutui jäämään ulkopuolelle, välillä Artturi yritti tassulla herätellä Nessua. Raukka ei näköjään ollut vielä tajunnut, että siilillä on tosiaan piikit: ensin Artturi kokeili ”taputtaa” Nessua ja sitten sattui tassuun kamalasti kun oli tökännyt tassunsa Nessun pystyssä oleviin piikkeihin!

Tarkkailtuani tilannetta jonkun aikaa huomasin, että Artturi on pikemminkin vihainen eikä rakastunut Nessuun. Siilit juoksivat välillä melkoista kilpajuoksua, Nessu karkuun ja Artturi perästä. Artturi yritti purra Nessua ja tuhisi sille vihaisesti. Jouduin erottamaan siilit ja laittamaan Artturin omaan taloonsa. Artturi oli sylissäkin vihainen, puhisi ja yritti purra. Nessu sen sijaan oli oikein reipas, lähinnä vain hämmästynyt Artturin oudosta käytöksestä.

Pidimme siilit erillään seuraavaan iltaan, jolloin yritimme uudelleen laittaa siilit yhteen. Unilta herätettynä Artturi oli tavallinen oma itsensä. Laitoimme Artturin Nessun alueelle ja seurasimme mitä tapahtuu. Nyt Artturi käyttäytyi kuin ensitapaamisella, oli heti kiinnostunut Nessusta siinä mielessä. Seurasimme tarkasti muuttuuko Artturi taas vihaiseksi mutta Artturi osoittautui kunnon herrasmieheksi. Jälkeenpäin seurasi taas ”kilpajuoksua”, joka aluksi näytti Artturin vikittely-yrityksiltä. Artturi kuitenkin näytti taas yrittävän purra joten siilimies joutui taas jäähylle. Nessu meni treffeistä uupuneena unille. Ajattelin, että vietänpä nyt rauhallista koti-iltaa siilini kanssa tavalliseen tapaan: Artturi juoksentelemassa ja minä lukemassa kirjaa lattialla. Minulla sattui olemaan päällä The Fleecetakki (Artturin ”tyttöystävä”). Asettauduin mukavaan lukuasentoon lattialle Artturin touhutessa ympärillä. Äkkiä Artturi huomasi ”tyttöystävänsä” ja hyökkäsi suoraan hihaan kiinni. Ensin naureskelin Artturin aggressiivisuudelle tyttöystäviään kohtaan mutta kun A onnistui nappaamaan samalla myös minua ihosta kiinni, joutui siili nopeasti takaisin omaan aitaukseensa.

Artturi on ollut molempina iltoina aivan outo lisääntymispuuhat hoidettuaan. Siili tahtoisi kovasti takaisin Nessun luokse ja juoksentelee yliaktiivisena ympäriinsä tyttöään etsien. Yhteen siilejä ei kuitenkaan voi laittaa koska Artturi on aggressiivinen Nessua kohtaan. Käytäntönä on yleensä tuoda tyttösiilit poikasiilien luokse kylään, koska tytöt ovat yleensä ”vaikeasti tavoiteltavia” ja voivat olla aggressiivisia poikia kohtaan, jos esimerkiksi nuoret urokset eivät tiedä mitä pitäisi tehdä. Poikasiilit taas yleensä suvaitsevat tyttöjä reviirillään. Artturi kyllä selvästi osaa hoitaa hommansa, mutta sen jälkeinen aggressiivisuus on outoa. Eilen nostettuani Artturin takaisin aitaukseensa siili yritti vielä kurkotella aitauksesta yli ja raapi seiniä sekä hyökätä käteni kimppuun!

Treffit jatkuvat siis niin, että siilit tapaavat iltaisin melko pikaisesti. Sen jälkeen Artturi joutuu jäähylle ja jos poika sattuu olemaan vielä yöllä oma itsensä, voidaan yrittää toisenkin kerran. Mitään söpöä yhteiseloa tässä on varmaan enää turha kuvitella.

On todella hauska seurata Nessun touhuja ja huomata, miten erilainen siilipersoona tämä on Artturiin verrattuna. Nessu on paljon tummempi kuin Artturi ja neidolla on todella suuret korvat. Siilit liikkuvatkin aivan eri tavalla: Artturi vetelee nopeita spurtteja ja pysähtyy välillä tarkkailemaan tilannetta, Nessu taas juoksentelee tasaisemmin. Artturi nukkuu aamusta iltaan pieniä vessassa ja ruokakupilla käyntejä lukuun ottamatta, Nessu taas oli eilen päivälläkin puuhakkaasti osallistumassa siivoukseen ja kaikkeen mahdolliseen. Nessu majailee meillä eteisessä ja välillä on ongelmia päästä sujahtamaan ulko-ovesta niin, että Nessu jää kotiin. Tyttö olisi niin kovin utelias ja innokas lähtemään mukaan. Sylisiili Nessu ei sen sijaan missään nimessä ole. Ei tykkää yhtään silittelystä, haluaa puuhailla ihan itsekseen omia juttujaan. Tajusin, että meillä saattaa sittenkin olla se sylisiili, Artturihan toisinaan istuskelee pitkiäkin aikoja sylissä ja antaa nätisti silitellä.

Vielä vähän matouutisia. Olen hoitanut jättiskoppiksia tosi laiskasti, multa on aina kerinnyt kuivaa ennen uutta kastelua. Eilen ajattelin, että nyt sisustan koppisten laatikon uudelleen ja laitan niille enemmän multaa. Nostin koppikset tilapäismajoitukseen ja olin jo kaivanut multapussin ja muut tarvikkeet esille. Kuoputin terraariota lusikalla erotellen ruoka-aineet ja mullat ja mitä huomasinkaan: purkkihan olikin täynnä pikkuruisia matoja! Huonosta hoidosta huolimatta meillä oli valtavasti minimatoja terraariossa. Kävin ostamassa kopppiksille uuden pikkuterraarion, etteivät syö pikkumatojaan. Nyt sisustin sen paremmin kuin edellisen ja lupasin itselleni huolehtia näistä purkeista nyt paljon paremmin kuin tähän asti.

Ja eilen onnistuimme saamaan myös ne nettikaupan sirkat elävinä kotiin asti! Kolmas kerta toden sanoo ja niin päin pois. Nyt ne ovat isommassa muoviterrassa. Hassuja otuksia, pomppivat välillä kuin popkornit… Annoimme Artturille heti sirkan, mutta Artturi söi vain puolet sirkasta. A oli juuri vetänyt matoaterian, joten ei tainnut olla niin kova nälkä enää. Mikko lähti lomalle, joten minä hoitelen nyt sirkkoja ihan itsekseni ja syötän siileille sirkkoja – säilykkeenä!

Nessua odotellaan

2006-03-15T18:36:00.000+02:00

Nessu tulee aivan kohta. Odottelemme jännityksellä miten Artturi suhtautuu morsiameensa. Siivosin Artturin talon ja pihan puhtaaksi ja käytin Artturin mahapesulla. Artturi meni jatkamaan vielä päiväuniaan ja me ihmiset odottelemme summerin soimista.

Matoja meillä ainakin piisaa, nettikaupasta tilatut madot ovat kasvaneet todella mehukkaiksi. Uusia koteloitakin on löytynyt muutama, myös omista kasvateista. Ensimmäinen uusi koppis pitkästä aikaa on jo päästetty muiden lajitovereiden joukkoon.

Puolivuotissynttärit

2006-03-11T18:47:00.000+02:00

Tänään Artturi täyttää puoli vuotta eli hän on nyt täysi-ikäinen siilimies! Tänään Artturi on myös asunut meidän kanssamme neljä kuukautta. Juhlapäivä siis. Ostin Artturille syntymäpäivälahjaksi (ja työkavereideni iloksi…) neljä elävää sirkkaa. A taitaa saada illalla myös suuren matoannoksen.

Porkkanasosetta en taida uskaltaa antaa, vaikka se suurta herkkua onkin. Muutama päivä sitten Artturin syötyä porkkanasosetta ja matoja A oli oksentanut aitaukseensa. Muuta hätää Artturilla ei näyttänyt olevan, paino ei ole laskenut ja siili on hyvin vilkas ja touhukas.

Artturi on osallistunut lähiaikoina kotitöihin innokkaasti, muun muassa lakanoiden narulle ripustaminen on hänen mielestääntodella hauskaa. Kaikki uusi kiinnostaa valtavasti, kunhan siitä ei lähde kovaa ääntä. Nykyään vietämme usein yhdessä aikaa niin, että luen lattialla kirjaa ja Artturi touhuilee ympärillä. Silittämisestä Artturi ei tykkää yhtään silloin kun saa juosta vapaana. Silloin joutuu siili vähän tuhahtelemaan minulle kun en ymmärrä antaa toisen olla rauhassa.

Artturi on ruvennut mellastamaan öisin niin, etten saa nukuttua. A viskelee ruokakuppejaan pitkin poikin ja minä kömmin unenpöpperöisenä ottamaan kupit pois ja tarjoilemaan lisää sapuskaa. Joko siilimme on niin viisas, että ymmärtää saavansa kolistelulla lisää ruokaa tai sitten Artturilla on vain tylsää.

Ostin tänään myös vauvan kylpyöljyä Artturin mahan pesemiseen. Tähän asti Artturi on pesty pelkällä vedellä, mutta sillä ei oikein mahanalusen keltaisuus häviä turkista. Täytyyhän pikkumiehemme olla siisti ja puhtoinen kun Nessu saapuu treffeille ensi viikolla.

Ja kiitos kommenteistanne, kivaa tietää vähän Artturin päiväkirjan lukijoistakin :)

Artturi saa tyttöystävän!

2006-02-28T20:20:00.000+02:00

Artturin luokse tulee vierailemaan Nessu tyttö parin viikon päästä. Artturi ehtii täyttää ennen treffejä puoli vuotta, eli hänestä tulee täysi-ikäinen siilimies.

Artturi on ollut hieman kärttyisä viime päivinä. Mikko väittää sen johtuvan vain siitä, ettei A malttaisi millään odottaa Nessun vierailua. Itse mietin, että se saattaisi johtua tulevasta piikinvaihdosta. Irtopiikkejä ei ole kuitenkaan vielä löytynyt paria enempää.

Tänään taas ”kiusasin” Artturia laittamalla hänen lempipesänsä, sinisen fleeceputken, pesuun. Tilalle vaihdoin Artturin mielestä huonon punaisen putken. Artturi ei suvainnut ensin edes kömpiä putkeen sisään, vaan käveli sen päältä… Taisi A kuitenkin mennä putkeen jatkamaan uniaan.

Artturin paino oli eilen punnitessa 405 grammaa, joten ruoka-annokset taitavat olla sopivan kokoisia. Nyt omat madot ovat kasvaneet melkoisiksi jättiläisiksi. Ruokatilauksesta ainoina hengissä selvinneet jauhomadot ovat vielä melko pieniä. Eivät kuitenkaan kauaa, sen verran niihin uppoaa porkkanaa!

Olisi kiva tietää, onko Artturin päiväkirjalla lukijoita. Tiedän, että ainakin yksi ihminen seuraa Artturin juttuja tiiviisti ;). Olettehan huomanneet, että juttuja voi myös kommentoida, alareunassa on pikkuinen "comment"-nappula. Sanoa voi vaikka vain moi :)

Pitkästä aikaa kuulumisia

2006-02-24T15:18:00.000+02:00

Pitkästä aikaa ehdin kirjoittaa vähän Artturin kuulumisia. Artturi on nyt jo viisi kuukautta, ja parin viikon päästä meidän pikkusiili on jo täysi-ikäinen! Artturin paino on pysynyt nyt aika lailla samassa, vähän yli 400grammaa. A on alkanut heräilemään toisinaan itsekseenkin ja vetelee nopeita spurtteja ympäri asuntoa vaikka me ihmiset oltaisiinkin hereillä.

Nyt meillä asustelee pienessä terraariossa kuusi jättikoppista. Ensimmäisten kuoriutumisen jälkeen koin taas kauhunhetkiä kun löysimme jättiläiskoppakuoriaisen olohuoneen katosta! Sen jälkeen katselin pitkään ympärilleni peloissani, että mistä niitä ötököitä tulee. Muutaman päivän päästä toinen löytyi tiskipöydältä… Terraariosta koppikset eivät ole voineet karata koska kaikki sinne laitetut ötökät on tallessa. Todennäköisesti kauan aikaa sitten karkuun päässeet jättikset ovat ryömineet jonnekin mukavaan lämpöiseen paikkaan koteloitumaan ja kuoriuduttuaan ovat lähteneet tutkimaan ympäristöä…

Porkkanasose on niin hyvää, että olen jopa saanut leikattua pari kynttä Artturilta hänen syödessään. Kun A syö sosetta, sitä saa silitellä mistä vain: mahasta, jaloista, korvista ja jopa otsalta! Eilen ostin Artturille eläinten kynsisakset, kun tavalliset sakset ovat liian tylsät siihen puuhaan. Ne olivat kuitenkin aivan liian isot ja kömpelöt Artturin pikkukynsille. Kynsienleikkaaminen on edelleen tosi inhottavaa hommaa. A ei kuitenkaan kauaa kurjia kokemuksia muista kun palkaksi saa ison matoaterian. A tunnistaa selvästi nyt lusikan kilahtelun porkkanasosepurkkiin, silloin tullaan paikalle juoksujalkaa.

Artturi on kasvanut niin isoksi, että onnistuu kipuamaan vaatekaapin alahyllylle. Eilen etsittiin taas siiliä kunnes kaapista kuulunut tuhina paljasti piikkipallon piilopaikan.

Toisinaan Artturi on rauhoittunut makoilemaan sylissä pitkiäkin aikoja. Syliin nostettaessa A tuhisee edelleen, mutta hän pitää etenkin fleecetakistani ja antaa sylissä ollessaan silitellä rauhassa. Lattialla juostessa Artturi haluaa olla yleensä rauhassa, silitysyrityksille hän vain tuhisee.

Pakkaspäiviä

2006-02-06T13:22:00.000+02:00

Viime viikolla meillä vieraili eräs uusi siileistä kiinnostunut tuttavuus. Samoin kuin me kävimme tutustumassa Topiin, Nekkuun, Väinöön ja Wandaan, mekin halusimme antaa tulevalle siilistille mahdollisuuden päästä ihmettelemään siiliä livenä. Artturi vaan ei tietenkään pitänyt aikaisesta herätyksestä vaan tuhisi ja palloili sylissä. Artturi meni kuitenkin reippaasti haistelemaan, kuka meillä on vierailemassa.

Naudan vähärasvainen jauheliha ei edelleenkään ole kovin suurta herkkua siilimme mielestä. Eilen kokeilin sekoittaa sen porkkanasoseeseen, kun ajattelin, että se menee huomaamatta soseen mukana. Toisin kuitenkin kävi. Artturi huomasi heti, että siinä on nyt jotain vikana ja jätti soseen melkein kokonaan syömättä. Artturilla on nykyisin tapana viskellä ja kolistella pientä sosekuppiaan niin kovasti, että joudun hakemaan sen pois saadakseni nukuttua. Nyt laitoin Artturille lisää leluja pihalle, toivottavasti ne ovat mielenkiintoisempia pyöriteltäviä kuin ruokakupit...

Taas pakkasmittari näyttää miinus 20 astetta. Luulen, että kylmät pakkaspäivät ja kuiva huoneilma kuivattavat Artturinkin ihoa, A on taas rapsutellut itseään kovasti.

Tänään aion antaa Artturille ensimmäistä kertaa itse kasvatettuja matoja. Eilen syötin viimeiset surkean pienet ostomadot. Tuntuu, että ne ovat kerta kerralta huonompia ja pienempiä. Annoin madoille aamulla porkkanaa juomaksi ja huomasin, että isoimmat madot ovat jo todella suuria ja muhkeita. Ne päihittävät kyllä reippaasti varsinkin tuon viimeisen purkin ostomadot.

Jättiksiä on koteloitunut yksi lisää. Kokeilin, että kaikki ovat vielä hengissä. Osa madoista on odottamassa vielä yksiöissään koteloitumista. Täytyy kuitenkin vähitellen ruveta sisustamaan koppisten kotia. Muistelen, että niiden kotelovaihe kestään noin pari viikkoa. Jättisten hoito on hieman vaativampaa kuin pikkumatojen. Jättiksillä täytyy olla turveta tms. pohjamateriaalina ja niiden laatikko täytyy pitää kosteana. Jauhomadoille riittää kun on jotain hiutaleita ruokana ja jotain kosteampaa evästä juotavana.

Karkumatka

2006-01-29T16:51:00.000+02:00

Toissayönä Artturi oli päättynyt lähteä omatoimisesti seikkailemaan muualle omalta alueeltaan. Heräsin siihen, kun Artturi juoksenteli makuuhuoneemme lattialla. Nappasin siilin syliin ja mietin, että miten ihmeessä Artturi on voinut päästä omalta pihaltaan ulos. Kaapin ovet olivat kiinni, samoin ulko-ovi. Aikani ihmeteltyäni huomasin, että olin jättänyt illalla katollisen vessan (irtokarkkirasian) aitauksen nurkkaan. Artturi oli kiivennyt vessan katolle, ja siitä ponnistanut aidan yli. Oli raukka vaan pudonnut pitkän matkan alas lattialle.

Karkulaisella oli kova jano ja hän juoksi heti maitokupille kun nostin siilin takaisin kotiinsa. Seurailin Artturin touhuja vielä vähän aikaa nähdäkseni, onko hänelle käynyt huonosti alas pudotessa. Juoksupyörä hyrräsi kuitenkin niin kovasti, että taidettiin selvitä säikähdyksellä. Siirsin heti vessan pois aitauksesta. Artturi sai palata käyttämään ulko-ovea ja seikkailemaan muualla asunnossa vain valvotuissa oloissa.

Eilen leikkasimme taas Artturin kynnet. Siilimme ei edelleenkään pidä touhusta yhtään, ei myöskään sitä edeltävästä tassupesusta. Varustauduimme taas nahkahanskoilla, mutta Artturi puraisi vain kerran. Artturi rimpuili kovasti, mutta ei kuitenkaan paljoa tuhissut, palloili vaan kun yritin ottaa tassusta kiinni. Mikko arveli taas, ettei Artturi ole operaation jälkeen enää koskaan meidän kaveri. Laskiessani Artturin kynsien leikkaamisen jälkeen juoksentelemaan lattialle, A ei kuitenkaan ollut moksiskaan, joten ei hän tainnut pahasti järkyttyä. Annoimme Artturille kanankaulan hyvitykseksi.

Jättisten kasvatuskokeilu on edistynyt hieman. Nyt meillä on neljä kamalan suurta koteloa. Toisaalta ne näyttävät aika hauskoille mutta sitten taas hirvittää minkä kokoisia koppiksia niistä kuoriutuu. Laitoin kotelot odottamaan kuoriutumista ja uusia matoja yksiöihin koteloitumaan.
Pikkumadoista isoimmat taas alkavat olla ruokamatojen kokoisia. Ötökkätilaus ei edelleenkään ole saapunut…

Artturi on nykyisin löytynyt aamulla nukkumasta alakerran vessalaatikosta. Sieltä hän sitten päivän mittaa kömpii ylös putkeen. Toivoisin kyllä, että hiekkalaatikot toimisivat vessana ja fleecenpalaset nukkumapaikkana eikä toisinpäin…

Sporttisiili

2006-01-24T23:30:00.000+02:00

Artturi oli taas tänä iltana todella kesy ja aktiivinen. Juoksenteli nopeita spurtteja ympäriinsä ja tuli katsomaan mitä minä touhuan. Välillä joku yllättävä kolahdus saa siilin juoksemaan täysillä piiloon mutta nyt aivan tavalliset äänet eivät enää pelota. Sylissäkin Artturi viihtyy paremmin. Artturi ei enää palloile juuri ollenkaan ja tuhinakin on vähentynyt. Syliin nostettaessa siili puhisee vieläkin ja yleensä, jos yrittää silittää otsasta.

Laitoin hiekkalaatikon kokeeksi tietokonepöydän alle, mikä on Artturin lempipaikka vapaana ollessa. Jospa kakat osuisivat nyt vessaan eikä parkettilattialle…

Eilen käytin Artturin suihkussa, kun hän alkoi tuoksahtaa jo melko voimakkaasti ”siilimäiselle”. Suihku ei ollut yhtään kiva juttu Artturin mielestä. Antoi kuitenkin kuivata ihan nätisti, sain jopa rapsutella silkkisen pehmeätä mahaa. Artturi yllätti vielä suihkun jälkeen positiivisesti käymällä vessassa pissillä. Parit pissit olivat kuitenkin menneet talon matoille, vaikka yhä useammin Artturi taitaa kuitenkin mennä hiekkalaatikolle.

Odottelen edelleen ötökkälähetystä. Jättisten koteloittamiskokeilu jatkuu. Nyt yhtä vaille kaikki ovat menneet ns. c-asentoon. Siiliyhdistyksen sivuilla kerrotaan, että jättikset tekevät niin ennen koteloitumistaan. Kaikki näyttävät olevan vielä hengissäkin. Omat jauhomato”vauvat” ovat vielä liian pieniä ruokamadoiksi, joten joudun varmaan ostamaan vielä ainakin yhden satsin kaupasta.

Siili Rohkea

2006-01-23T00:12:00.000+02:00

Illalla pidin pitkään Artturia sylissä ja A jopa taisi torkahtaakin siihen. Matoaterian jälkeen annoimme siilin taas juoksennella vapaana. Vaikka kello oli vasta noin 23, Artturi juoksenteli kovia spurtteja ympäriinsä ja tuli reippaasti haistelemaan minua keskilattiallekin. Yleensähän turvallisinta juoksentelualuetta ovat seinänvierustat. Tämän iltainen rohkeus oli muutenkin harvinaista, tavallisesti siilimme kipittää täysillä sängyn alle ja jossain vaiheessa sieltä omaan kotiinsa.

Nyt alan taas vähitellen luottaa siihen, ettei Artturi pure aina kun siihen saa mahdollisuuden. Viime kerralla vaan sain kokea sellaisen lukkopurennan, että olen ollut sen jälkeen Hyvin varovainen. Nyt olen antanut sormet rohkeammin haisteltavaksi, ja pienen haistelun jälkeen Artturi toteaa sen olevan vain ruokkija... Tänään sain jopa silittää tassua ja korvaa ilman tuhinoita tai puremisyrityksiä.

Roope koira vierailulla

2006-01-22T18:37:00.000+02:00

Perjantaina Artturin luona kävi vierailulla Roope-koira. Molemmat hieman pelkäsivät uutta tuttavuutta. Artturi tuhisi ja palloili. Roope sen sijaan olisi ollut kovasti kiinnostunut, mutta Artturi juoksi omaan taloonsa turvaan. Illalla annoin Artturin vielä haistella Roopen hajuista fleecekangasta. Se olikin niin kiinnostava juttu, että Artturi vei sen sohvan alle tutkittavaksi.

Tein makutestin parina yönä peräkkäin. Tuloksena oli, että kaikki raksut kelpaavat, ja lähimpänä olevat maistuvat parhaiten!

Tilasimme Artturille jättimatoja ja sirkkoja nettikaupasta. Lähetys saapuu todennäköisesti tiistaina. Taidan tökätä sen vaan muoviterraarioon odottelemaan Mikkoa. Joidenkin muiden tilauksissa ötökät ovat onnistuneet syömään itsensä ulos paketista…

Lähikaupassa ei myydä ollenkaan vauvan porkkanasosetta. Ostin kokeeksi mangososetta, jota Artturi on syönyt vauvana. Se ei (tietenkään) taaskaan kelvannut. Ostin nyt Prismasta useita purkkeja porkkanasosetta, että se ei heti loppuisi. Artturi sai eilen juoksennella rauhassa koko asunnossa, kun katsoimme elokuvaa makuuhuoneessa. En tiedä, oliko A uskaltautunut omalta ”pihaltaan” ulos, mutta porkkanasosekuppi oli ainakin tyhjentynyt hetkessä. Mikko laittoi sosetta lisää ja kuppi oli taas heti tyhjä.

Ovi suureen maailmaan

2006-01-17T19:41:00.000+02:00

- Tai ainakin vähän suurempaan kuin oma piha

Teimme (siis Mikko teki) Artturille oven pihalta ”ulos” ihmisten olohuoneeseen. Se on malliltaan ns. kissanluukku, eikä Artturi ainakaan vielä eilen sisäistänyt sen käyttöä. Voi olla, että ovi on liian raskas siilin itsensä työntää auki. Mikko ei kyllä epäile Artturin voimia yhtään kun A on näyttänyt millaisia esteitä osaa raivata tieltään, jos oikein kovasti jonnekin haluaa. Ostin eilen uuden muovin Artturin pihalle. Entisen hajottua sanomalehdet olivat toimineet alustana. Tuli valtavan siistin näköistä, kun asensimme muovin paikalleen. Nyt kun Artturilla on ovi ulos, Artturin pihan seiniäkään ei tarvitse enää nostella pois tieltä iltalenkin ajaksi.

Matofarmi menestyy hyvin. Isoimmat uudet madot ovat jo melkein surkeimpien kaupasta ostettujen aikuisten kokoisia. Nostin toiveikkaasti isoimmat itse kasvatetut madot omaan purkkiinsa. Sieltä on sitten helppo tarjoilla niitä Artulle, jos ne vielä vähän pulskistuisivat ensin. Siirsin koppikset uuteen purkkiin ja yhdistin pikkumatopurkit. Laskin, että meillä on noin 40 koppista! Se on luultavasti aika suuri määrä yhden siilin talouteen mutta voihan matoja pakastaa jos niitä tulee aivan kamalasti.

Ja aloitin eilen jättisten kasvatuskokeilun. Jos jollakin on hyviä vinkkejä sen suhteen, niin apu on hyvin tervetullutta! Olen lukenut, että jättikset täytyisi eristään omiin ”yksiöihinsä”, jotta ne koteloituisivat. Mietin pääni puhki, mistä saisin hyviä yksiöitä. Ennen kuin sijoitin kamalasti mihinkään lokerikkoon, ajattelin kokeilla kertakäyttömukeja, joita sattui löytymään kotoa. Nyt matoset (kuusi kappaletta) mönkivät muovimukeissa. Niillä on hieman ruokaa mukana, ettei nälkä pääse yllättämään. Nämä mukit ovat tavallisessa matolaatikossa, eli irtokarkkirasiassa. Kansi on tietenkin vielä päällä :D Yritin kyllä eilen tarkkailla niitä ja näyttivät pysyvän mukeissa, mutta kansi on hyvä turva… Kurkin kyllä muutaman tunnin välein rasiaan, joko olisi jotain tapahtunut.

Tänään laitoin Artturille raksukuppiin makutestin: kolmea eri raksuja, jokaista kymmenen kappaletta. Aamulla voin tarkastaa, mikä on suurinta herkkua. Ennen kuin kukaan ehtii kysyä, että pidämmekö siiliraukkaamme ihan nälässä (yhteensä kupissa 30 raksua), kerron, että kyseinen kuppi on Artturin ”välipala”kuppi, joka on talossa makuuhuoneen lähellä. Sen lisäksi Artturi saa monipuolisen ilta-aterian, joka koostuu muun muassa elävistä ja säilötyistä hyönteisistä ja jauhelihasta. Raksuja on myös raksupallossa. Nyt kun Artturille on alkanut kelpaamaan monipuolinen eväs, raksujen syönti on vähentynyt paljon. Raksupalloon on jäänyt aina jotain, ja talossakin on ruokaa jäljellä.

Sunnuntaita

2006-01-15T19:33:00.000+02:00

Ruoka maittaa siilillemme oikein hyvin. Kanankaula oli hävinnyt toissa yön aikana kokonaan. Myös porkkanasose on suuren suurta herkkua, eilen Artturi nuoli lusikankin aivan puhtaaksi. Artturi on myös alkanut sisäistää varsinkin yläkerran vessan tarkoituksen.

Tänään lähetin Artturista kuvauksen poikamiespankkiin, nyt Artturille voi tulla morsiamia kylään joskus!

Uusia herkkuja

2006-01-13T11:50:00.000+02:00

Artturi täytti pari päivää sitten suuret neljä kuukautta. Lahjaksi hän sai kolme isoa jättistä. Lisäksi eilen kävin ostamassa Artturille pari elävää sirkkaa (iik!) ja uusia aikuisten raksuja vähitellen totuteltavaksi.

Avasin ensimmäisen pillarspurkin. Annoin ensiksi Artturille haisteltavaksi yhden ötökän. Kovasti örkki kiinnosti, muttei sentään pistellyt heti poskeensa. Yön aikana ötökkä oli kuitenkin hävinnyt kupista. Eilen pari pillarsia oli hävinnyt jo meidän ollessamme hereillä, joten herkkua taitavat olla.

Toinenkin, yllättävä herkku on löydetty. Uusien hyönteisten hyvä vastaanotto kannusti minua kokeilemaan taas vihanneksia Artturille. Laitoin kokeeksi nyt paljon puhuttua Semperin porkkanasosetta. Aamulla kuppi oli tyhjä, tosin sosetta oli myös pitkin lattiaa . Kiinnostanut se ainakin oli. Eilen Artturi söi porkkanasosetta jopa minun katsellessani, yleensähän ruoka syödään privaatisti (paitsi tietenkin madot ja muut erityisen suuret herkut). Joten Artturi ei selvästikään ole tullut isäänsä kasvisten syöntiasiassa! Nyt ovat uudet ruuat ruvenneet maistumaan todella hyvin. Aluksihan ei kelvannut kuin madot, raksut ja kuivatut kuoreet. Nyt kaikki annettu ruoka häviää kupista.

Elävät sirkatkin olivat oikein herkullisia. Mikko antoi Artturin metsästää sirkat avonaisesta purkista lattialla. Toinen sirkka oli jo kipittämässä karkuun ja sain pienen paniikin… Mutta sentään katselin niitä jo melko rohkeasti (kun olivat turvallisesti muovilaatikossa).

Vieraita kylässä

2006-01-09T13:05:00.000+02:00

Eilen meillä kävi vieraita Kouvolasta. Ensimmäistä kertaa meillä vieraili naispuolinen ihminen, joka oli oikeasti kiinnostunut meidän matofarmista, eikä häntä yhtään ällöttänyt madot tai koppikset! Sanoi vain, että nämä isothan näyttävät ihan irtokarkeille! :) Artturikin käyttäytyi nätisti, ei puraissut kertaakaan. Artturi juoksenteli meidän ilonamme vähän aikaa mutta päiväaikaan ei siili kauaa jaksanut seurustella.

Jo parina aamuna olen löytänyt aivan puhtaan ruokakupin Artturin talosta. Jauheliha ja silkkitoukat ovat siis alkaneet vihdoin maistumaan.

Iltalenkkeilyä

2006-01-08T00:06:00.000+02:00

Taas Artturi tuli alas syömään kutsuttaessa. Olin yksin illan kotona ja annoin Artturin juoksennella vapaana matoaterian jälkeen. Ensin Arttu hiippaili varovasti seinien vierustoja pitkin ympäriinsä. Kun hän huomasi, että juoksenteleminen on turvallista, näin jo melkoisia spurtteja ja A uskalsi juosta jo keskeltä lattiaakin. Välillä käänsin lehden sivua, mikä sai siilin jähmettymään aloilleen vähäksi aikaa. Siili väsähti taulun taakse piiloon, josta houkuttelin hänet kotiinsa jatkamaan touhuilua. Saisi Artturi rohkaistua niin, ettei sen lenkkeilyä häiritsisi meidän normaaleista kotiaskareista kuuluvat äänet.

Iltaruoka

2006-01-06T23:22:00.000+02:00

Ruokin Artturin taas kymmenen aikoihin. Otin matopurkit lattialle ja ajattelin kokeilla, saisinko Artun hereille vain kutsumalla ”syömään” ja napsuttamalla pinseteillä lattiaa. Pidin talon ovea vähän auki, että ääni kuuluu sisälle paremmin. Putki alkoi heilua äänestä kovasti ja kohta Artturin pää pilkisti putkesta ulos. A tuli yhden kerroksen alas ja jäi haistelemaan raollaan olevien ovien välistä. Jatkoin lattian napsuttelua ja A tuli alas asti empien, mutta kuitenkin ihan itsenäisesti. Palkaksi hän sai oikein paljon kehuja ja matoja.

Nyt laitoin kuppiin toiveikkaana sirkkojen ja jauhelihan lisäksi kaksi silkkitoukkaa. Toivottavasti tulevat syödyiksi. Kunhan nämä nyt ”työn alla olevat” ruuat, jauheliha ja silkkitoukat, rupeavat kelpaamaan, voidaan avata ensimmäinen pillarspurkki. Saa nähdä millaisia ötököitä sieltä löytyy. Suunnittelimme jo isojenkin matojen kasvattamista itse. Pikkumadot eivät ole enää yhtään kamalia, minäkin tarjoilen ne jo paljain käsin. Mikko noukkii isotkin madot käsin. Minä en aivan vielä uskalla kun ne kuulemma purevat…

Loppiainen

2006-01-06T19:17:00.000+02:00

Artturi on saanut lähiaikoina juoksennella iltaisin vapaana valvovan silmän alla. Tutkimusreitti kulkee yleensä seinän vieriä pitkin ja mukavin paikka on sohvan alla, joten siiliä ei juurikaan näy. Jostain nurkasta kuuluva rapina yleensä paljastaa, missä siili piileskelee. Eilen Artturi juoksenteli jo melko rohkeasti ympäriinsä, tähän asti se on lymyillyt vain sohvan tai nojatuolin takana piilossa.

Mikolla oli pari päivää sitten syntymäpäivä ja meillä oli muutama vieras käymässä. Artturi tutustui Mikon tätiin lähemmin puraisemalla häntä varpaasta. Vielä on ”hieman” koulutus kesken tuon puremisen suhteen… Mutta toisaalta en usko, että tapa jää kokonaan koskaan pois. Täytyy vain oppia katsomaan, milloin on vaara joutua hampaiden armoille.

Kanankaula oli eilen syöty loppuun. Pari iltaa A rumusikin sen kimpussa. Eilen talon alakerrasta löytyi myös aika löysää kakkaa, kanankaula oli varmaan liian iso pala uutta ruokaa kerralla Artturin mahalle. Se oli kuitenkin niin iso herkku, että sitä täytyy ostaa lisää. Voihan sen vaikka pilkkoa pienemmiksi palasiksi tai antaa sen järsittäväksi vain vähäksi aikaa kerrallaan.

Kynsien leikkaaminen

2006-01-03T22:49:00.000+02:00

Tänään uskaltauduimme viimein leikkaamaan Artturin kynsiä. A ei viihdy kovin hyvin sylissä, saati sitten, että antaisi ottaa tassusta kiinni. Siilimme hyväkuntoisen purukaluston tuntien varustauduimme koitokseen nahkahanskoin. Käytin Artturin ensiksi tassupesulla, että kynnet vähän pehmenisivät. Sitten siili kainaloon ja tassusta pitävä ote. Vaan missäs on siilin tassu kun siilimme meni ihan palloksi… Sain kuitenkin melko helposti tassusta tukevasti kiinni ja Artturi oli hyvin paikallaan (varmaan pelosta kankeana), että sain etutassun kynnet käytyä läpi. En uskaltanut leikata kuin vähän, etten vahingossa leikkaisi liikaa. Toisen tassun ”metsästäminen” Artturin mahan alta oli taas vaikeaa mutta itse kynsien leikkaaminen sujui melko hyvin. Takajaloissa täytyy lukemani mukaan olla pidemmät kynnet, jotta siili pääsee rapsuttamaan itseään piikkien välistä. Päätimme, että tämä oli jo tarpeeksi kamala kokemus Artturille, ja että jatkamme takajalkojen kanssa myöhemmin.

Mikko tarjosi Artturille sylissä matoja lohdutukseksi ja Mikon sanoin: kesyttääkseen villisiilimme uudelleen. Annoimme Artturin juoksennella hetken vapaana ja A kerkesi livahtaa keittiön pieneen, ei siiliturvalliseen koloon. Onneksi sain houkuteltua A:n pois sieltä itsenäisesti.

Olin ostanut Artturille kokeeksi kanankaulan. Siiliyhdistyksen sivuilla monet ovat kehuneet niitä suurena siilien herkkuna. Se kiinnosti Artturiakin kovasti, näin parin puraisun jälkeen Artturin toisen vaahtisesityksen. Laitoin kanankaulan Artturin talon alakertaan, ja sinne A meni heti sitä haistelemaan. Olin laittanut kangaspaloja alakertaan ja sinne Artturi kaivautui kanansa kanssa. Välillä kaapista kuuluu kovan kanankaulan ruminaa, vaikka normaalisti A nukkuukin siihen asti kun minä menen yöpuulle.

Ruokkiessani madot tänään huomasin, että osa pikkumadoista alkaa olla jo melko isoja. Varmastikin jo puolitoista senttiä. Jospa kauaa ei tarvitsisi ostaa kaupan matoja vaan voisimme tarjota siiliherrallemme kotona kasvatettuja herkullisia jauhiksia.

Artturin uusi vuosi

2006-01-01T20:31:00.000+02:00

Vuosi vaihtui Artturin kotona melko rauhallisissa merkeissä. Muutama ystävämme saapui meille juhlimaan uutta vuotta ja Artturi sai taas esittäytyä uudelle ihmiselle. Eikä puraissutkaan kuin ihan pikkuisen ;). Artturi sai tutkia paikkoja vähän aikaa vapaana mutta sitten siirsin sen takaisin kotiinsa, jottei se kerkeäisi livahtaa keittiön kaappien alle tai muihin siilille sopimattomiin paikkoihin.

Tarkkailin Artturia välillä, että pelkääkö hän rakettien ääntä, mutta siili nukkui kaikessa rauhassa. Vieraat lähtivät meiltä melko myöhään ja talo hiljeni vasta kolmen maissa, joten Artturi joutui odottelemaan myöhään yöllisiin touhuihinsa pääsyä. Heti mentyäni nukkumaan alkoikin kuulua raksujen mussutusta ja juoksupyörän suhinaa.

Artturin joululoma

2005-12-28T20:14:00.000+02:00

Joulusta on palattu ja palauduttu normaaliin kotielämään. Artturin ensimmäinen matka Kuopioon ja takaisin on tehty ja selvittiinkin melko hyvin.

Ensinnäkin jo ennen matkalle lähtöä ongelmia tuotti matkustuskoppi eli kylmälaukku ja sen hankinta. Ei sellaista mistään löytynyt, taitaa olla kesäsesongin tuote… Kaupassa pitivät minua melkoisen tyhmänä kun kylmälaukkua joulukuun pakkasilla kyselen. Kävin penkomassa Terhin varastoakin mutta ei mistään löytynyt styroksista ja vanhaa kylmälaukkua. Ei edes upouutta. Kuopiossa kaikilla tuntui olevan sellainen käyttämättömänä kun olivat siirtyneet tupperiin. Meinasin jo pysäytellä ihmisiä kadulla ja kysellä että ettei teillä vaan olisi ylimääräistä laukkua siilille…

Jouduttiin sitten paketoimaan Arthur pahvilaatikkoon. Ensin sanomalehteä alle, sitten superlonlevyä, muovitettua froteeta, fleeceä… Ei ainakaan kylmyys päässyt pohjalta hiipimään. Lämmin vesipullo laatikkoon ja Artturi perässä. Päälle laitoin taas fleeceä ja kiedoin villapaidan ympärille. Sitten juoksujalkaa autoon.

Alku sujui hyvin siihen asti, kun jouduimme odottamaan Jussia vartin parkkipaikalla. Artturi päätti, että typerässä pienessä laatikossa oleskelu saa riittää tähän. Yritin laittaa laatikkoa kiinni mutta nenä (vähintäänkin) työntyi aina ulos raosta. Artturi olisi tullut väkisin ulos laatikosta ja minä yritin pitää sitä väkisin sisällä.

Pari tuntia A jaksoi yrittää laatikosta ulos kunnes väsähti. Loppumatka sujui oikein hyvin. Vaikka pysähdyttiin ja päästin Artturin vähän kurkkimaan ulos, se meni takaisin unille. Minä tarkkailin lämpömittaria mutta sehän näytti etupenkillä lämmittimen vieressä 33 plussaa joten siirsin lämpöpullon pois laatikosta.

Mikon vanhempien luona Kuopiossa päästin Artturin vähäksi aikaa juoksentelemaan kylpyhuoneen lattialle. Sitä täytyi koko ajan vahtia, ettei olisi ryöminyt pesukoneen alle. Matkaa jatkettiin vielä muutama kilometri minun vanhempieni luokse, joten siili joutui vielä lootaan. Urheasti pikkumies oli tähän asti matkasta selvinnyt, ei pallotellut yhtään vaan oli oikein edukseen. Pelkäsin, että meillä olisi joulun ajan pelokas reviiriltään ryöstetty siili mutta päinvastoin, Artturi oli oikein reipas ja rohkea.

Päästyämme perille annoin pojalle heti vettä. Kova jano siilillä olikin, en ollut koskaan aiemmin nähnyt siilini juovan VETTÄ, aina kun normaalisti on maitoakin tarjolla. Sitten äiti sai ensimmäisen madonsyöntiesityksen. Seurailin vielä Artturin touhuja kun hän tutustui uuteen ympäristöön.

Artturi majaili kylpyhuoneessa ja saunassa. Hän pääsi myös valvovan silmän alla juoksentelemaan muualle taloon. A taisi todella pitää siitä, sellaisia spurtteja nähtiin sen juoksevan! Ei puhettakaan sohvan alla pallona pelkäävästä siilistä. Välillä käytiin tutkimassa minua tai joulukuusta ja sitten taas täysiä uudelle kierrokselle.

Koko vierailu sujui siis valtavan hyvin. Veljet tosin taisivat saada muutaman puraisun ja minä sain taas lähtiessä kokea oikean lukkopurennan. Muuten Arthur oli oikein edukseen, vaikka joutuikin heräämään pari kertaa päivällä esittäytymään uusille siilin ihmettelijöille. Kotimatkalle saatiin sitten oikea styroksinen kylmälaukku, mikä olikin tarpeen pakkasen kiristyttyä. Tajusin onneksi jo kotona, että eihän siili tule styroksisessa laukussa noin vain pysymään. Yritin vuorata laukun sisäpuolelta pahvilla mutta se ei ollut kovin pysyvä ratkaisu, kuten tulimme matkalla huomaamaan.

A joutui taas laatikkoon ja kansi päälle. Tällä kertaa ei mennyt kovinkaan kauaa, kun alkoi vimmattu repiminen ja pureminen. Aluksi yritin vain painaa kantta kiinni ja välillä nostaa siilin alas riippumasta pahvista. Kun auto lämpeni ja huomasin, mitä tuhoa A oli tekemässä, pelkäsin, että Artturi syö styroksin muruja ja tukehtuu niihin. Nostin siilin syliin, mutta eihän hän pysynyt aloillaan siinäkään. A rimpuili kauheasti ja puri pari kertaa. Onneksi autosta löytyi sinne syksyllä unohtamani nahkahanskat. Niitä sai Arthur purra ihan rauhassa. Nostin vain aina parempaan paikkaan siilin ja hän jatkoi melskaamista. Hermot meinasivat jo mennä mutta onneksi Artturi nukahti jo noin tunnin päästä syliini. Vähän ajan kuluttua onnistuin nostamaan pojan laatikkoon herättämättä häntä pahemmin. Loppumatka sujui taas hyvin mutta sen tuosta opin, että ensi kerralla siilin täytyy nukkua laatikossa jo autoon mennessä!

Kotona Artturia odotti oma rakas juoksupyörä. A sai vielä joululahjaksi myöhässä neljä jättimatoa. Vaikka Mikko oli lupaillut A:lle kahtakymmentä, annosta piti vähän rajoittaa…

Kotona Artturi oli aluksi aivan ihmeissään ja joka paikkaa täytyi käydä haistelemassa, ennen kuin poika meni omaan putkeen yläkertaan unille.

Artturi sai joululahjaksi Lauralta pienen punaisen pallon. Epäilin, ettei A ole siitä moksiskaan, mutta olin aivan väärässä. Ällistyneenä näin, kuinka Artturi leikki pallolla, työnsi sitä eteenpäin ja rumusi sen kanssa!

Pohdimme kotiin tullessamme, kuinka paljon rohkeutta pikkusiilimme sai reissussa. Matkailu avartaa, Mikko sanoi. Nyt kuitenkin olemme tainneet siirtyä takaisin kodin rytmiin ja tapoihin, ja yhä täytyy juosta putkeen piiloon pelottavia ääniä. Sen opin kuitenkin, että siilimme täytyy saada juosta enemmän ihan vapaana. Luulen, että A juoksentelee mieluiten niin, ettei kukaan koko aikaa konttaa perässä. Niin hän joulunakin juoksenteli eniten, että ihmisten luo voi välillä tulla mutta kukaan ei koko ajan häiriköi.

Ruokavaliosta vielä sen verran, että sirkat maistuvat jo oikein hyvin. Nykyään sirkat häviävät kupista jo yön aikana, ja vaikka raksujakin olisi paljon tarjolla. Eilen laitoin kokeeksi myös vähän jauhelihaa. Aamulla oli vain pieni lihanmurunen jäljellä joten taidan jatkaa lihaan totuttamista.

Puremiselle täytyy nyt ruveta todella tekemään jotain. Luulen, että paras keino on suihkautus vettä naamalle. Näpäyttämään kun ei piikkipalloa enää pääse. Kokeilin myös autossa naamalle puhaltamista aika hyvin tuloksin. Siinä oli aikaa harjoitella kun siili oli koko ajan hanskassa kiinni…

Olen kyllä hyvin tyytyväinen, että joulu sujui Artturin osalta noin hyvin. Edes mitään stressin oireita tai erityistä pelokkuutta ei ole nyt kotona näkynyt. Jättikset on syöty ihan lattialla, ei ole tarvinnut juosta pesään turvaan.

Reviiri laajenee

2005-12-13T20:10:00.000+02:00

Jatkan edelleen Artturin totuttamista säilykesirkkoihin. Illalla A saa normaalin matoannoksen, tosin olen vähentänyt pikkumatoannoksen noin kymmeneen. Yöksi laitan jo neljä raksujauhoissa pyöriteltyä sirkkaa ja vähän raksuja kuppiin. Olen laittanut muutaman raksun myös palloon ja yläkertaan pieneen kippoon. Sirkat löytyvät yleensä aamulla kupista, tänään oli kuitenkin puolitoista sirkkaa syöty. Laitan jäljelle jääneet raksut aamulla yläkertaan Artturin luokse, josta ne tulevat syödyksi. Kun sirkat on syöty, laitan ison raksukupin tilalle. Joten ruokaa on koko ajan saatavilla, herkkuraksut tulevat vaan vasta sirkkojen jälkeen. Soseesta en osaa sanoa, onko se syöty vai ei, ainakin kovasti siinä on aina kävelty joten en voi olla varma onko se vaan levinnyt ympäri kuppia ja kuivunut kasaan.

Olen antanut Artturin juoksennella ruokinnan jälkeen vapaana eteisessä. Kuitenkin se menee yleensä jonkun äänen pelästyttämänä putkeensa unille. Täytyisi keksiä joku turvallisempi ratkaisu oviaukoksi Artturin alueelta eteiseen. Tällä hetkellä A pääsee ulos vain talon ovien ollessa auki. Ja ovia taas voi pitää auki jos kukaan ei ole vahtimassa kun Artturilla ei ole oikein käsitystä mistä voi tulla alas ja mistä ei. Joskus siivotessani taloa Artturin nukkuessa ylhäällä, kauhistuttaa ajatus, että entä jos se putoaakin vahingossa yläkerrasta alas… Onneksi se ei tee äkkipyrähdyksiä kesken unien. Toissapäivä Artturi innostui kovasti juoksentelemaan eteisessä. Olin jättänyt makuuhuoneen oven auki luottaen siihen, ettei A uskalla niin kauas mennä. Sain sitten metsästää siiliä kangaspussien ja ompelukoneen takaa nurkasta. Mikko kerkesi kameran kanssa dokumentoimaan Artturin ensimmäistä itsenäistä matkaa makuuhuoneeseen. Ja kun pesin ruokakuppeja kylpyhuoneessa, siili kömpi sinnekin perässä. Tukin pesuainepurkeilla pääsyn pesukoneen taakse niin siellä ei ollut edes siilille sopimattomia paikkoja. Kylpyhuone olisikin siivoamisen kannalta todella loistava paikka siilille muuten, mutta siellä on aivan liian kylmä. Harmillista.

Ja uutisia matofarmilta: Eilen löysin ensimmäisen minimini madon! Se oli aivan uskomattoman pieni mutta siellä purkin pohjalla se kiemurteli. Eli tähän asti kaikki on mennyt hyvin matojen kasvatuksen suhteen. Annamme koppisten olla samassa laatikossa vielä jonkun aikaa, jonka jälkeen nostetaan koppikset uuteen laatikkoon ja annetaan ensimmäisen satsin pikkumatoja kasvaa rauhassa isoiksi.

Olen ollut nyt ehkä liiankin varovainen Artturin käsittelemisessä viimekertaisen raatelun jälkeen. Minulla näkyy vieläkin pari pistettä sormessa muistona parista neulanterävästä ylähampaasta. Nostan Artturin varovasti kyljistä syliin ja pidän fleecekankaan suojana. A tuhisee kovasti sitä nostettaessa ja välillä puhisee hyvinkin vihaisena. Sylissä poika on kuitenkin aivan nätisti, varsinkin jos kävelen ympäriinsä. Lattialla vapaana juostessaan A tulee kyllä vapaaehtoisesti haistelemaan ja tulee usein luokse kutsuttaessa, eli kun napsutan lattiaa joko kynsillä tai pinseteillä.

Artturi ei ole enää mikään ihan pikkusiili. Paino on noussut jo 328 grammaan, punnitsin eilen ennen syöttämistä. Saa nähdä millainen jättisiili meidän A:sta vielä tulee.

ensimmäinen kokeilu elävillä sirkoilla

2005-12-10T20:04:00.000+02:00

Artturin talo on aivan valmis. Kerrokset ja rampit ovat olleet käytössä jo jonkin aikaa. Pesin Artturin lempiputken ja aluksi oli ongelmia tottua uuteen ja oudonhajuiseen, mutta sekin kävi paremman puutteessa. Laitoin pesun jälkeen puhtoisen ”vanhan” putken kerrostalon yläkertaan ja sieltä A on nykyisin löytynyt nukkumasta… En tiedä onko vanha putki ehdottomasti paras vai johtuuko nukkumapaikan vaihto vain siitä, että yläkerrasta on löytynyt noin mukava nukkumapaikka.

Tänään askartelimme uudet portaat talosta ulos. Aiemmin meillä on ollut käytössä faunaboksin kansi, joka on tosin epäkäytännöllinen ritilä. Saa nähdä mitä Artturi tykkää uusista portaista. Laitoin toisen portaan talosta pihalle, niin ei tarvitse aina pitää fleeceä siinä. Se kun on niin lähellä isoa hiekkalaatikkoa, että on aina aamulla ihan hiekkainen. Liimasin portaisiin vielä samaa mattoa, mitä on rampeissa. Mikko naureskeli, että nyt on eteisen matto siilinkin kodissa…

Torstaina teimme ensimmäisen kokeilun elävillä sirkoilla. Olen katsellut niitä eläinkaupassa ja kysellyt, voihan Mikko AIVAN VARMASTI auttaa minua niiden kanssa, jos minua rupeaa pelottamaan liikaa. Ja kokeilin myös tarjota Artturille koppiksen, niin sanotun melkein sirkan, ja hyvin maistui. Mutta hyi, sirkat olivatkin tosi isoja ja kammottavia otuksia. Eläinkaupan myyjä (kuulemma harjoittelija) oli hyvin tietämätön eikä osannut edes kertoa, ovatko ne koti- vai kenttäsirkkoja. Kotisirkkojen huono puolihan on, että ne voivat pesiytyä asuntoon ja jopa levitä koko kerrostaloon… Ostimme niitä kammotuksia joka tapauksessa kaksi kokeeksi. 50 senttiä kappale, kallista lystiä! Keksin, että voimme laittaa Artturin faunaboksiin ja karistaa sirkan sinne ”kattoluukusta”, jolloin on aika pieni todennäköisyys, että sirkka pääsee karkuun. Siispä A vaan boksiin, kansi päälle ja heitetään sirkka surman suuhun. Odotimme jännityksellä mitä tapahtuu, koskeeko Artturi otukseen ollenkaan. Mutta hyvinhän se maistui, ihan pikkuisen jahtaamisen jälkeen. Artturi sylkäisi lopuksi vähän tähteitä ulos. Ja toinen sirkka joutui myös siilin kitaan, tosin siitä kelpasi vain puolet. Artturi siis arvostaa elävää ravintoa kun säilykkeet eivät juuri maistu. Mikko jo vähän pohti sirkkojen kasvatusta mutta saa nyt nähdä. Toisaalta jättikset ei inhota minua enää ollenkaan yhtä paljon kuin ennen mutta ne ovatkin matoja, ei hyppiviä ja pomppivia örkkejä…

Olemme myös yrittäneet saada Artturia syömään säilykesirkkoja. Niitä kun kehutaan kovasti yhdistyksen sivuilla hyvänä ja vähärasvaisena ruokana. Olen antanut vain vähän raksuja illalla ja niiden sijalle raksujauhossa pyöriteltyjä sirkkoja. Niitä on ollut aiemminkin tarjolla, mutta ne ovat hävinneet kupista vaihtelevalla menestyksellä. Nyt kun raksuja on vain vähän, sirkat ovat kelvanneet hieman paremmin. Toisaalta taas tänään aamulla kolme sirkkaa olivat edelleen kupissa koskemattomina. Laitoin sirkat Artturin nukkumapaikan lähelle, ja sieltä ne olivat työpäivän aikana hävinneet. Aamuisin laitan raksukupin takaisin Artturille, joten myös herkkuja on edelleen saatavissa. Toivon tämän kokeilun tuottavan vähitellen tulosta mutta täytyy vain olla kärsivällinen eikä lannistua syömättömistä sirkoista.

Kissanmaidon tarjoamisen olemme lopettaneet. Nyt Artturi saa enää laktoositonta maitojuomaa, joka maistuu hyvin paljaaltaankin. Lopetan, tai ainakin vähennän, sen käyttöä Artturin kasvaessa aikuiseksi. Luulen, että sitä on hyvä tarjota pentuaikana.

Juuri kun olin päässyt kehumasta, ettei A enää pure minua, voin perua puheeni täysin. Artturi puree minua (minä siis käsittelen sippeä eniten joten muista ei ole oikein kokemusta) ja pureekin todella kovasti kaikella 315 gramman voimalla. Olen edelleen näpäyttänyt Artturia nenälle sen tarttuessa kiinni, mistä se on oppinut menemään palloksi tarratessaan kiinni. Siinäpä olet sitten käsi tai sormi piikkipallon sisällä ja sattuu niin perhanasti. Nykyisin se saa ihon rikki ja veren vuotamaan, ja se jaksaa roikkua hampaillaan kiinni kädessä melko pitkiäkin aikoja. Huvittaa Mikon äidin kysymys, että onko sillä hampaita, joilla purra…Nytkin kädessäni komeilee muutama Artturin tekemä ”reikä”.

Artturi on myös reipastunut kovasti. Syömään tullaan nykyään lattialle ulos talosta ja sen jälkeen voidaan tehdä pitkiäkin tutustumisretkiä talon ulkopuolelle. Eilen jopa niinkin pitkä reissu, että jouduin siivoamaan parit pissit ja kakat matkalta. Ajattelin, että näin sitä meillä ollaan tyytyväisiä yhdessä, kun Artturi tuli vapaaehtoisesti luokseni haistelemaan paitaani ja käsiäni. Kun nostin pojan syliin, sainkin sitten tuntea sormissani, kuinka kivaa meillä oikein yhdessä onkaan… Täytyy ehkä vähitellen uskoa, että Artturi on se seurailueläin eikä mikään sylisiili… Mutta toisaalta sylittely on sujunut hieman paremmin nykyään, jos ei oteta huomioon näitä puremisia. Kun pidän Artturia sylissä ja kävelen ympäriinsä A:ta silitellen, se jaksaa olla jo aika kauan paikallaan. Kun vain sormet säästyisivät niiltä raateluhampailta… Täytyykin lopettaa kirjoittelu tältä illalta ja lähteä katsomaan mitä poika pitää uusista portaista.

Edistystä matofarmilla

2005-11-27T20:02:00.000+02:00

Paljon on tapahtunut matofarmille parissa päivässä. Eilen meillä oli jo toinenkin koppis, ja illalla tarkastaessani koppislaatikon tilanteen, pariskunta näytti tekevän jo hyvin läheistä tuttavuutta. Illalla moni kotelo oli tummunut ”jaloista” sen näköisesti, mikä ymmärtääkseni merkitsee pikaista kuoriutumista. Nyt äsken tultuani kotiin tarkistin taas tilanteen, ja jos laskin oikein, meillä on jo 10 koppista ja yksi melkein kohta koppis. nostin lusikalla kaikki 11 koppisten alueelle, jossa niillä on myös tuoreruokaa tarjolla. Vielä ne eivät ole näyttäneet lentävän, ainakaan kun olen laatikkoa tarkkaillut. Uudet, vielä valkoiset koppikset ovat mielestäni jotenkin karmivampia kuin ruskeaksi tai mustaksi tummuneet. Vielä kuoriutumista odottavia koteloita on ehkä yli viisi. Osa niistä on selvästi kuolleita, täytyisi heittää pois. Ehkä pönttöön, niin voisi olla varma, ettei biojäteastiasta kävele koppiksia vastaan…

Mikon vanhemmat ja täti kävivät eilen tutustumassa Artturiin pikaisesti. Artturi oli tietysti väsyksissä kun hänet herätettiin kesken kaiken, mutta ei poika kovin vihaiselta tuntunut. Ei edes purrut ketään. Annoin palkkioksi muutaman madon.

Huomaan olevani hieman pettynyt siihen, ettei Artturi viihdy yhtään sylissä. Pois täytyisi heti päästä ja useimmiten omaan putkeen suoraan. Siiliyhdistyksen sivuilla kehotetaan ruokkimaan siiliä kädestä, niin se ”ystävystyisi” paremmin. En vaan ole ystävystynyt matojen kanssa niin hyvin, että haluaisin niitä käteen ottaa! Ehkä joku päivä kaukana tulevaisuudessa… Toisaalta tiesinhän tämän jo tehdessäni valinnan ep:n ja valkovatsan välillä, ei kai niillä turhaan ole lempinimiä ”korvakas” ja ”sohvis”. Artturi on kyllä oikein puuhakas ja utelias pikku siili. Tänään A antoi kyytiä talonsa puhdistusharjalle oikein kunnolla, otti hampailla kiinni ja raahasi mukanaan. Se harja mahtoikin tuoksua hyvin mielenkiintoiselle kun siivoan sillä aina Artturin pihan kakat ja ohimenneet pissit…

Koppis!

2005-11-24T20:00:00.000+02:00

Matouutisia: Yksi suuren suuri kotelo löytyi tänään pitkästä aikaa matoboksista. Ja koteloista yksi näyttää aivan siltä, että pian meillä taitaa olla koppis. Se on muuttunut ruskehtavaksi mutta on kyllä hyvin elossa. Kaikille koteloille on ilmestynyt tummat silmät.
A oli pistellyt viime yönä poskeensa valtavan aterian. Ensinnäkin normaalit 15 jauhista ja 2 jättistä mutta myös 2 isohkoa sirkkaa ja suuren kasan raksuja. Ja maitokuppi oli tietenkin taas tyhjä. Olin ”piilottanut” raksut eri paikkoihin: vähän ruokakuppiin, vähän enemmän palloon ja jonkun verran kolmanteen kerrokseen. Ja kaikki oli syöty! Jauhelihaan ei tietysti ollut sitten edelleenkään koskettu mutta syödyt sirkat olivatkin tarpeeksi hyvä yllätys yhdelle aamulle. saa nähdä miten paljon poika mahtaa tänä iltana painaa… Nyt taidan kokeeksi punnita A:n ruoka-annoksen myös.
Annoin Artturille 24g painavan aterian. Mikko yritti ottaa ruokailukuvia mutta A on vähän liian nopea liikkeissään meidän kuvaustaidoille. Ennen A:n ruokkimista vilkaisin myös kotelolaatikkoon ja siellä olikin juuri kuoriutumassa ensimmäinen koppiksemme! Se oli päästä rusehtava ja muuten aivan vaalea. Nyt vain odotellaan, että sen kaverit kuoriutuvat, että saadaan pian pikkumatoja!

Viikonlopun ostoksia...

2005-11-23T19:57:00.000+02:00

On se vaan todella kivaa asua miehen kanssa! Siitä on toisinaan uskomattoman paljon hyötyä… Ensinnäkin viime viikonloppuinen hankintani: digitaalinen keittiövaaka. Vaa’assa on yksi ainoa nappi, josta se menee päälle ja jonka takana on tietenkin kaikki muutkin toiminnot.

Okei, aloitetaan alusta. Löysin lauantaina vaa’an miesten tiimarista mielestäni edulliseen 35 euron hintaan. Paketin ulkopuolella ei lukenut mitään taaraus toiminnosta mutta ajattelin pärjääväni ilman sitäkin. Pyöräilin tyytyväisenä kotiin: voisin vihdoin punnita Artun ja nähdä onko paino noussut. Patteri paikoilleen ja testaamaan. Punnitsin ensin pöydällä olevat kauppaostokset ja sitten vilkaisin myös vähän käyttöohjeita. Opin, että vaaka sammuu 30 sekunnin päästä käytöstä. Hyvä juttu, eivätpähän patterit kulu turhaan. Vaa’an voi myös säätää näyttämään painon joko grammoina tai paunoina vai mitä se oz tarkoittikaan. Kun painaa vaa’an ainokaista nappia, näyttöön vaihtuu grammat, paunat tms ja sen voi myös sammuttaa, täytyy vain päästää irti silloin, kun näytössä lukee haluttu asia. Jostain syystä suhtauduin jo etukäteen hyvin varauksellisesti tähän hankintaani ja kun näytössä oli valmiiksi grammat niin mitäpä sitä muuttamaan. Halusin kuitenkin kokeilla vaa’an sammuttamista nappia painamalla(totta kai kaikkea pitää testata!). Ja hupsis, sainkin paunat grammojen tilalle! Vaikka teinkin kaiken aivan oikein(mielestäni). Hmp, nappia pitää siis vain painaa niin kauan kunnes haluttu asia on näytössä. En kuitenkaan saanut näkymään kuin ne himputin oozeet. Sitten tuli aina vain OFF. Luin käyttöohjeet ainakin parikymmentä kertaa mutta ei missään lukenut, että mittayksikön valinta olisi jotenkin lopullinen.

Jouduin siis punnitsemaan Artturin paunoina ja laskutoimituksen jälkeen (vaa’assa onneksi lukee paljonko oz on grammoina) sain tulokseksi 200g! Vauva oli siis laihtunut meille tulonsa jälkeen 20g, mikä on hirveän suuri määrä jos satut painamaan muutenkin vain 220g. Olin hyvin huolissani ja päätin antaa Artturille oikein paljon matoja, että kasvaisi oikein isoksi ja terveeksi aikuiseksi.

Tämä kaikki siis tapahtui Miehen ollessa poissa kotoa. Artturi sai lauantai illasta lähtien suuren määrän matoja ja paljon raksuja. Olin tietenkin huolissani mutta uskoin sen johtuvan muutosta johtuvasta stressistä. Olin punninnut Artturin lauantaista lähtien yksin, ja aina vain vaaka näytti samaa. Eilen päätin pyytää Mikon katsomaan, saisiko hän vaakaan takaisin tutut grammat. Niinpä niin, vaa’an näyttöön tulee järjestyksessä tekstit oz, oz tare, off (tässä vaiheessa minulta meni homma pieleen kun sammutin vaana aina lannistuneena…) g ja g tare. Eli jos olisin malttanut painaa sitä nappia vielä vähän pidempään kun tosiaankin: ”sen voi myös sammuttaa, täytyy vain päästää irti silloin, kun näytössä lukee haluttu asia”. Eli olisi pitänyt sittenkin lukea ne ohjeet vielä 21. kerran… Ja kun punnitsimme Artturin nyt oikein grammoina, vaaka sanoikin 247g! eli joko oozeet eivät ole niin tarkkoja tai sitten joku meni laskelmissani sekaisin. Pääasia kuitenkin, että Artturin painoasia on kunnossa!

Toinen asia, missä Miehestä on ollut lähiaikoina suurta hyötyä, on Arturin talon remontointi. Kun ei ne naulat aina mene itseltä ihan suoraan tai ei aina muuten tule ajateltua asioita loppuun asti… Talo olisi jo muuten aivan valmis, mutta mattoteippi, jolla kiinnitän ramppien matot, loppui kesken. Tarvitsisin sitä enää ihan vähän mutta minkäs teet, loppu on. Nyt Artturilla on kuitenkin jo kolme kerrosta, ja neljännen kerroksen ramppi ihmeteltävänä. Ja lämpömatto! Sen ostin samalla kuin vaa’ankin ja sen sain sentään itse asennettua paikoilleen.

Ai niin, ostin Artturille viime viikolla aktivointipallon. Laitoin raksut kokeeksi sinne. Menin ensimmäisenä nukkumaan mutta oli pakko kömpiä katsomaan, kuka sillä pallolla oikein leikkii. Kuului mahdotonta kolinaa ja olin aivan varma, että Mikko testaa sitä mutta se olikin nälkäinen Artturi. Tämän painosotkun takia olen tarjoillut suuren kasan raksuja suoraan ja helposti saatavana kupista. Nyt voisi taas kokeilla palloa kun siili onkin kasvanut hyvin. Koska muu ruoka ei edelleenkään maistu, luulen, että matoannos saa pysyä aika suurena toistaiseksi.

Samaiselta pallonhankintareissulta ostin myös kuivattuja kuoreita kokeeksi. Ajattelin, että tuttavien kissa voi syödä ne, jolleivat maistu Artturille. Ne sattuivat kuitenkin olemaan suuren suurta herkkua heti matojen jälkeen ja rouske vaan kuuluu kun fisu häviää siilin suuhun.

Perjantaina olivat tulleet myös netin kautta tilaamani ruuat. Ensimmäisenä iltana laitoin muutaman sirkan ja silkkiperhosen toukan kokeeksi ja ne olivatkin hävinneet melkein kokonaan aamuun mennessä. Laitoin saman tien loput ötökät pakastimeen mutta ne eivät ole pakastettuina kelvanneet valitettavasti juuri ollenkaan. Tilaamani raksut sen sijaan kelpaavat yhtä hyvin kuin entisetkin. Ja se korkealaitainen kuppi jonka tilasin, josta matojen ei pitäisi päästä karkuun – se on aivan samankorkuinen kuin vanhakin. Joten taidan edelleen tarjoilla madot yksittäin suoraan suuhun.

Koteloita on tällä hetkellä 21 odottamassa kuoriutumista. Siivosin vihdoin jääkaapin yläkaapin niille, siellä on ötököiden mieliksi pimeää ja lämmintä. Jotkut kotelot ovat jo aivan kuin hieman auenneet, jospa siellä kohta olisi koppiksiakin. Kaikki kotelot ovat ainakin vielä hengissä. Jos niiden ”pyrstöön” koskee, ne heiluttelevat itseään, kai joku puolustusreaktio.

Mikon kaveri kävi äsken tuomassa unohtamani shampoot ja samalla tapasi ensi kertaa Artturin. A olikin hereille mutta aika uninen, kun nostin hänet ihmeteltäväksi. Pitkään hän ei kerinnyt Arttuun jäädä tällä kertaa tutustumaan. –Ja aika hyvä niin, niin ei saanut tutustua myös Artturin purukaluston terävyyteen. Olin laittamassa Artturin takaisin kerrostaloonsa kun muistin, etten ollut tarkistanut tassujen likaisuutta. Otin A:n takaisin syliin selälleen ja hyvin hän esittelikin puhtaat tassunsa. Mutta sitten poika tahtoi takaisin jaloilleen ja sitten kävi suoraan kiinni käteen eikä meinannut päästää irti ollenkaan. Nenään näpäytyskään ei auttanut asiaa, A meni vain palloksi ja minun käteni oli tietenkin siellä sisällä… Sain irrotettua vihdoin käteni ja tällä kertaa A ei todellakaan saanut matoja palkaksi hienosta käytöksestä! Taisi vaan ajatella, että siitäs sait kun tulit kesken kaiken herättämään! Olin kyllä hyvin harmistunut, kun olin jo mennyt vähän kehuskelemaan sillä, ettei Artturi enää minua pure (eilen piti vain vähän maistaa kun oli hajuvettä). Toisaalta, mitäs häiritsin toista kesken unien ja kiusasin vielä tassutarkistuksella.

Matouutisia

2005-11-16T19:55:00.000+02:00

Matouutisia: aamulla löysin jauhisten seasta ensimmäisen kotelon! Se oli aivan pikkuruinen. Kaivelin koko matorasian sekaisin mutta enempää niitä ei vielä löytynyt. Laitoin kotelon pikkurasiaan, johon lisäsin vähän ruokaseosta. Siirrän sitten isompaan purkkiin kun on kuoriutunut.

Syötin eilen nukkumaan mennessä Artturille vielä matoja. Vähällä oli, etten uskaltanut tarjota A:lle ostamiani jättiksiä mutta onneksi kokeilin. Mato kiemurteli inhottavasti pinseteissä ja pinsettien suuri koko ei haitannut yhtään. Laitoin madon taas Arthurin putken päähän ja siitä se joutuikin suoraan siilin kitaan. Mahtava rouskutus ja maiskutus kuului kun Artturi pisteli madon menemään. Täytyy varmaan vaan opetella sietämään niitä isojakin matoja.

Artturi oli muutenkin syönyt eilen oikein hyvin. sirkat (2 kappaletta, pakasteesta pilkottuja) olivat hävinneet pientä murua vaille kokonaan. Myös raksu- (40 muroa) ja maitokupit olivat aivan tyhjiä. Jauhelihaan ei edelleenkään ollut koskettu. Pääasia on kuitenkin, että sippe ylipäätään syö ja madot näyttää ainakin maistuvan oikein hyvin. Siivosin aamulla jolloin Artturikin tuli vähän katsomaan kuka hänen uniaan häiriköi. Nyt voin antaa hänen nukkua illan matotarjoiluun asti.

No niin, juuri kun olin päättänyt olla häiritsemättä Artturia ennen matoateriaa, hän päättikin herätä itse päivällä. Istuin koneen ääressä kun kuulin rapinaa Arthurin laatikosta. Siellä hän taas kuopsutteli hiekkaa. Houkuttelin Artturin madon avulla pois laatikosta ja tarkistin, ettei tassuihin ole tarttunut hiuksia. Ajattelin samalla siivota hiekkalaatikon ja päästin A:n hengailemaan eteisen lattialle. Artturi innostui tutkimaan oikein kunnolla paikkoja. Varsinkin listat ja kaapit kiinnostavat kovasti. Kaappiin vaan ei pikku mies vielä aivan päässyt. Säikäytin hänet taas naurullani kun A kovasti yritti päästä kaappiin. Ensin noustaan kahdelle jalalle seisomaan ja sitten riiputaan alalaidassa ja yritetään päästä ylös. Artturi pyllähti aina istualleen lattialle. Ja ei kun kokeilemaan uudestaan…

Isä kylässä

2005-11-15T19:52:00.000+02:00

Minä en sitten millään voi olla välillä kurkkaamatta, että onhan Artturi putkessaan nukkumassa. Vaikka tiedänkin, ettei se voi muuallakaan olla. Aamulla ajattelin kurkistaa ihan pikkuisen ja siivota sitten pissit hiekkalaatikosta. Arthur heräsikin minun touhuiluuni ja joutui taas syliin. Tarjosin kuitenkin madon hyvitykseksi. (Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta ja niin edelleen…) Artturi juoksenteli taas vähän eteisen lattialla mutta poika on jo oppinut, mistä pääsee takaisin omaan kotiin. Ongelmana on vain hieman pitkä pudotus talosta lattialle ja toisin päin. Oman pihan ja talon väliä A liikkuu hyvin mutta rappu talosta eteiseen ja takaisin taloon on vähän ongelmallisempi.

Siivosin talon ja pihan kunnolla noin viiden aikoihin. Isäni oli tulossa katsomaan siiliämme joten pitihän Artturin kotia vähän siivoillakin. A heräsi taas ääniini ja tuli katsomaan, mitä oikein touhusin. Uusi siivousharja tuoksui hyvin mielenkiintoiselle. Askartelin Arthurille viinilaatikosta toisen pesän. A ei kuitenkaan pitänyt sisustuksesta, kankaita oli pesässä ihan liikaa joten hän joutui itse puuttumaan järjestelyihin ja poistamaan yhden kankaan. Pesä tuoksui myös hyvin kiinnostavalle mutta oma putki oli kuitenkin edelleen paras paikka unille.

Isä piti Artturia hyvin hauskannäköisenä, mitä hän tietenkin onkin. Jatkuvasti väpättävä nenä ja jättisuuret korvat tekevät pikkukaveristamme suorastaan vastustamattoman suloisen. Haluaisin pitää Artturia miltei koko ajan sylissä mutta eihän lapsen unia saa koko ajan häiritä. Tänään en ole saanut kuin pienen puraisun vaikka olenkin pitänyt Arthuria paljon sylissä. Sen sijaan Mikko sai kokea A:n koko hammaskaluston sormessaan!

Matorintamallakin tapahtui tänään uutta. Kävin ostamassa jauhomatoja lisää. Tällä kertaa sain ne mukavasti muovirasiaan pakattuna. Näyttivät kamalan pieniltä kotona syötettyihin verrattuna mutta eivätköhän ne kasva kun saavat mönkiä rasiassa muutaman päivän. Ostin myös kokeeksi viisi jättistä! Ne ovat aika kammottavia, tuntuvatkin pinseteissä ihan kovilta ja ovat todella suuria. Olen kuitenkin päättänyt, että siilin omistajana minulla on velvollisuus ruokkia Arthuria mahdollisimman hyvin ja mielellään luonnollisella ja elävällä ravinnolla. Joten ei auta kuin totutella ajatukseen. Saatan kuitenkin laittaa ötökän jääkaappiin rauhoittumaan ennen tarjoilua. Ja saattaa olla, etten jätä sitä vahtimatta Arthurin kuppiin. :D
Kokeilin muuten tänään ensimmäistä kertaa verkkokaupasta tilaamista. Tilasin Artturille sapuskaa, sirkkoja ja silkkitoukkia säilöttyinä. Ja lisäksi korkeareunaisen kupin, jossa luulen jopa jättisten pysyvän karkaamatta. Sapuskat tulevat ilmaisena kotiinkuljetuksena perjantai-iltana.

Ja isä toi myös Villen entisen akvaarion/ terraarion. Tarkoitus olisi laittaa sinne ELÄVIÄ sirkkoja mutta sitä täytyy vielä vähän miettiä… Pyysin eläinkaupassa saada nähdä sirkkoja. Ne olivat melkoisen isoja ja vilkkaita otuksia. Yksi vaihtoehtohan olisi myös pakastaa ne. Ehkä vaan totuttelen vähän aikaa noihin jättiksiin ensin.
Käyn vähän väliä tarkistamassa, että jättikset on rasiassaan. Ne vaan hautautuvat pohjan ruokiin niin tehokkaasti, ettei voi olla varma, että kaikki viisi ovat tallessa. Täytyy siis tarkistaa, että rasia on ehjä! Onneksi ostin tänään jättipinsetit elävän ruuan tarjoiluun. Ne ovat ainakin 25 cm pitkät. Lyhyemmätkin olisivat kai riittäneet, mutta valikoimaa oli huonosti tarjolla. Eläinkaupassa pinsetit maksoivat yli 20 euroa! Kävin sitten matopurkkien ja ruokaostosten kanssa ”miesten tiimarissa” ja selvisin vain neljällä eurolla. Eipä tarvitse laittaa kättään kovin lähelle ötököitä! Pikkujauhikset tuntuvat muuten nyt aivan kivoilta noihin isoihin verrattuna.

Uuteen kotiin totuttelua

2005-11-14T19:51:00.000+02:00

Tänään olin koko päivän kotona ja ajattelin, että näenpähän milloin poika heräilee. Mutta eipäs vain herännytkään. Siivosin Artturin alueen viiden maissa enkä voinut olla kurkkaamatta putkeen. Silloin poika valpastui ja tuli jopa uteliaana katselemaan mitä puuhasin. Artturi teki ensimmäisen tutkimusmatkansa eteisen lattialla eikä ollut edes imurista moksiskaan. Huomasin, että kakkoja löytyy aina samasta paikasta putken vierestä, joten siirsin pienen hiekkalaatikon sinne. Kovasti oli poika innoissaan hiekkalaatikosta, siellä piti käydä usein ja potkia oikein paljon hiekkaa.
Menimme herättelemään Artturia syömään kahdentoista aikoihin. Mikko tarjoili matoja pinseteillä putken päähän ja Artturi nappasi ne sieltä. Otin Artturin syliin vielä hetkeksi, että se tottuisi minun hajuuni. Sen jälkeen poika kömpi taas suoraan putkeensa nukkumaan mutta nyt hän jaksoikin nousta jo 00.45. Jospa A rupeaisi heräämään vähitellen aiemmin.

Sunnuntai

2005-11-13T19:47:00.000+02:00

Poika heräsi taas samaan aikaan, puoli kahdelta. Jussi varsinkin oli harmistunut kun Artturi vaan nukkui ja nukkui ja heräsi silloin kun me olimme menossa nukkumaan. Seurasimme taas oman pihan tarkkailua ja nopeita lenkkejä juoksupyörässä. Uskomatonta miten kovaa vartaloltaan lyllerön näköinen siili pääseekin juoksemaan. Artturista taitaa tulla vielä urheilijasiili. Tällä kertaa syöntinäytös jäi välistä kun oli pakko kömpiä nukkumaan.

Tänään Jussi lähti takaisin Kuopioon. Herättelin taas Artturia vähän syömään ja syliteltäväksi. Välillä sormeni joutuvat vielä siilin kitaan mutta toisinaan Artturi vain nuuhkii kiltisti. Katsoimme vielä dvd:eitä illalla ja halusin valvoa siihen asti kun poika herää. En kuitenkaan kovin kauaa pysy hereillä siihen kellonaikaan. Joskus yhdentoista maissa olisi mielestäni vielä ok aika herätä mutta puoli kaksi on liikaa. Kun menen taas töihin en todellakaan voi valvoa siihen aikaan. Mutta jospa tämä olisi vain alkujärkytyksestä johtuvaa väsymystä.

Ai niin! Jauhomatoja karkuteillä! Tänään laitoin Artturin kuppiin matoja, sirkkoja, jauhelihaa ja hedelmäsosetta. Ajattelin, että madot vähän pulskistuvat lisää kun saavat samalla juoda vähän sosetta. Nukkumaan mennessäni kävin vielä tarkistamassa Arthurin kodin ja huomasin pehmosiili Matin päällä yhden madon! Laitoin sen pinseteillä takaisin kuppiin (kauhistuneena) ja laskin, olivatko kaikki madot kupissa. Kaksi puuttui. Yritin suhtautua asiaan rauhallisesti, madot tuskin olisivat päässeet Artturin aitausta pidemmälle ja A söisi ne varmasti sieltä. Tai jos ne olisivat mönkineet jonnekin kauemmas, ne kuolisivat ruuan puutteeseen. Ravistelin kyllä ”vähän” vaatteitani ja suljin visusti makuuhuoneen oven perässäni…

Siili on saapunut!

2005-11-12T19:45:00.000+02:00

Arthur on sitten saapunut uuteen kotiinsa! Aika aralta poika vielä tuntuu mutta ihmekös tuo kun äkkiä joutuu pois omasta kodista ja kauas turvallisista tuoksuista. Eikä veljiäkään näy missään.

Eilen omassa kodissaan Arthur ei ollut yhtään niin kiinnostunut meille muuttamisesta kuin viime kerralla. Nyt hän vain pureskeli minun kättäni ja livisti stereokaapin alle, josta häntä ei edes mahtunut ottamaan pois. Onneksi kasvattajaäiti Aime sai houkuteltua pojan pois sieltä.

Vanhassa kodissaan Arthur oli hyvin vilkas ja reipas pieni mies. Meille tullessaan hän olikin yhtäkkiä arka ja pelokas. Sylissä hän silti viihtyy ja antaa rapsutella rauhassa mutta kaikki yllättävät äänet saavat hänet juoksemaan juoksupyörän taakse piiloon. Kuitenkin uteliaisuus voitti ja niin hän lähti tutkimaan uutta reviiriään. Artturi kipittelin ensin ”pihallaan”, kävi tutustumassa hiekkalaatikkoon, juoksupyörään ja fleecekankaisiin. Hyvin pian hän kuitenkin huomasi kerrostalonsa pyöreän oven. Me siirryimme varovasti katsomaan mitä mieltä hän on uudesta talostaan. Olin sijoittanut alakertaan ohuesta superlonlevystä ja fleecestä tekemäni putken. Sinne meidän pikkuruinen siilimme katosikin. Hän tunsi olonsa heti niin kotoisaksi (tai sitten päinvastoin niin pelokkaaksi), että päätti ottaa torkut. Me jäimme vain hölmistyneenä katsomaan, että nukkumaankos se heti rupesi. Niinpä niin ja siellä poika nukkuikin sikeästi. Me kerkesimme laittaa ruokaa ja pelailla. Välillä aina mietimme, että jokohan sitä kehtaisi käydä herättelemässä. Yhdentoista maissa en enää malttanut odottaa vaan päätin koettaa Artturin syöttämistä. Kaivoin isoimpia matoja purkista jo melkein rutiinilla :). Pidin Artturia hetken sylissä mutta sitten hän juoksi takaisin nukkumaan. Pöh.

Artturi heräsi itsenäisesti puoli kahden aikaan. Seurasimme pitkään kun hän tutustui uuteen kotiinsa. Vähän juoksua eteenpäin ja sitten pitikin pysähtyä tarkastamaan onko turvallista jatkaa matkaa. Saimme myös matojensyöntiesityksen. Kyllä minä kykenen jauhomatoja käsittelemään kun tiedän, mikä maiskutus niiden syömisestä lähtee! Myös juoksupyörää Arthur kävi kokeilemassa. Mikko joutui kuitenkin poistamaan sen aamuyöstä kun se piti niin kamalaa meteliä ja siitä puuttui ruuvikin, joka pitäisi pyörän tarpeeksi kireällä.

Tänään herätin Artturin aamulla, kun Mikon veli oli käymässä. Pojat lähtivät lenkille ja Artturi jatkoi tutustumista taloonsa. Päätimme olla herättämättä vauvaa illalla mutta yritin kuitenkin tarjota hänelle ruokaa.

Matoja purkissa

2005-11-11T15:20:00.000+02:00

No niin! Nyt on matoja purkissa möyryämässä. :) Hyvin näyttävät viihtyvän kaurahiutaleseoksessa.

Vähän kyllä arvelutti ja täytyi vielä myyjältä varmistaa, että pysyväthän ne IHAN varmasti muovipussissa jos laitan sen reppuun kotimatkan ajaksi. Pysyiväthän ne onneksi. Oli oikeastaan kiinnostavaa ja tietysti myös hieman karmivaa ravistella matoset pussista rasiaan. Hauskalta kuitenkin näytti se möyryäminen, mikä purkissa alkoi. Olivatkohan raukat olleet eläinkaupassa nälissään?

Edelleen kyllä toivon kovasti, että ne sitten myös pysyvät tuolla muovirasiassa. Tähän asti luulen kykeneväni sulattamaan tämän asian. Mutta enhän minä ole vielä edes nähnyt livenä jättiksiä tai saati sitten sirkkoja!

Nyt täytyy kiiruhtaa hakemaan Jussi junalta. Harmi, etten varmaankaan kykene tänä viikonloppuna omistautumaan kovin paljon hänen reissuunsa kun meille tulee tänään siili!!! :D
Jipii, enää noin 3,5 tuntia!!!